Nato http://vivianlaukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132718/all Wed, 17 Oct 2018 18:30:29 +0300 fi Trident Juncture - Suomi mukana lentotukialusharjoituksessa ensi kertaa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262684-trident-juncture-suomi-mukana-lentotukialusharjoituksessa-ensi-kertaa <p>Sotilaallinen jännitys Venäjän ja Nato-maiden välillä Pohjois-Atlantilla on kasvanut jo vuosien ajan. Jännitys on kasvanut pikkuhiljaa ja ikään kuin suuren yleisön huomaamatta. Asiasta on kirjoitettu ja asiaa on käsitelty paljon Iso-Britannian ja Norjan lehdistössä, mutta jostain syystä Suomessa ei.</p><p>Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) pidetään Keski-Norjassa ja Norjan edustan merialueella 25.10.-23.11.2018. Myös Tanskan salmissa on harjoitustoimintaa. TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin sotaharjoitus sitten vuoden 2002. Harjoitukseen osallistuvat kaikki 29 Nato-maata sekä Suomi ja Ruotsi, 29+2-Nato siis. Viimeistään tämän harjoituksen jälkeen Venäjällä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, mihin Suomi ja Ruotsi kuuluvat Venäjän sotilaallisissa uhkakuvissa.</p><p>Norja on pyrkinyt olemaan sotaharjoituksella ärsyttämättä Venäjää. Naton ilma-alukset eivät muka lennä 300 mailia (480 kilometriä) lähempänä Venäjän rajaa ja pääharjoitusalue on noin 600 mailin (960 kilometrin) päässä Venäjästä. No, Rovaniemen lentokentälle lyhimmillään 150 kilometrin päähän Venäjän rajasta on sijoitettu Naton ilma-aluksia harjoitukseen liittyen.</p><p>Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi harjoittelevat Pohjois-Atlantilla sekä Fennoskandian länsimaissa nyt urakalla. Urakka tarkoittaa neljää samanaikaista sotaharjoitusta.</p><p>TRJE18-harjoituksen aikaan on Suomen isännöimä Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä Northern Coasts -merisotaharjoitus (<a href="https://puolustusvoimat.fi/tapahtumat/2018-10-25/northern-coasts-18-"><u>NOCO</u></a>). Harjoitukseen osallistuvat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Hollanti, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.</p><p>TRJE18-harjoituksen lisäksi Norjassa on samaan aikaan vielä Tromssan alueella 25.10.-6.11.2018 pidettävä Northern Screen -sotaharjoitus. Sotaharjoitus on Yhdysvaltain merijalkaväen harjoitus, johon osallistuu myös Norjan sotajoukkoja, kun Norjan alueella ollaan. Kyse on Yhdysvaltain Norjassa olevien joukkojen rotaatiosta, jossa uudet vaihtojoukot sopeutetaan Norjan oloihin. Harjoitukseen osallistuu noin 1&nbsp;000 sotilashenkilöä.</p><p>Neljäntenä syksyn harjoituksena on vielä Islannin Keflavikissa pidetty Northern Challenge 2018 -merisotaharjoitus, johon osallistuivat Itävalta, Belgia, Kanada, Tanska, Ranska, Saksa, Islanti, Italia, Hollanti, Norja, Puola, Ruotsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.</p><p>Lännessä on nyt otettu sama tapa kuin mitä Venäjä harjoitti mm. viime vuoden Zapad-harjoituksessa.</p><p>Samana ajankohtana pidettäviä harjoituksia jaetaan erillisiin osaharjoituksiin, jotka kuitenkin muodostavat strategisen kokonaisuuden alueella, joka voi olla hyvinkin laaja. Nyt tänä syksynä Nato-maiden sekä Suomen pitämät sotaharjoitukset yhtyvät vuoden 2017 syksyn Zapad-harjoituksen maantieteelliseen alueeseen: Baltian kilpeen. Kyse on tämän alueen suuresta sotilaallisesta merkityksestä sekä arktiselle alueelle että Keski-Euroopalle.</p><p>Suomi ja Ruotsi ovat siis nyt syksyn sotaharjoituksissa ainoat Naton ulkopuoliset valtiot. Maat osallistuvat Nato-harjoituksiin kuin Nato-maat kuunaan.</p><p>Toimiminen kuin Nato-maa kuunaan on hyvä asia, mutta prosessia ei ole vielä viety loppuun. Seuraavan kappaleen mukaisesti välivaihe voi olla myös riskejä sisältävä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Niin Suomessa kuin Ruotsissa ei ole käyty keskustelua, mitä tarkoittaa kuulua Natoon kuulumatta Natoon. Mitä niin Suomen kuin Ruotsin sotilaallisen turvallisuuden kannalta tarkoittaa, ettei mailla ole julkista Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaista turvatakuuta eivätkä maat kuulu Naton ydinaseiden muodostaman suojan alle.</p><p>Niin Suomessa kuin Ruotsissa ei ole pohdittu yhtään sitä, miten Venäjä muodostaa Suomea ja Ruotsia koskevan sotilasstrategiansa tässä tilanteessa, kun maat ovat tavallaan Natossa, mutta mailla ei ole Naton tuomaa 5. artiklan mukaista turvatakuuta eikä etenkään ydinaseiden tuomaa suojaa. Ydinaseiden tuoma suoja on oleellisin osa turvatakuuta ryhmittäen maita riskissä joutua sotilaallisen konfliktin kohdemaaksi.</p><p>Venäjä on taitava laatimaan strategiansa ympäristönsä niistä lähtökohdista, joihin liittyy vastapuolen heikkouksia ja vastapuolen strategian epäjohdonmukaisuutta.</p><p>Suomi ja Ruotsi lähtevät siitä, että kriisi- ja sotatilanteessa maat saavat sotilaallista apua Nato- ja EU-mailta. Usko avun saamiseen ei perustu sellaisiin sopimuksiin eikä varsinkaan sellaisiin lupauksiin, jotka Venäjä katsoisi tosiasioiksi, joihin ei voisi toimillaan vaikuttaa.</p><p>Kyse on, voisiko Venäjä pelotella Nato-maita kriisi- ja sotatilanteessa niin, etteivät Nato-maat katsoisi oman etunsa ja oman turvallisuutensa mukaiseksi auttaa Suomea ja Ruotsia. Kyse on ydinaseista, joita Suomella ja Ruotsilla ei ole, mutta Venäjällä on. On eri asia uhata ydinasevaltaa kuin ei-ydinasevaltaa. Nato-maat kuuluvat ydinasesuojan alle, Suomi ja Ruotsi eivät.</p><p>Kyse Venäjälle tässä tilanteessa on keksiä strategia, jolla estetään uhkaamalla avun virtaaminen Suomeen ja Ruotsiin kriisi- ja sotatilanteessa. Uhkailu ydinaseiden käytöllä on tehokasta kääntämään mielipiteitä.</p><p>Tuo on sekä Suomen että Ruotsin nyt harjoittaman turvallispolitiikan heikkous, joka on perustavaa laatua. Venäjä tietää tarkasti tuon Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perustavaa laatua olevan heikkouden.</p><p>Ydinaseiden suuri merkitys ja vaikutus ovat tulleet hyvin esille Pohjois-Korean tilannetta ratkottaessa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Amiraali James G. Foggo III on Yhdysvaltain Euroopan merivoimien komentaja sekä myös Yhdysvaltain 6. laivaston komentaja Italian Napolissa. Hän on Yhdysvaltain merivoimien korkein edustaja Euroopassa.</p><p>Foggo on kertonut, että Norjassa pidettävä TRJE18-suursotaharjoitus on Yhdysvaloille ns. 30/30/30-harjoitus, mikä tarkoittaa 30 pataljoonan, 30 sotilaslentokoneen tai 30 sota-aluksen siirtämistä 30 päivässä Yhdysvalloista Eurooppaan tai Euroopan tukikohdista toiminta-alueelle. Tällä kertaa harjoitellaan siirtoja Skandinaviaan. 30/30/30-harjoitustermissä 30-lukuja on siis vain kolme eikä neljää, koska 30 sotilaslentokoneen tai 30 sota-aluksen siirtämien ovat tai-sanaan liittyviä.</p><p>Yhdysvalloilta osallistuu TRJE18-harjoitukseen 18&nbsp;000 sotilaan voimin, kun koko harjoitukseen osallistuu noin 45&nbsp;000 henkilöä ilman Yhdysvaltain lentotukialuslaivueen miehistövoimia. Harjoitukseen osallistuu siis tosiaankin noin 30 pataljoonaa yhdysvaltalaissotilaita.</p><p>Yhdysvallat on TRJE18-harjoituksen ylivoimaisesti suurin osallistujamaa. Ilman Yhdysvaltoja harjoitus olisi nuhapumppuharjoitus, joka ei Venäjää juurikaan hetkauttaisi. Yhdysvaltain sotavoima harjoituksessa on se Venäjän hetkauttaja.</p><p>&rdquo;<em>Today it is my privilege to announce that the aircraft carrier USS Harry S. Truman and its strike group, including its ships and aircraft, will participate in Trident Juncture, adding about 6000 personnel to the mix. That puts our total strength up at 45 plus 5 - you can do the math.</em>&rdquo; totesi Foggo 9.10.2018 yhdysvaltalaiselle Naval today -julkaisulle (<a href="https://navaltoday.com/2018/10/10/uss-harry-s-truman-joining-largest-nato-exercise-trident-juncture/"><u>Naval Today 10.10.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Tänään on etuoikeuteni ilmoittaa, että </em><em>lentotukialus</em> <em>USS Harry S. Truman </em><em>ja koko sen iskuvoima mukaan lukien sen muut merialukset ja ilma-alukset osallistuvat Trident Juncture -sotaharjoitukseen lisäten harjoituksen kokonaishenkilömäärää 6 000 henkilöllä. Tällöin kokonaisvahvuutemme on 45&nbsp;[tuhatta] + 5 [tuhatta] - voitte tarkastaa laskelman.</em>&rdquo;</p><p>TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuu siis myös Yhdysvaltain ydinkäyttöinen ja 90 ilma-alusta käsittävä lentotukialus ja koko tukialuksen laivue. Lentotukialuksen myötä TRJE18-harjoitus on todella iso. Ihan joka harjoitukseen lentotukialusta ei siirretä.</p><p>On todennäköistä, että muiden Nato-maiden sukellusveneiden lisäksi Pohjanmeren ja Norjanmeren syvyyksissä on riittävästi myös yhdysvaltalaissukellusveneitä mannertenvälisillä ohjuksilla varustettuna.</p><p>Lentotukialus USS Harry S. Truman (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Harry_S._Truman"><u>CVN 75</u></a>) on nyt Euroopassa Yhdysvaltain 6. laivaston alaisuudessa. Aluslaivue osallistui jo Islannin Northern Screen -sotaharjoitukseen, oli muutama päivä sitten Englannin Portsmouthissa ja siirtyy sieltä TRJE18-suursotaharjoitukseen.</p><p>Lentotukialuksen laivueeseen kuuluvat mm. Ticonderog-luokan ohjusristeilijä USS Normandy (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Normandy"><u>CG 60</u></a>), Arleigh Burke -luokan kolmen hävittäjän muodostama hävittäjälaivue (DESRON 28: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Ramage"><u>USS Ramage</u></a> , <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Mitscher_(DDG-57)"><u>USS Mitscher</u></a>&nbsp; ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Forrest_Sherman_(DDG-98)"><u>USS Forrest Sherman</u></a>) , Arleigh Burke-luokan hävittäjä USS Arleigh Burke (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Arleigh_Burke"><u>DDG 51</u></a>) ja Arleigh Burke-luokan hävittäjä USS Forrest Sherman (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Forrest_Sherman_(DDG-98)"><u>DDG-98</u></a>). Muut lentotukialus Harry S. Trumanin CSG-tyypin (Carrier strike group, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Carrier_strike_group"><u>CSG</u></a>) laivueeseen kuuluvat alukset ovat Arleigh Burke-luokan ohjushävittäjä USS Bulkeley (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Bulkeley_(DDG-84)"><u>DDG-84</u></a>) ja USS Farragut (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Farragut_(DDG-99)"><u>DDG-99</u></a>).</p><p>Norjassa lentotukialus ei ole osallistunut sotaharjoitukseen sitten kylmän sodan ajan vuoden 1989 jälkeen. En löytänyt mainintaa, että Suomen Puolustusvoimat olisi osallistunut aikaisemmin sellaiseen Nato-johtoiseen harjoitukseen, jossa olisi mukana lentotukialus. Kerta lienee ensimmäinen, mutta en osaa sanoa asiaa varmaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kirjoitin tarkemmin Venäjän muodostamasta kasvavasta sotilaallisesta uhkasta pohjoisilla alueilla kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan"><u>US-blogi 11.10.2018</u></a>).</p><p>Yhdysvaltain osallistuminen TRJE18-harjoitukseen on siis massiivista. Vastaavaa on ollut viime aikoina toisella puolella maapalloa vain Korean niemimaan tilanteeseen liittyen, jossa samaan sotaharjoitukseen on osallistunut enimmillään kaksi tai kolme yhdysvaltalaista lentotukialuslaivuetta.</p><p>On selvästi havaittavissa sekä Yhdysvaltain toimista että Yhdysvaltain armeijan johtavien sotilashenkilöiden julkisista puheista, että Yhdysvallat on huolestunut Venäjän varustautumisesta Pohjois-Atlantilla.</p><p>Tuorein esimerkki huolestumisesta on eiliseltä päivältä Islannissa Foggon pitämä muistopuhe Atlantin taistelusta 75 vuotta sitten, jolloin liittoutuneita vastassa oli merellä natsi-Saksa (<a href="http://www.c6f.navy.mil/news/adm-foggo-commemorates-battle-atlantic-ahead-trident-juncture-events-iceland"><u>U.S. Naval Forces Europe-Africa / U.S. 6th Fleet 16.10.2018</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Adm. Foggo Commemorates Battle of Atlantic Ahead of Trident Juncture Events in Iceland</em>&rdquo;. Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Amiraali Foggo muistelee Atlantin taistelua ennen Trident Juncture -tapahtumia Islannissa</em>&rdquo;.</p><p>Tuo otsikko oli jo kuvaava painottaen Norjassa pidettävän TRJE18-harjoituksen tärkeyttä ja poliittista viestiä Venäjälle, joka ei kuulu Nato-liittoutumaan vaan on nyt vastapuoli. Liittoutuneet ovat siis Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi. Vastapuolella on Venäjä.</p><p>Islannin ulkoministeri Thor Thordarson toi tilaisuudessa hyvin esille Pohjois-Atlantin ratkaisevan merkityksen koko Euroopan turvallisuudelle:</p><p>&rdquo;<em>The allies would hardly have won the war without gaining superior position on the ocean.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Liittoutuneet tuskin olisivat voittaneet sotaa, elleivät olisi saaneet valta-asemaa merellä.</em>&rdquo;</p><p>On merkille pantavaa, kuinka Yhdysvaltain armeijan nettisivuilla korostetaan nyt tuon tuostakin liittoumaa, jonka muodostavat Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi.</p><p>Ohessa yksi esimerkki Yhdysvaltain asevoimien laivaston sivuilta (<a href="http://www.c6f.navy.mil/news/adm-foggo-commemorates-battle-atlantic-ahead-trident-juncture-events-iceland"><u>U.S. Naval Forces Europe-Africa / U.S. 6th Fleet 16.10.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>NATO and its partners will take part in exercise Trident Juncture. The exercise, hosted by Norway, will include around 50,000 personnel from 29 NATO countries, as well as Finland and Sweden, and will test NATO&rsquo;s collective response to an armed attack against one ally, invoking Article 5 of the North Atlantic Treaty.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Nato ja sen kumppanit osallistuvat Trident Juncture -sotaharjoitukseen. Norjan isännöimään sotaharjoitukseen osallistuu noin 50 000 henkilöä 29 Nato-maasta sekä Suomesta ja Ruotsista, ja se testaa Naton kollektiivista puolustusta yhtä liittolaista vastaan tapahtuvaan aseelliseen hyökkäykseen Naton perussopimuksen 5. artiklan perusteella.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvallat tulkitsee, että Suomi ja Ruotsi ovat harjoituksessa auttamassa hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa Norjaa, joka on Nato-maa. Vastaavasti tulkitsee harjoituksen myös Venäjä. Mielenkiinnolla odotan, miten Venäjä tulee toimimaan sotaharjoitusten aikaan, jotka alkavat viikon päästä.</p><p>Yhdysvaltalaisteksteissä ei erotella Suomea tai Ruotsia muista Nato-maista, vaan maat ovat kuin Nato-maita. 29+2-Nato on siis realiteetti - hyvä realiteetti - ja myös Venäjä tietää tarkasti tilanteen sekä Suomen ja Ruotsin poliittisen sitoutumisen Natoon.</p><p>Yhdysvallat haluaa selvästi viestittää Venäjälle, joka on lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Pohjois-Atlantilla ja arktisen alueen porteilla. Viesti on, että tarvittaessa sotavoimaa ollaan valmiit siirtämään Euroopan ja kulkuyhteydet ollaan valmiit turvaamaan Pohjois-Atlantilla. Viestittäjiä ovat sotaharjoitukseen osallistuvat maat kollektiivisesti: Naton kaikki 29 jäsenmaata sekä Suomi ja Ruotsi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sotilaallinen jännitys Venäjän ja Nato-maiden välillä Pohjois-Atlantilla on kasvanut jo vuosien ajan. Jännitys on kasvanut pikkuhiljaa ja ikään kuin suuren yleisön huomaamatta. Asiasta on kirjoitettu ja asiaa on käsitelty paljon Iso-Britannian ja Norjan lehdistössä, mutta jostain syystä Suomessa ei.

