*

Jon Hellevig - Eurovaalit 2014 Itsenäisyys on fiksu vaihtoehto

Euro on tuhonnut markkinatalouden perustat

 

Aina kun taloudessa on laskusuhdanne alkaa puheet siitä, että vapaa talous on laitettava kuriin sääntelyä kiristämällä. Vuonna 2007 alkanut pitkittynyt finanssikriisi ei tietenkään ole muodostannut tästä mitään poikkeusta. Politiikot, lehdistö, ja jokainen kynnelle kykenevä tarkkailija alkoi moittia muka liian vapaata kilpailua kriisin syyksi, vaatia taas enemmän sääntelyä markkinoille ja pistämään holtittomat pankkiirit kuriin. Mutta suuri paradoksi tässä on se, että Europan finanssijärjestelmän ongelma ei suinkaan ole liiallinen kilpailu vaan jo ennestään liiallinen sääntely ja kilpailun puute.

Ongelmana, tässä on se, että kurinpalautuksen tarpeessa ovat ennen kaikkea itse euro-politiikot. Euro-valuutta on itse tämän kilpailun tuhonnut ja on mega-sääntelyn ilmeentymä. Aito markkinatalous nimittäin tarvitsee kilpailua kaikilla talouden ja elämän osaalueilla ja valuuttajärjestelmä on jokaisen talousjärjestelmän perusta. Kilpailu alkaa valuuttojen välisestä kilpailusta. Pitää ymmärtää, että tässä yhteydessä kun puhun kilpailusta, en tarkoita jotain joka olisi olemassa vain sen takia, että se olisi hauskaa tai mielenkiintoista, vaan kilpailulla tarkoitan talouden homeostasia, eli toimintaa, joka ylläpitää systeemin sisäisen tasapainon ja on välttämätöntä itse systeemin normaalin olemassa olon kannalta. Jos taloudessa ei ole kilpailua se kalkkeutuu ja lopulta tuhoutuu. Näin on käymässä euro-alueitten talouksille sen takia, että EU:ssa on systemaattisesti tuhottu kilpailu kaikenmaailman yhteistämisdirektiiveillä ja ennen kaikkea luomalla monopoli valuuttaa, euro.

Useimmat ymmärtävät, että monopolit ovat yleensä pahasta koska ne tuhoavat kilpailua, mutta harvalle näyttää välähtävän, että valuuttakin sinänsä voi muodostaa monopolin. Kuitenkin euro on monopolin asemassa Euroopassa, ja yhdessä dollarin kanssa vahingollisessa määräävässä markkina-asemassa maailmalla. Näitten kahden monopoli valuutan määrävä markkinaasema on suureki osaksi tuhonnut markkinatalouden perustat sekä omissa maissaan, että koko maailmalla. USA:n keskuspankki, Fedi,  ja Euroopan keskuspanki, EKP, ovat muuttuneet eräänlaisiksi suunnitelmatalouden keskussuunnitelakomiteoiksi, jotka hallinnollisilla päätöksillä asettavat korot, valuuttakurssit ja allokoivat varat. Koska nämä valuutat nauttivat monopoliasemasta voivat keskuspankit painaa rahaa (ostaa obligaatioita) oman mielensä mukaisesti ilman, että valuuttakurssit romahtaa ja samalla pitäen korot alhaisina, mikä ei olisi mahdollista normaalissa markkinataloudessa.

Itävaltalainen 1900-luvun talousviisas Friedrich Hayek peräänkuulutti kilpailevia valuuttoja jo yksittäisten maitten sisälle. Hänen mielestä tämä oli ehdoton edellytys sille, että taloudet pysyisivät terveellä pohjalla. Mutta EU:ssa tehtiin täysin päinvastoin tuhoisin seurauksin. Hayek myös nimenomaisesti kritisoi ennakoimaansa Euroopan kehitystä liittovaltioksi, kaikista niistä huonoista syistä mitkä nyt ovat toteutuneet.

Näitten monopoli valuuttojen seurauksena on käytännössä tuhoutunut ns. korkopariteetti kaikkien valtioitten valuuttojen välillä, siis sen mekanismin minkä mukaan valuuttojen keskinäiset kurssit ja korot pitävät finanssijärjestelmän tasapainossa. Tämä taas on johtanut siihen, että terveitä investointeja ohjaava riski-tuotto suhde on pilaantunut. Näin ollen kun keskuspankit ovat ajaneet korot lähes nollaan ja jakaavat rahaa hallinnollisin päätöksin normaalit markkinamekanismit eivät enää toimi. Eli nyt maailman taloudessa ei enää tehdä oikeita asioita.