Naton Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus (TRJE18) pidetään Keski-Norjassa ja Norjan edustan merialueella 25.10.-23.11.2018. Myös Tanskan salmissa on harjoitustoimintaa. TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin sotaharjoitus sitten vuoden 2002. Harjoitukseen osallistuvat kaikki 29 Nato-maata sekä Suomi ja Ruotsi, 29+2-Nato siis. Viimeistään tämän harjoituksen jälkeen Venäjällä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, mihin Suomi ja Ruotsi kuuluvat Venäjän sotilaallisissa uhkakuvissa.

Norja on pyrkinyt olemaan sotaharjoituksella ärsyttämättä Venäjää. Naton ilma-alukset eivät muka lennä 300 mailia (480 kilometriä) lähempänä Venäjän rajaa ja pääharjoitusalue on noin 600 mailin (960 kilometrin) päässä Venäjästä. No, Rovaniemen lentokentälle lyhimmillään 150 kilometrin päähän Venäjän rajasta on sijoitettu Naton ilma-aluksia harjoitukseen liittyen.

Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi harjoittelevat Pohjois-Atlantilla sekä Fennoskandian länsimaissa nyt urakalla. Urakka tarkoittaa neljää samanaikaista sotaharjoitusta.

TRJE18-harjoituksen aikaan on Suomen isännöimä Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä Northern Coasts -merisotaharjoitus (NOCO). Harjoitukseen osallistuvat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Hollanti, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.

TRJE18-harjoituksen lisäksi Norjassa on samaan aikaan vielä Tromssan alueella 25.10.-6.11.2018 pidettävä Northern Screen -sotaharjoitus. Sotaharjoitus on Yhdysvaltain merijalkaväen harjoitus, johon osallistuu myös Norjan sotajoukkoja, kun Norjan alueella ollaan. Kyse on Yhdysvaltain Norjassa olevien joukkojen rotaatiosta, jossa uudet vaihtojoukot sopeutetaan Norjan oloihin. Harjoitukseen osallistuu noin 1 000 sotilashenkilöä.

Neljäntenä syksyn harjoituksena on vielä Islannin Keflavikissa pidetty Northern Challenge 2018 -merisotaharjoitus, johon osallistuivat Itävalta, Belgia, Kanada, Tanska, Ranska, Saksa, Islanti, Italia, Hollanti, Norja, Puola, Ruotsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Lännessä on nyt otettu sama tapa kuin mitä Venäjä harjoitti mm. viime vuoden Zapad-harjoituksessa.

Samana ajankohtana pidettäviä harjoituksia jaetaan erillisiin osaharjoituksiin, jotka kuitenkin muodostavat strategisen kokonaisuuden alueella, joka voi olla hyvinkin laaja. Nyt tänä syksynä Nato-maiden sekä Suomen pitämät sotaharjoitukset yhtyvät vuoden 2017 syksyn Zapad-harjoituksen maantieteelliseen alueeseen: Baltian kilpeen. Kyse on tämän alueen suuresta sotilaallisesta merkityksestä sekä arktiselle alueelle että Keski-Euroopalle.

Suomi ja Ruotsi ovat siis nyt syksyn sotaharjoituksissa ainoat Naton ulkopuoliset valtiot. Maat osallistuvat Nato-harjoituksiin kuin Nato-maat kuunaan.

Toimiminen kuin Nato-maa kuunaan on hyvä asia, mutta prosessia ei ole vielä viety loppuun. Seuraavan kappaleen mukaisesti välivaihe voi olla myös riskejä sisältävä.

                                                                                            ****

Niin Suomessa kuin Ruotsissa ei ole käyty keskustelua, mitä tarkoittaa kuulua Natoon kuulumatta Natoon. Mitä niin Suomen kuin Ruotsin sotilaallisen turvallisuuden kannalta tarkoittaa, ettei mailla ole julkista Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaista turvatakuuta eivätkä maat kuulu Naton ydinaseiden muodostaman suojan alle.

Niin Suomessa kuin Ruotsissa ei ole pohdittu yhtään sitä, miten Venäjä muodostaa Suomea ja Ruotsia koskevan sotilasstrategiansa tässä tilanteessa, kun maat ovat tavallaan Natossa, mutta mailla ei ole Naton tuomaa 5. artiklan mukaista turvatakuuta eikä etenkään ydinaseiden tuomaa suojaa. Ydinaseiden tuoma suoja on oleellisin osa turvatakuuta ryhmittäen maita riskissä joutua sotilaallisen konfliktin kohdemaaksi.

Venäjä on taitava laatimaan strategiansa ympäristönsä niistä lähtökohdista, joihin liittyy vastapuolen heikkouksia ja vastapuolen strategian epäjohdonmukaisuutta.

Suomi ja Ruotsi lähtevät siitä, että kriisi- ja sotatilanteessa maat saavat sotilaallista apua Nato- ja EU-mailta. Usko avun saamiseen ei perustu sellaisiin sopimuksiin eikä varsinkaan sellaisiin lupauksiin, jotka Venäjä katsoisi tosiasioiksi, joihin ei voisi toimillaan vaikuttaa.

Kyse on, voisiko Venäjä pelotella Nato-maita kriisi- ja sotatilanteessa niin, etteivät Nato-maat katsoisi oman etunsa ja oman turvallisuutensa mukaiseksi auttaa Suomea ja Ruotsia. Kyse on ydinaseista, joita Suomella ja Ruotsilla ei ole, mutta Venäjällä on. On eri asia uhata ydinasevaltaa kuin ei-ydinasevaltaa. Nato-maat kuuluvat ydinasesuojan alle, Suomi ja Ruotsi eivät.

Kyse Venäjälle tässä tilanteessa on keksiä strategia, jolla estetään uhkaamalla avun virtaaminen Suomeen ja Ruotsiin kriisi- ja sotatilanteessa. Uhkailu ydinaseiden käytöllä on tehokasta kääntämään mielipiteitä.

Tuo on sekä Suomen että Ruotsin nyt harjoittaman turvallispolitiikan heikkous, joka on perustavaa laatua. Venäjä tietää tarkasti tuon Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perustavaa laatua olevan heikkouden.

Ydinaseiden suuri merkitys ja vaikutus ovat tulleet hyvin esille Pohjois-Korean tilannetta ratkottaessa.

                                                                                            ****

Amiraali James G. Foggo III on Yhdysvaltain Euroopan merivoimien komentaja sekä myös Yhdysvaltain 6. laivaston komentaja Italian Napolissa. Hän on Yhdysvaltain merivoimien korkein edustaja Euroopassa.

Foggo on kertonut, että Norjassa pidettävä TRJE18-suursotaharjoitus on Yhdysvaloille ns. 30/30/30-harjoitus, mikä tarkoittaa 30 pataljoonan, 30 sotilaslentokoneen tai 30 sota-aluksen siirtämistä 30 päivässä Yhdysvalloista Eurooppaan tai Euroopan tukikohdista toiminta-alueelle. Tällä kertaa harjoitellaan siirtoja Skandinaviaan. 30/30/30-harjoitustermissä 30-lukuja on siis vain kolme eikä neljää, koska 30 sotilaslentokoneen tai 30 sota-aluksen siirtämien ovat tai-sanaan liittyviä.

Yhdysvalloilta osallistuu TRJE18-harjoitukseen 18 000 sotilaan voimin, kun koko harjoitukseen osallistuu noin 45 000 henkilöä ilman Yhdysvaltain lentotukialuslaivueen miehistövoimia. Harjoitukseen osallistuu siis tosiaankin noin 30 pataljoonaa yhdysvaltalaissotilaita.

Yhdysvallat on TRJE18-harjoituksen ylivoimaisesti suurin osallistujamaa. Ilman Yhdysvaltoja harjoitus olisi nuhapumppuharjoitus, joka ei Venäjää juurikaan hetkauttaisi. Yhdysvaltain sotavoima harjoituksessa on se Venäjän hetkauttaja.

Today it is my privilege to announce that the aircraft carrier USS Harry S. Truman and its strike group, including its ships and aircraft, will participate in Trident Juncture, adding about 6000 personnel to the mix. That puts our total strength up at 45 plus 5 - you can do the math.” totesi Foggo 9.10.2018 yhdysvaltalaiselle Naval today -julkaisulle (Naval Today 10.10.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Tänään on etuoikeuteni ilmoittaa, että lentotukialus USS Harry S. Truman ja koko sen iskuvoima mukaan lukien sen muut merialukset ja ilma-alukset osallistuvat Trident Juncture -sotaharjoitukseen lisäten harjoituksen kokonaishenkilömäärää 6 000 henkilöllä. Tällöin kokonaisvahvuutemme on 45 [tuhatta] + 5 [tuhatta] - voitte tarkastaa laskelman.

TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuu siis myös Yhdysvaltain ydinkäyttöinen ja 90 ilma-alusta käsittävä lentotukialus ja koko tukialuksen laivue. Lentotukialuksen myötä TRJE18-harjoitus on todella iso. Ihan joka harjoitukseen lentotukialusta ei siirretä.

On todennäköistä, että muiden Nato-maiden sukellusveneiden lisäksi Pohjanmeren ja Norjanmeren syvyyksissä on riittävästi myös yhdysvaltalaissukellusveneitä mannertenvälisillä ohjuksilla varustettuna.

Lentotukialus USS Harry S. Truman (CVN 75) on nyt Euroopassa Yhdysvaltain 6. laivaston alaisuudessa. Aluslaivue osallistui jo Islannin Northern Screen -sotaharjoitukseen, oli muutama päivä sitten Englannin Portsmouthissa ja siirtyy sieltä TRJE18-suursotaharjoitukseen.

Lentotukialuksen laivueeseen kuuluvat mm. Ticonderog-luokan ohjusristeilijä USS Normandy (CG 60), Arleigh Burke -luokan kolmen hävittäjän muodostama hävittäjälaivue (DESRON 28: USS Ramage , USS Mitscher  ja USS Forrest Sherman) , Arleigh Burke-luokan hävittäjä USS Arleigh Burke (DDG 51) ja Arleigh Burke-luokan hävittäjä USS Forrest Sherman (DDG-98). Muut lentotukialus Harry S. Trumanin CSG-tyypin (Carrier strike group, CSG) laivueeseen kuuluvat alukset ovat Arleigh Burke-luokan ohjushävittäjä USS Bulkeley (DDG-84) ja USS Farragut (DDG-99).

Norjassa lentotukialus ei ole osallistunut sotaharjoitukseen sitten kylmän sodan ajan vuoden 1989 jälkeen. En löytänyt mainintaa, että Suomen Puolustusvoimat olisi osallistunut aikaisemmin sellaiseen Nato-johtoiseen harjoitukseen, jossa olisi mukana lentotukialus. Kerta lienee ensimmäinen, mutta en osaa sanoa asiaa varmaksi.

                                                                                            ****

Kirjoitin tarkemmin Venäjän muodostamasta kasvavasta sotilaallisesta uhkasta pohjoisilla alueilla kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan” (US-blogi 11.10.2018).

Yhdysvaltain osallistuminen TRJE18-harjoitukseen on siis massiivista. Vastaavaa on ollut viime aikoina toisella puolella maapalloa vain Korean niemimaan tilanteeseen liittyen, jossa samaan sotaharjoitukseen on osallistunut enimmillään kaksi tai kolme yhdysvaltalaista lentotukialuslaivuetta.