Turha tässä pankkireja syyttää, he toimivat politiikkojen luoman systeemin puitteissa.  Euroopan talouksien ylikuumeneminen, ylivelkaantuminen ja romahdus oli suora seuraus euro-monopoli valuutan synnyttämisestä ja normaalien markkinamekanismien syrjäyttämisestä.  Jos kaikilla Euroopan mailla olisi olleet entiset kilpailevat valuuttansa, niin näitä kuplia ei olisi syntynyt lainkaan. Valuuttojen kurssit ja korot olisivat heti reagoineet ylisuuren velan nälkään. Otetaan esimerkiksi Kreikka. Jos Kreikka olisi pitänyt drakmansa ja EU:n innokkaat laajentumispolitiikot eivät olisi vetäneet sitä mukaan euro-seikkailuihin, niin silloin Kreikka ei olisi ikinää voinut ottaa noita velkoja. Sijoittajat olisivat koko ajan seuranneet Kreikan velkaantumista suhteessa kansantalouden kehitykseen ja kun velka olisi ylittänyt tietyt rajat niin drakman korot olisivat nousseet ja kurssi laskennut niin, ettei sitä velkaa enää olisi voinnut ottaa lisää. Tämä taas olisi pakottanut Kreikan politiikot vastuulliseen talouspolitiikkaan ja nyt ei olisi tällaista kriisiä ja 30% työttömyyttä.

Tehtiin virhe virheen päälle kun sitten lähdettiin Kreikkaa lisälainoittamaan. EU-eliitti meille kertoi, että tämä tehtiin euron pelastamiseksi, mikä on suuri huijaus. Oikeasti  tässä Kreikan ja muitten kriisimaitten lisärahoittamisessa ei ollut kyse euron pelastamisesta vaan EU:n suurvaltaprojektin pelastamisesta. Eli EU-eliitti koki, että kriisimaitten luopuminen eurosta olisi liian kova isku EU:n maineelle ja heidän kunniallensa.  Jos Kreikka olisi mennyt nurin ja jättänyt euromääräiset lainansa maksamatta niin se ei olisi sen enempää kaatanut euroa kuin Chicagon konkurssi kaatanut dollarin.

EU-eliitti ei ymmärrä eikä tahdo ymmärtää näitä markkinatalouden totuuksia. He eivät aio vapauttaa taloutta ja purkaa euro-monopolia, vaan päinvastoin pystyttävät lisää eurososialismin rakenteita pönkittääkseen euron monopolia. Tällä varjolla aikovat lujittaa liittovaltiorakenetta ja keskitettyä epä-demokraattista päätöksentekovaltaa tekemällä maat yhteisvastuullisiksi toistensa veloista, ”yhtenäistämällä verotuksen” ja laittamalla jäsenmaitten budjetit komission kontrolliin.  Verotuksen ns. yhtenäistäminen tarkoittaa pysyvien korkeitten verojen ja eurososialismin suunnitelmatalouden sementöintiä.

Nyt ei ole yhtään enää liioteltua verrata Euroopan Unionia Neuvostoliittoon. Ennemmin tai myöhemmin EU:kin tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa: kilpailun puutteeseen ja markkinatalousperiaatteitten vastaisuuteensa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Vittuako sulle Eurot kuuluu kun Rupliahan sinulla on taskut täynnä.

Käyttäjän JonHellevig1 kuva
Jon Hellevig

Rupla on vaihdettava valuutta

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Putin ja hänen oligarkkiystävänsä ovat suurempia markkinatalouden vihollisia kuin euro konsanaan. Heille ei riitä Venäjän mädättäminen, vaan he haluavat levittää valtaansa myös muualle.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Juu... me voidaan erota Eurosta milloin vaan, mutta jos halutaan irti ruplasta sitten joskus, kun nämä helleviigit ja bäcmannit on aikansa touhunneet, niin siihen tarvitaan paljon verta.

Käyttäjän JonHellevig1 kuva
Jon Hellevig

Martti, miksi tahdot että liittyisimme ruplaan?

Toimituksen poiminnat