On selvästi havaittavissa sekä Yhdysvaltain toimista että Yhdysvaltain armeijan johtavien sotilashenkilöiden julkisista puheista, että Yhdysvallat on huolestunut Venäjän varustautumisesta Pohjois-Atlantilla.

Tuorein esimerkki huolestumisesta on eiliseltä päivältä Islannissa Foggon pitämä muistopuhe Atlantin taistelusta 75 vuotta sitten, jolloin liittoutuneita vastassa oli merellä natsi-Saksa (U.S. Naval Forces Europe-Africa / U.S. 6th Fleet 16.10.2018).

Adm. Foggo Commemorates Battle of Atlantic Ahead of Trident Juncture Events in Iceland”. Vapaasti suomennettuna: “Amiraali Foggo muistelee Atlantin taistelua ennen Trident Juncture -tapahtumia Islannissa”.

Tuo otsikko oli jo kuvaava painottaen Norjassa pidettävän TRJE18-harjoituksen tärkeyttä ja poliittista viestiä Venäjälle, joka ei kuulu Nato-liittoutumaan vaan on nyt vastapuoli. Liittoutuneet ovat siis Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi. Vastapuolella on Venäjä.

Islannin ulkoministeri Thor Thordarson toi tilaisuudessa hyvin esille Pohjois-Atlantin ratkaisevan merkityksen koko Euroopan turvallisuudelle:

The allies would hardly have won the war without gaining superior position on the ocean.

Vapaasti suomennettuna:

Liittoutuneet tuskin olisivat voittaneet sotaa, elleivät olisi saaneet valta-asemaa merellä.

On merkille pantavaa, kuinka Yhdysvaltain armeijan nettisivuilla korostetaan nyt tuon tuostakin liittoumaa, jonka muodostavat Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi.

Ohessa yksi esimerkki Yhdysvaltain asevoimien laivaston sivuilta (U.S. Naval Forces Europe-Africa / U.S. 6th Fleet 16.10.2018):

NATO and its partners will take part in exercise Trident Juncture. The exercise, hosted by Norway, will include around 50,000 personnel from 29 NATO countries, as well as Finland and Sweden, and will test NATO’s collective response to an armed attack against one ally, invoking Article 5 of the North Atlantic Treaty.

Vapaasti suomennettuna:

Nato ja sen kumppanit osallistuvat Trident Juncture -sotaharjoitukseen. Norjan isännöimään sotaharjoitukseen osallistuu noin 50 000 henkilöä 29 Nato-maasta sekä Suomesta ja Ruotsista, ja se testaa Naton kollektiivista puolustusta yhtä liittolaista vastaan tapahtuvaan aseelliseen hyökkäykseen Naton perussopimuksen 5. artiklan perusteella.

Yhdysvallat tulkitsee, että Suomi ja Ruotsi ovat harjoituksessa auttamassa hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa Norjaa, joka on Nato-maa. Vastaavasti tulkitsee harjoituksen myös Venäjä. Mielenkiinnolla odotan, miten Venäjä tulee toimimaan sotaharjoitusten aikaan, jotka alkavat viikon päästä.

Yhdysvaltalaisteksteissä ei erotella Suomea tai Ruotsia muista Nato-maista, vaan maat ovat kuin Nato-maita. 29+2-Nato on siis realiteetti - hyvä realiteetti - ja myös Venäjä tietää tarkasti tilanteen sekä Suomen ja Ruotsin poliittisen sitoutumisen Natoon.

Yhdysvallat haluaa selvästi viestittää Venäjälle, joka on lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Pohjois-Atlantilla ja arktisen alueen porteilla. Viesti on, että tarvittaessa sotavoimaa ollaan valmiit siirtämään Euroopan ja kulkuyhteydet ollaan valmiit turvaamaan Pohjois-Atlantilla. Viestittäjiä ovat sotaharjoitukseen osallistuvat maat kollektiivisesti: Naton kaikki 29 jäsenmaata sekä Suomi ja Ruotsi.

]]>
16 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262684-trident-juncture-suomi-mukana-lentotukialusharjoituksessa-ensi-kertaa#comments Itämeren turvallisuustilanne Nato Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Trident Juncture 2018 Venäjän uhka Wed, 17 Oct 2018 15:30:29 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262684-trident-juncture-suomi-mukana-lentotukialusharjoituksessa-ensi-kertaa
Venäjä rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan <p>Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.</p><p>Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.</p><p>Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.</p><p>Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.</p><p>Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.</p><p>Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.</p><p>Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.</p><p>Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.</p><p>Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.</p><p>Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!</p><p>Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.</p><p>Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.</p><p>Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.</p><p>Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.&nbsp; Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.</p><p>Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi &ldquo;<em>the escalate to de-escalate</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.</p><p>Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.</p><p>Venäjän logiikka on siis: &rdquo;<em>Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.</p><p>Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille &rdquo;Ukrainat&rdquo;: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös&nbsp;muistaa,&nbsp;ettei EU ole&nbsp;mikään ydinasevoima.</p><p>Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.</p><p>Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.</p><p>Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.</p><p>Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.</p><p>Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.</p><p>Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.</p><p>Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.</p><p>Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on <em>bastion defense concept</em>. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.</p><p>Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-692.html"><u>К-300 Бастион</u></a>) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П &quot;Бастион-П&quot;) on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С &quot;Бастион-С&quot;) ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.</p><p>Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.</p><p>BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.</p><p>Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin &rdquo;laillisin&rdquo; keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.</p><p>Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.</p><p>Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, <a href="https://www.regjeringen.no/globalassets/departementene/fd/dokumenter/unified-effort.pdf"><u>Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015</u></a>).</p><p>Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (<em>ambition to control</em>) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (<em>ambition to denial</em>). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.</p><p>Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.</p><p>Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.</p><p>On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.</p><p>Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.</p><p>Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Налим</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u>проект 667A</u></a> ja <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%90_%C2%AB%D0%9D%D0%B0%D0%B2%D0%B0%D0%B3%D0%B0%C2%BB"><u>Навага</u></a>,<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/list.htm"><u> проект 667АУ</u></a>) ja ensimmäiset Delta-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_667%D0%91_%C2%AB%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%B5%D0%BD%D0%B0%C2%BB"><u>Мурена</u></a>, <a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667B/list.htm"><u>проект 667Б</u></a>) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/USS_George_Washington_(SSBN-598)"><u>SSBN-598</u></a>) Polaris-ohjuksilla (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/UGM-27_Polaris"><u>UGM-27 Polaris</u></a>) varustetuille sukellusveneille.</p><p>Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Submarine-launched_ballistic_missile"><u>SLBM</u></a>-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.</p><p>Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/SOSUS"><u>SOSUS</u></a>-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap"><u>GIUK-käytävä</u></a>). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.</p><p>Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0-29"><u>Р-29</u></a>) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.</p><p>Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.</p><p>Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (<a href="https://thediplomat.com/2016/11/us-navy-upgrading-undersea-sub-detecting-sensor-network/"><u>The Diplomat 4.11.2016</u></a>). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet &rdquo;kaapeliyhteenotot&rdquo; merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (<a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/nato-fears-heighten-russian-submarines-activity-undersea-data-cables-north-atlantic-a8126681.html"><u>Independent 23.11.2017</u></a> ja <a href="https://nordic.businessinsider.com/russia-increased-naval-activity-threatening-undersea-cables-2017-12"><u>Business Insider 24.12.2017</u></a>).</p><p>Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.</p><p>Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.</p><p>Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (<a href="https://www.cia.gov/library/readingroom/"><u>CIA Library</u></a>). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237362-cia-asiakirja-yhdysvallat-pelkasi-suomen-luisuvan-itablokin-satelliitiksi"><u>US-blogi 23.5.2017</u></a>).</p><p>Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.</p><p>Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, <a href="http://archives.nato.int/atlantic-policy-advisory-group-2"><u>APAG</u></a>) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:</p><ul><li><p>ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille</p></li><li><p>toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta</p></li><li><p>toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista</p></li></ul><p>Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (<a href="http://www.deepstorm.ru/DeepStorm.files/45-92/nbrs/667A/k137/k137.htm"><u>К-137 &quot;Ленинец&quot;</u></a> 6.11.1967). &nbsp;No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.</p><p>Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.</p><p>Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: &rdquo;<em>Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2017</u></a>).</p><p>Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.</p><p>Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.</p><p>Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/MGR-1_Honest_John"><u>MGR-1 Honest John</u></a> -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (<a href="https://www.nrk.no/dokumentar/xl/anlegg-96-1.11799591"><u>NRK, Anlegg 96, 15.2.2015</u></a>). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>NATO will need to respond effectively to Russia&#39;s return to the North</em> A<em>tlantic</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille</em>&rdquo;</p><p>Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (<a href="https://rusi.org/"><u>RUSI</u></a>) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (<a href="https://rusi.org/publication/whitehall-papers/nato-and-north-atlantic-revitalising-collective-defence"><u>RUSI 6.3.2017</u></a>). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).</p><p>Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.</p><p>Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.</p><p>&ldquo;<em>Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.</em>&rdquo; (<a href="https://www.usni.org/magazines/proceedings/2016-06/fourth-battle-atlantic#footnotes"><u>U.S. Naval Institute 6-2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa.</em>&quot;</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.</p><p>&ldquo;<em>Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/russian-submarine-activity-in-atlantic-highest-since-cold-war-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 3.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>There is now more reported activity from Russian submarines than we&#39;ve seen since the days of the Cold War</em>&rdquo; (<a href="https://www.businessinsider.com/us-to-reopen-submarine-hunting-base-in-iceland-2016-2?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"><u>Business Insider 11.2.2016</u></a>).</p><p>Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.</em>&rdquo;</p><p>Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:</p><p>&rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russland: Svalbard kan utløse krig</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.aldrimer.no/russisk-fd-svalbard-kan-utlose-krig/"><u>AldriMer.no 4.10.2017</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway says Russia&#39;s mock attack on Vardø radar troubles stability in the north</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. </em><em>It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/gdpr-consent/?destination=%2Fworld%2Feurope%2Frussian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous%2F2017%2F12%2F22%2Fd4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html%3Fhpid%3Dhp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%253Ahomepage%252Fstory%26utm_term%3D.5bd9a524b338&amp;utm_term=.41cd3e9cbe7c#_blank"><u>The Washington Post 2.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;)<u> (</u><a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway&rsquo;s Finnmark region</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/09/former-norwegian-defense-chief-sees-serious-russian-threat-against-norways-finnmark"><u>The Barents Observer 19.9.2018</u></a>).&nbsp;</p><p>Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.</p><p>Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.</p><p>Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa <strong>68&deg;09&#39;08.8&quot;N 33&deg;27&#39;35.6&quot;E</strong> (<strong>68.152440, 33.459882</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B009&#039;08.8%22N+33%C2%B027&#039;35.6%22E/@68.1528279,33.4529901,4636m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDAxJzUyLjEiTiAzM8KwMjUnMTguNiJF!3b1!8m2!3d69.031134!4d33.421832!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.1524396!4d33.4598823?hl=fi"><u>Google-map-1</u></a>, &nbsp;joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.</p><p>Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BE%D0%BC%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA-1_(%D0%B0%D1%8D%D1%80%D0%BE%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%BC)"><u>Североморск-1</u></a>), <strong>69&deg;01&#39;52.1&quot;N 33&deg;25&#39;18.6&quot;E</strong> (<strong>69.031134, 33.421832</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B001&#039;52.1%22N+33%C2%B025&#039;18.6%22E/@69.0324571,33.4271754,4471m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.031134!4d33.421832?hl=fi"><u>Google-map-2</u></a>.&nbsp; Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.</p><p>Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).</p><p>Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.</p><p>Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776770"><u>Yle 31.3.2016</u></a>). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (<a href="https://www.nrk.no/finnmark/lokalbefolkningen-raser-mot-feilinformasjon-om-ny-topphemmelig-radar-1.13901790"><u>NRK Finnmark 13.2.2018</u></a>) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/oslo-such-behavior-does-not-promote-good-neighborly-relations"><u>The Barents Observer 13.3.2018</u></a>). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.</p><p>Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.</p><p>Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.</p><p>Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (<a href="https://media.defense.gov/2018/Feb/02/2001872886/-1/-1/1/2018-NUCLEAR-POSTURE-REVIEW-FINAL-REPORT.PDF"><u>Nuclear Posture Review 2018</u></a>). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.</p><p>Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.</p><p>Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.</p><p>Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a>) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.</p><p>Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.</p><p>Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.</p><p>Nuo viisi paikkaa ovat:</p><ul><li><p>Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), <strong>69&deg;15&#39;02.5&quot;N 33&deg;21&#39;26.5&quot;E</strong> (<strong>69.250688, 33.357366</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2509778,33.3562294,784m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-3</u></a></p></li><li><p>Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), <strong>69&deg;05&#39;29.5&quot;N 33&deg;29&#39;44.7&quot;E</strong> (<strong>69.091535, 33.495739</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B005&#039;29.5%22N+33%C2%B029&#039;44.7%22E/@69.0930845,33.494303,889m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0915351!4d33.4957389?hl=fi"><u>Google-map-4</u></a></p></li><li>Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), <strong>69&deg;06&#39;58.8&quot;N 33&deg;31&#39;29.0&quot;E</strong> (<strong>69.116342, 33.524709</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B006&#039;58.8%22N+33%C2%B031&#039;29.0%22E/@69.1155823,33.5078788,2245m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x44342279f02ad63b:0x30f9e6e5dc08deec!2sOzero+Shukozero!3b1!8m2!3d69.0775!4d33.5983333!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.1163421!4d33.5247091?hl=fi"><u>Google-map-5</u></a></li><li>Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), <strong>68&deg;14&#39;34.8&quot;N 33&deg;52&#39;01.6&quot;E</strong> (<strong>68.243008, 33.867102</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B014&#039;34.8%22N+33%C2%B052&#039;01.6%22E/@68.2448591,33.8619484,2272m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.2430083!4d33.8671018?hl=fi"><u>Google-map-6A</u></a> sekä <strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong> (<strong>68.258363, 33.843499</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B015&#039;30.1%22N+33%C2%B050&#039;36.6%22E/@68.2586312,33.8416458,448m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d68.258363!4d33.8434985?hl=fi"><u>Google-map-6B</u></a></li><li><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), <strong>69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E </strong>(<strong>69.423781, 32.35835</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a></p></li></ul><p>Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.</p><p>Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7</u></a>), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi&nbsp; eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B025&#039;25.6%22N+32%C2%B021&#039;30.1%22E/@69.4256388,32.3542887,893m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI2JzQ1LjAiTiAzMsKwMjEnNDUuMCJF!3b1!8m2!3d69.445833!4d32.3625!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4237813!4d32.3583515?hl=fi"><u>Google-map-7A</u></a>), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B019&#039;04.9%22N+32%C2%B047&#039;49.7%22E/@69.3249381,32.7992809,2141m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434436ea2a63149:0xada24e710140b84e!2sVidjajevo,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4,+184372!3b1!8m2!3d69.3181658!4d32.7998549!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.3180174!4d32.7971498?hl=fi"><u>Google-map-7B</u></a>), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;07.9%22N+33%C2%B018&#039;57.0%22E/@69.2533786,33.2807494,4184m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200907!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2521848!4d33.3158391?hl=fi"><u>Google-map-7C</u></a>), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B004&#039;17.4%22N+33%C2%B025&#039;22.7%22E/@69.0735319,33.4106887,4017m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!2sSeveromorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4!3b1!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.0715082!4d33.4229624?hl=fi"><u>Google-map-7D</u></a>) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, <a href="https://www.google.fi/maps/place/68%C2%B004&#039;00.0%22N+39%C2%B028&#039;00.0%22E/@68.0687825,39.4540537,2675m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d68.066667!4d39.466667?hl=fi"><u>Google-map-7E</u></a>).</p><p>Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.&nbsp; Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.</p><p>Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69&deg;25&#39;25.6&quot;N 32&deg;21&#39;30.1&quot;E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69&deg;24&#39;15.5&quot;N 32&deg;26&#39;59.6&quot;E, 69.4043, 32.4499, <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B024&#039;15.5%22N+32%C2%B026&#039;59.6%22E/@69.4065486,32.4273945,2252m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d69.4043!4d32.4499?hl=fi"><u>Google-map-8</u></a>) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat <strong>69&deg;26&#39;14.6&quot;N 32&deg;25&#39;17.0&quot;E</strong> (<strong>69.437386, 32.421389</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;14.6%22N+32%C2%B025&#039;17.0%22E/@69.4380114,32.4193159,714m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x0:0x0!2zNjnCsDI0JzE1LjUiTiAzMsKwMjYnNTkuNiJF!3b1!8m2!3d69.4043!4d32.4499!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4373864!4d32.4213889?hl=fi"><u>Google-map-9</u></a> &nbsp;ja <strong>69&deg;26&#39;02.1&quot;N 32&deg;21&#39;36.1&quot;E</strong> (<strong>69.433927, 32.360019</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B026&#039;02.1%22N+32%C2%B021&#039;36.1%22E/@69.4343931,32.3630086,1271m/data=!3m1!1e3!4m6!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.4339265!4d32.3600193?hl=fi"><u>Google-map-10</u></a>. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.</p><p>Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (<strong>68&deg;15&#39;30.1&quot;N 33&deg;50&#39;36.6&quot;E</strong>) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.</p><p>Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.</p><p>Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.</p><p>Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.</p><p>Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).</p><p>Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_955_%C2%AB%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Борей</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-338.html"><u>проект 955</u></a>) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.</p><p>Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (<a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm"><u>Russian ships.info</u></a>). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.</p><p>Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulana-ohjukset (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-416.html"><u> Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава</u></a>). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9&nbsp;500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulana-ohjusta (<a href="https://iz.ru/news/562210"><u>Известия 11.12.2013</u></a>). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.</p><p>Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;05&#39;32.1&quot;N 33&deg;27&#39;17.2&quot;E</strong> (<strong>69.092262, 33.454783</strong>), <a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a> ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä <strong>69&deg;15&#39;39.3&quot;N 33&deg;20&#39;32.6&quot;E</strong> (<strong>69.260916, 33.342386</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>.&nbsp; Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (&rdquo;cell&rdquo;) 16 säiliötä (&rdquo;canister&rdquo;) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.</p><p>Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83%D0%BB%D0%B0_(%D0%BF%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B0)"><u>К-114 Тула</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-703.html"><u>проект 667БДРМ</u></a>). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.</p><p>Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;, kirjoituksen lopun &rdquo;<em>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</em>&rdquo; -väliotsikon alla (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.</p><p>Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.</p><p>Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.</p><p>On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.</p><p>Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle"><u>US-Blogi 9.2.2017</u></a>). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.</p><p>Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D1%8B%D0%B5_%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BA%D0%B8_%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D0%B0_949%D0%90_%C2%AB%D0%90%D0%BD%D1%82%D0%B5%D0%B9%C2%BB"><u>Антей</u></a>,&nbsp; <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-608.html"><u>проект 949А</u></a>).</p><p>Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.</p><p>Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.</p><p>Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (<a href="https://www.google.com/maps/place/Severomorsk,+Murmanskaja,+Ven%C3%A4j%C3%A4/@69.0921815,33.4544127,355m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x4436f7300f737f57:0x7af5b1e43f5c7b03!8m2!3d69.0655058!4d33.4092689"><u>Google-map-11</u></a>). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulana-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.</p><p>Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.</p><p>Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.&nbsp; Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (<a href="https://www.google.fi/maps/place/69%C2%B015&#039;02.5%22N+33%C2%B021&#039;26.5%22E/@69.2610022,33.3414261,238m/data=!3m1!1e3!4m14!1m7!3m6!1s0x4434391ef9b0b5e5:0xcd6f7177fab3a791!2zR2Fkxb5pamV2bywgTXVybWFuc2thamEsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d69.2510157!4d33.3200906!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d69.2506881!4d33.3573664?hl=fi"><u>Google-map-12</u></a>).</p><p>Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.</p><p>Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.</p><p>Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.</p><p>Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.</p><p>Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla &rdquo;<em>Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253274-venajan-lahialueittemme-iskander-ohjustukikohdat-esittelyssa"><u>US-blogi 3.4.2018</u></a>).</p><p>Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on <strong>58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E</strong> (<strong>58.744663, 29.793264</strong>), <a href="https://www.google.fi/maps/place/58%C2%B044&#039;40.8%22N+29%C2%B047&#039;35.8%22E/@58.7446658,29.7910753,604m/data=!3m2!1e3!4b1!4m14!1m7!3m6!1s0x46be372b4e93debb:0xd62f08a1e98411ac!2zWWzDpC1MYXVrYWEsIExlbmluZ3JhZGluIGFsdWUsIFZlbsOkasOk!3b1!8m2!3d58.740819!4d29.8505903!3m5!1s0x0:0x0!7e2!8m2!3d58.7446626!4d29.793264?hl=fi"><u>Google-map-13</u></a>.</p><p>Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58&deg;44&#39;40.8&quot;N 29&deg;47&#39;35.8&quot;E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.</p><p>Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.</p><p>Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.</p><p>Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.</p><p>Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><p>Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.</p><p>Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa monet ajattelevat, etteivät ydinaseet kosketa meitä. Ne ovat suurvalta-aseita, jotka koskevat vain suurvaltoja emmekä voi niihin juurikaan vaikuttaa.

Suomessa ei ole ydinaseita, joten tuskinpa tänne Venäjäkään ydinasein hyökkää, on monen mielipide. Ydinaseiden muodostama sotilaallinen pelote on Suomessa asia, josta ei parane keskustella. Sama poliittinen kulttuuri on myös Ruotsissa, muttei esimerkiksi Nato-maa Norjassa.

Tuo ydinaseisiin liittyvä edellä kuvattu ajatusmaailma on Suomen ja Ruotsin kohdalla väärä. Väitän, että se on täysin väärä kylmän sodan jälkeisessä nykymaailmassa. Suomi ja Ruotsi eivät ole eivätkä elä ydinaseettomassa lintukodossa.

Sotilasstrategissa Venäjä erottelee laajuuden suhteen kolme eri konfliktiryhmää. Nämä ryhmät ovat paikallinen konflikti, alueellinen konflikti ja laajamittainen konflikti. Venäjän sotilasstrategia jakautuu siis laajuuskäsityksessä kolmeen osaan.

Ydinaseet kuuluvat Venäjän jokaiseen kolmeen konfliktiryhmään, siis jo paikalliseen konfliktiin. Suomessa johtavana ajatusmallina on vielä vallalla Neuvostoliiton ja Naton harjoittama kylmänsodan aikainen konfliktimalli, jossa ydinaseet kuuluivat vain laajamittaiseen konfliktiin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan, jota torjuttiin ydinaseiden kauhun tasapainolla.

Kauhun tasapainoa ei enää ole olemassa. Sitä ei ole haluttu enää olevan olemassa. Ennen kaikkea Venäjä ei ole sitä enää halunnut olevan olemassa.

Tuo vanhentuneesta ydinsota-ajatusmallista pitäisi Suomessa päästä eroon. Ajatusmalli vääristää Suomen sotilaallista varautumista. Myös Nato-maiden piirissä on maita, jotka katselevat ydinaseiden nykyaikaa vielä kylmän sodan aikaisin silmin.

Venäjän sotilasstrategissa ydinaseet kuuluvat siis todellakin kaikkeen kolmeen konfliktiryhmään: paikalliseen konfliktiin, alueelliseen konfliktiin ja laajamittaiseen konfliktiin.

Esimerkki paikallisesta konfliktista on Itä-Ukrainan sota ja Krimin niemimaan valloitus. En määrittele noita tapahtumia alueelliseksi sodaksi vaan paikalliseksi. Sen sijaan Syyrian sota on alueellinen sota. Venäjä luokittelee kyseiset konfliktit vastaavasti.

Kuinka sitten Venäjä käytti ydinaseitaan hyväkseen Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan valloituksessa? Eihän niitä ole käytetty!

Ydinaseiden päätehtävä sotilasstrategiassa on estää ja voittaa potentiaaliset viholliset käyttämättä ydinaseita. Ydinaseiden tehtävä on siis muodostaa uhkaa.

Krimin niemimaan valloituksessa Venäjä tiesi, että konventionaalisissa aseissa se ei pärjäisi Nato-maille eikä etenkään Yhdysvalloille.

Venäjä teki Natolle ja Nato-maille selväksi heti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Krimin valloituksen ollessa käynnissä, että Venäjä on tarvittaessa valmis käyttämään ydinaseita, jos Nato puuttuu asiaan.

Naton ulkoministerit kokoustivat sunnuntaina 2.3.2014 hammasta purren puoli päivää todetakseen, ettei Nato voi puuttua sotilaallisesti Krimin tilanteeseen. Venäjän A2/AD-strategia (anti-access and area denial) toimi täydellisesti teorian mukaan. Venään kykeni ydinaseuhkalla pitämään Naton konfliktin ulkopuolella.  Sotilaallisten toimien sijaan länsi iski Venäjää vastaan taloudellisilla toimilla, talouspakotteilla siis.

Venäjän ydinasestrategiassa ydinaseilla on myös rooli estää konfliktin laajeneminen sen alkuvaiheessa. Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita tai valmis uhkaamaan niiden käytöllä jo konfliktin alkuvaiheessa. On olemassa englanninkielinen termi “the escalate to de-escalate”. 

Kylmän sodan aikaan verrattuna Venäjä on laskenut ydinaseiden käytön mahdollisuuden konfliktissa alhaiselle tasolle. Tällä Venäjän harjoittamalla ydinasepolitiikalla on erityistä merkitystä maille, jotka eivät kuulu Euroopassa Natoon ja sitä kautta ydinasesuojan piiriin. Näitä maita ovat mm. Ukraina, Suomi ja Ruotsi.

Suomessa ja Ruotsissa on synnytetty harhakuvitelmaa, että tiivis yhteistyö konventionaalisissa aseissa Naton kanssa lisäisi maiden turvallisuutta. Lisää kyllä, mutta ei ratkaisevassa merkityksessä suhteessa Venäjän päätöskykyyn tehdä interventio ja ottaa vaikkapa Ahvenanmaa haltuun strategisena haitantekona.

Venäjän logiikka on siis: ”Otimme tämän pienen kaistaleen teiltä haltuumme ja jos yritätte vastarintaa tai vallata takaisin aluetta, olemme valmiit käyttämään ydinaseita teitä vastaan. Piste.

Venäjä vastustaa Suomen, Ruotsin ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen juuri sen takia, että maat pääsisivät Nato-jäsenyydellä ydinaseasesuojan alle. Tuo on se pohjimmainen peruskysymys Venäjälle maiden Nato-jäsenyyksissä. Toinen pohjimmainen peruskysymys Venäjälle Suomen Nato-jäsenyydessä on kuuluminen Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan ja yhteiseen sotilasjohtoon kollektiivisesti muiden Nato-maiden kanssa.

Ydinaseasesuojan alla olevalle maalle ei voi tehdä sitä, mitä suojan ulkopuolella olevalle maalle voi tehdä. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä Nato-maita ja voidaan puhua jo 29+2-Natosta, Venäjä voi tehdä edelleen sekä Suomelle että Ruotsille ”Ukrainat”: Venäjä voi tehdä aseellisen konfliktin jommankumman tai molempien maiden alueelle ja viestittää Nato-maille selväksi, että jos Nato tulee väliin, Venäjä on valmis käyttämään ydinaseita. Tuon tyyppisen Venäjän ilmoituksen jälkeen sotilaallinen auttamishalukkuus Suomea tai Ruotsia kohtaan olisi vähäistä. EU-puolustuksen perään haikailijoiden on syytä myös muistaa, ettei EU ole mikään ydinasevoima.

Ydinaseiden käytöllä presidentti Putin on pelotellut Suomen ja presidentti Niinistön henkihieveriin niin, ettei Suomi Niinistön johdolla edes harkitse Nato-jäsenyyttä tällä hetkellä. Ydinaseet ovat siis tehokkaita uhkausvälineitä.

Olen lukuisissa kirjoituksissa esittänyt, että Euroopan harmaan alueen maat ovat turvallisuusriskejä. Kolme keskeisintä turvallisuusriskimaata ovat Suomi, Ruotsi ja Ukraina, jotka ovat kiinni Venäjässä. Nämä maat eivät kykene vaikka kuinka suurella konventionaalisella aseiden määrällä estämään Venäjää luomaan paikallista konfliktia Itä-Ukrainan sotaa vastaavasti, jolloin Venäjä pääsisi uhkaamaan Naton auttavaa väliintuloa ydinaseilla.

Itä-Ukrainan sota toimii niin kuin Venäjä on sen suunnitellut toimivan: Nato ei puutu sotilaallisesti, kun Venäjä on tehnyt Natolle selväksi ydinaseiden käytön mahdollisuuden. Suomi ja Ruotsi eivät ole tosiasiallisesti Ukrainaa kummemmassa asemassa niin kauan kun ne eivät Naton ydinasesuojan alla. Tämän takia Venäjälle Naton täysjäsenyys on ratkaiseva tekijä, eivät Suomen ja Ruotsin solmimat poliittista tahtotilaa osoittavat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa.

                                                                                 ****

Tässä blogikirjotuksessa jatko on tarkoitettu niille, joita sotilasasiat ja ennen kaikkea Venäjän sotilaalliset varustelutoimet kiinnostavat ammattinsa tai harrastuksensa puolesta.

Jatkokirjoitus liittyy ydinaseisiin ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Pohjois-Atlantilla sekä arktisella alueella. Venäjä on nyt 2010-luvulla laajentanut voimakkaasti sotilaallisia toimia Pohjois-Atlantilla uudelleen kylmän sodan jälkeen. Venäjä on nyt 2010-luvulla aloittanut sotilaallisen varustautumisen myös arktisella alueella. Venäjä on kiihdyttänyt ydinasevarusteluaan.

Noilla Venäjän toimilla Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella on suuri merkitys myös Suomen turvallisuuteen. Paljon suurempi kuin Ukrainan tapahtumilla. Tämä pitäisi Suomessa ymmärtää. Ei olla vielä alkuunkaan ymmärretty. Uhkakuvia ei osata asettaa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Höpötellään tosimielellä venäläisten kiinteistöostoista Turun saaristossa suurimpana mahdollisena uhkakuvana.

Norjassa, koko Skandinaviassa ja myös Suomen alueella 25.10.-23.11.2018 pidettävä Naton Trident Juncture 2018 (TRJE18) -suursotaharjoitus on osaltaan Naton vastaus Venäjälle sen pohjoisen varustelutoimissa, mutta vain osaltaan. Suomessa ja Ruotsissa ei ehkä ole osattu ajatella laajempaa kuviota, mihin harjoitus liittyy, ja hyvä niin. Jos Suomessa olisi kyetty hahmottamaan laajempi kuvio, tuskin olisimme lähteneet mukaan harjoitukseen.

Tämän blogikirjoituksen jatko on uuvuttavan pitkä ja melko yksityiskohtainen. Lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, jotka eivät synny ilman todellisesta mielenkiintoa kirjoituksen käsittelemään asiaan. Näitä henkilöitä ei ole montakaan kymmentä Suomessa.

Jatkokirjoituksen yksi avainmäärite on bastion defense concept. Määritteelle ei ole suomenkielistä vastinetta. Kyse on merivoimien strategiasta. Kyse on Venäjän merivoimien strategiasta. Bastion-sanaa ei pidä sotkea Venäjän Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmään, joita Venäjä parhaillaan rakentaa rannikoilleen. Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä voi olla osa ja yleensä onkin osa em. Venäjän merivoimien strategiaa.

Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmiä (К-300 Бастион) Venäjällä on kahta eri tyyppiä, joista K-300P Bastion-P (К-300П "Бастион-П") on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjusjärjestelmä ja K-300S Bastion-S (К-300С "Бастион-С") ohjussiiloja käyttävä ohjusjärjestelmä.

Käytän jatkossa bastion defense concept -merivoimastrategiasta lyhennettä BDC-strategia, joka on täysin vain minun oma keksimä suomenkielinen määrite. Bastion on puolestaan alue, jolla valtio BDC-strategiaansa harjoittaa. Bastion-alue ei suinkaan koostu vain valtion - tässä tapauksessa Venäjän - aluevesistä vaan myös kansainvälisistä vesistä.

BDC-strategiassa kyse on alueella toimivan merivoiman pyrkimys hallita merialuetta täysin tai vähintään osittain. Hallintaan pyritään sotilaallisin keinoin pinta-aluksilla, sukellusveneillä, lentoaluksilla, sensoreilla, rannikkopuolustusjärjestelmillä jne.

Ulkopuolisten sotavoimien pääsy Bastion-alueelle pyritään estämään tarpeen vaatiessa ja niin päätettäessä kaikin mahdollisin ”laillisin” keinon tekemällä vastapuolen olo mahdollisemman hankalaksi häirinnällä ja muutoin. Kyse on siis siitä, kenellä on avaimet ja voimavarat merialueen hallintaan. Häirinnästä hyvä esimerkki on venäishävittäjien uhittelut Yhdysvaltojen sota-aluksia kohtaan Itämerellä ja Mustallamerellä.

Bastion-alue ja BDC-strategia merivoimiin liittyen sai alkunsa jo 1960-luvulla Neuvostoliiton toimista, joista enemmän seuraavassa luvussa.

Nyt 2010-luvulla Venäjän Pohjois-Atlantin ja Jäämeren Bastion-alueet on esitetty kuvassa 1 (lähde Norjan hallitus, Unified Effort, Norvegian security and defence policy 16.7.2015).

Kuvassa tummemmalla harmaalla alueella Venäjä pyrkii alueen täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin (ambition to control) ja vaaleammalla harmaalla alueella Venäjällä on pyrkimys estää sotilaallinen pääsy alueelle tai alueella olo (ambition to denial). Vaaleampi harmaa alue on aluetta, jolla Venäjä pyrkisi tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa jaotellusti laajassa alueellisessa konfliktissa tai laajamittaisessa konfliktissa estämään esimerkiksi yhteydet Pohjois-Amerikasta Skandinaviaan ja pohjoisen Eurooppaan.

Venäjä pyrkii aina - siis myös rauhan aikana - varmistamaan, että sen Muurmanskin alueelle sijoitut sukellusveneet pääsevät kulkemaan maailman merille vapaasti. Venäjä pyrkii pitämään merivoimillensa ja ilmavoimillensa Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta kulkuyhteyden aina Hollannin rannikolle saakka.

Tummempaan harmaan Bastion-alueeseen kuuluvat Norjan ja Suomen pohjoisimmat osat. Alueet, jotka tällä hetkellä ovat sotilaallisia tyhjiöitä. Norjalla ja Suomella ei ole alueella sotavoimaa käytännössä ollenkaan.

On huomattava, että esimerkiksi Skandinaviaa koskevan konfliktin Venäjä laskee alueelliseksi, ei laajamittaiseksi.

                                                                                 ****

Palataan historiassa lyhyesti ja pintapuolisesti 50 vuoden taakse 1960-luvun jälkipuolelle. Neuvostoliiton BDC-strategia ja Bastion-alue pohjoiseen syntyivät tuolloin.

Neuvostoliitto oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Neuvostoliitosta pitää tulla merien suurvalta. Haaveena oli merivoimien ylivalta, joka käyttää laivastoa ja ennen kaikkea sukellusveneitä Neuvostoliiton maailmanlaajuisen strategian keskeisenä elementtinä.

Neuvostoliitto kehitti ja rakensi 1960-luvun jälkipuolella Naton koodaamana Yankee-luokan (Налим, проект 667A ja Навага, проект 667АУ) ja ensimmäiset Delta-luokan (Мурена, проект 667Б) strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet vastauksena Yhdysvaltain George Washington -luokan (SSBN-598) Polaris-ohjuksilla (UGM-27 Polaris) varustetuille sukellusveneille.

Kyseessä oli ensimmäisistä todellista Neuvostoliiton ydinkärjellisistä ballistista SLBM-ohjuksista ydinpelotteena. Yhdysvallat oli Polaris-ohjuksilla ollut muutaman vuoden Neuvostoliittoa edellä. Ensimmäinen Polaris otettiin käyttöön vuonna 1961.

Sotilaallisesti ratkaiseva sysäys Neuvostoliiton toiminnalle Delta-luokan 667B-sukellusveneprojektissa oli Polaris-ohjusten lisäksi Yhdysvaltojen rakentama SOSUS-sensorilinja (Sound Surveillance System) Grönlannin, Islannin Iso-Britannian välille (ns. GIUK-käytävä). Neuvostoliitto oli pitkään tietämätön hyvin salassa pidetystä sensorilinjasta, jonka alkuversion Yhdysvallat rakensi jo 1950-luvun alkupuolella.

Sensorilinjan avulla Yhdysvallat siis tiesi, milloin neuvostoliittolaissukellusveneet ylittivät GIUK-käytävän Atlantille. Neuvostoliiton uuden ballistisen R29-ydinohjuksen (Р-29) 7 700 kilometrin kantomatkan ansiosta sukellusveneet voivat jäädä Neuvostoliiton rannikkovesille Barentsin- ja Norjanmerille, joita Neuvostoliitto alkoi kehittää Bastion-alueiksi uudella merivoimien strategialla.

Murmanskin alueesta tuli Neuvostoliiton sotilaallisen meristrategian keskuspaikka. Murmanskin etuja olivat sukellusveneliikenteen mahdollistavat riittävän syvät kalliovuonot, joiden ansiosta sukellusvenesatamat voitiin rakentaa mantereen suojiin.

Yhdysvallat on nyt kylmän sodan jälkeen uudistamassa rapistuneita vedenalaisia sensoriverkkoja ja muuta vedenalaista sukellusveneiden havainnointikykyä huomioiden Venäjän uudelleen alkanut ja kasvava sotilaallinen aktiivisuus merten syvyyksissä (The Diplomat 4.11.2016). Ensimmäiset Natoa huolestuttaneet ”kaapeliyhteenotot” merten syvyyksissä ovat jo tapahtuneet (Independent 23.11.2017 ja Business Insider 24.12.2017).

Nato ei aluksi 1960-luvulla reagoinut Neuvostoliiton uuteen BDC-strategiaan. Asiaa ei otettu vakavasti. Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät eivät noteeranneet Neuvostoliiton luoman uuden uhkan merkittävyyttä Naton ammattisotilaiden huomautuksista huolimatta. Neuvostoliitto sai melko vapaasti varustaa Kuolan niemimaan ympäristön merialueita Bastion-alueeksi niin, että uudet strategiset ballistisilla ohjuksilla varustetut ohjussukellusveneet saivat varsin vapaan oleskelun hyvillä laukaisupaikoilla.

Skandinavian niemimaalla oli suuri merkitys läpi koko kylmän sodan vuosien ja etenkin kylmän sodan alkuaikoina, koska Yhdysvaltain ydinasein varustetut pommittajat kulkivat ja oli suunniteltu kulkemaan Skandinavian niemimaan pohjoisosien yli Neuvostoliiton keskiosiin. Itse asiassa koneet saattoivat lentää - ja lensivätkin - myös Suomen Lapin yli.

Yhdysvallat oli sijoittanut lentotukialuksia Norjanmerelle ja Pohjanmerelle suojelemaan näitä ydinpommittajia. Skandinavian niemimaan suuri sotilaallinen merkitys Yhdysvalloille aina 1960-luvun alkupuolelle selviää hyvin myös jonkin aikaa sitten avautuneen CIA-arkiston monesta Skandinaviaa koskevasta dokumentista (CIA Library). Olen käsitellyt joitain Ruotsia ja Suomea koskevia CIA-dokumentteja kirjoituksessa otsikolla ”CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi” (US-blogi 23.5.2017).

Ajan myötä pitkäkantoiset ballistiset ydinohjukset korvasivat ydinpommittajalennot ja Skandinavian merkitys väheni, mutta oli edelleen vahvana läpi koko kylmän sodan. Ruotsi oli liitetty Yhdysvaltain johtamaan Nato-rintamaan turvamaan Norjan ja Tanskan selustaa. Kautta koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltain keskeinen huoli Pohjolassa oli Neuvostoliiton maainterventio Suomen ja Ruotsin Lapin läpi aina Skandinavian niemimaan eteläkärkeen saakka.

Eurooppalainen Nato heräsi hitaasti Neuvostoliiton muodostamaan uuteen mereltä puhaltavaan uhkaan. Mielessä ensisijaisena uhkana oli Neuvostoliiton panssarivyörytys läpi Keski-Euroopan. 1960-luvun puolivälissä Naton neuvoa antavissa ryhmässä (Atlantic Policy Advisory Group, APAG) määriteltiin Naton pohjoiselle sivustalle (the northern flank) - siis Skandinavialle - kolme sotilaallista tarkoitusta:

  • ehkäistä ja kontrolloida Neuvostoliiton laivaston pääsyä pohjoisesta lauhkeille vesille

  • toimia perustana vastatoimille ja vastahyökkäykselle mukaan lukien sukellusvenetorjunta

  • toimia sijaintinsa puolesta havaitsijana ja varoittajana Neuvostoliiton mahdollisista hyökkäystoimista

Nato ei kuitenkaan reagoinut poliittisella tasolla vielä vuosiin Neuvostoliiton ballistisilla ohjuksilla varustettuihin ohjussukellusveneisiin. Muutos Natossa tapahtui vasta vuonna 1967, kun Neuvostoliitolla oli jo ensimmäiset Yankee-luokan sukellusveneet valmistumassa (К-137 "Ленинец" 6.11.1967).  No, noistakin ajoista Nato pääsi ryvettymättä yli.

Edellä kirjoitettu on huomioitava myös, kun Neuvostoliitto alkoi puhua 1960-luvulla Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä. Neuvostoliitto sai taitavasti Suomen ja Kekkosen ydinaseriisunnan agitaattoriksi, vaikka Suomessa oli tuolloin myös käsityksiä, että tuolla tavoin toimiessaan Suomi kykeni välttämään YYA-sopimuksen konsultaatiot. Nuo käsitykset olivat vääriä eivätkä kestä yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

Murmanskin alueen sotilaallisen merkityksen kasvaessa, Neuvostoliiton mielenkiinto myös Suomen Lappia kohtaan vahvistui 1960-luvun jälkipuolella: ”Kekkonen tarjosi suuria osia Lapista Neuvostoliitolle” (Yle 13.9.2017).

Lapin menetys olisi ollut Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle katastrofaalinen.

Puhuttaessa Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, kyse Neuvostoliitolle oli osaltaan - ja suurelta osaltaan - Murmanskin alueesta, joka oli saanut uusien sukellusveneiden ja ballististen ydinohjusten myötä uuden merkityksen.

Osaltaan kyse oli myös Norjasta, jonka kalliouumeniin varastoitiin runsaasti asevarustusta mukaan lukien ohjuksia. Kyseiset ohjukset olivat varustettavassa myös ydinkärjillä. Neuvostoliittoa ärsytti 1960-luvulla Bodøn kallioluoliin varastoidut yhdysvaltalaiset lyhyen kantaman MGR-1 Honest John -ohjukset, jotka olivat varustettavissa pienillä ydinlatauksilla (NRK, Anlegg 96, 15.2.2015). Neuvostoliito ei kokenut Murmanskin aluetta turvatuksi ja ydinaseeton Pohjola oli yksi toimintaväline.

                                                                                 ****

NATO will need to respond effectively to Russia's return to the North Atlantic

Vapaasti suomennettuna:

Naton on reagoitava tehokkaasti Venäjän paluuseen Pohjois-Atlantille

Oheinen oli otsikko The Royal United Services Institute (RUSI) -tutkimuslaitoksen sivuilla maaliskuussa 2017 (RUSI 6.3.2017). Kirjoitus hyvä ja kannattaa käydä lukemassa (kirjoitus ei kuitenkaan ole vapaasti luettavissa).

Nato on nyt vähän samassa tilanteessa kuin 1960-luvulla pohjoisen sivustan suhteen. Venäjän toimet pohjoisessa ja arktisella alueella ovat huolestuttavia kuten 1960-luvulla.

Mittavien varustelutoimien lisäksi Venäjä on tehnyt provokatiivisia sotilaallisia toimia erityisesti Norjaa vastaan, jotka ovat saaneet myös Yhdysvalat huolestumaan.

Russian submarines are prowling the Atlantic, testing our defences, confronting our command of the seas, and preparing the complex underwater battlespace to give them an edge in any future conflict.” (U.S. Naval Institute 6-2016).

Noin varoitti Venäjästä Yhdysvaltain laivaston Välimerellä olevan 6. laivaston entinen komentaja James G. Foggo III. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneet hiiviskelevät Atlantilla, testaavat puolustustamme, uhmaavat merten määräysvaltaa ja valmistelevat monimutkaista vedenalaista taistelutilaa antamaan heille selkänojaa tulevissa konflikteissa."

Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa, jotta saa käsitystä Venäjän sukellusvenetoiminnalla kasvattamasta uhkasta.

Russia has quietly but significantly increased its submarine presence throughout the North Atlantic, leading to a return of Cold War levels of tension.” (Business Insider 3.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä Naton vara-amiraali Clive Johnstone. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjä on hiljaisesti, mutta merkittävästi lisännyt sukellusvenetoimintaa koko Pohjois-Atlantin alueella, minkä seurauksena sotilaallinen jännitys on noussut kylmän sodan tasolle.

There is now more reported activity from Russian submarines than we've seen since the days of the Cold War” (Business Insider 11.2.2016).

Noin varoitti Venäjästä puolestaan Naton amiraali Jeremy Bender. Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sukellusveneiden toimista on raportoitu enemmän kuin kylmän sodan aikaan.

Muutama esimerkki lehtiotsikkoina Venäjän Bastion-alueella tai Norjaa vastaan tekemistä sotilaallisista toimista viime aikoina pohjoisilla merillä:

Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”) (AldriMer.no 18.10.2017).

Russland: Svalbard kan utløse krig” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjä: Huippuvuoret voi laukaista sodan”) (AldriMer.no 4.10.2017).

Norway says Russia's mock attack on Vardø radar troubles stability in the north” (vapaasti suomennettuna: ”Norja sanoo, että Venäjän hyökkäysharjoitus Vardøn tutkaa vastaan järkyttää pohjoisen alueen vakautta”) (The Barents Observer 13.3.2018).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 2.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”) (The Barents Observer 7.4.2016).

Former defense chief sees a serious Russian threat against Norway’s Finnmark region” (vapaasti suomennettuna: ”Entinen puolustusjohtaja näkee Venäjän vakavan uhkan Norjan Finnmarkin alueelle”) (The Barents Observer 19.9.2018). 

Vastaavia otsikkoja löytyy viime vuosilta pilvin pimein.

Kuvassa 2 on esitetty venäläisen Tupolev Tu-16 strategisen yliäänipommittajan tavanomainen lento Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Norjan rannikkoa myötäillen Venäjän Bastion-alueelta aina Hollannin rannikolle saakka. Kyseinen kuvassa 2 esitetty lento tapahtui 15.1.2018.

Tupolev Tu-16 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa 68°09'08.8"N 33°27'35.6"E (68.152440, 33.459882), Google-map-1,  joka on myös mm Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Olenogorskin sotilaslentokentän ydinasevarasto noin 20 kilometrin päässä oleva Bolšoe Ramozeron ydinasevarasto, josta enemmän seuraavissa luvuissa. Merivoimien hallussa oleva Olenogorskin lentokenttä on nimenomaan tarkoitettu raskaille pommittajille jo kylmän sodan ajoista lähtien, koska sen kiitorata on edelleen Kuolan niemimaan lentokentistä pisin, 3,5 kilometriä.

Jos pommittajat varustetaan ydinasein, uusien varastojen valmistuttua lastaus voi tapahtua myös Severomorsk-1-lentotukikohdasta (Североморск-1), 69°01'52.1"N 33°25'18.6"E (69.031134, 33.421832), Google-map-2.  Kyseiseen kenttään liittyvä Okolnaja Guban uusi ydinasevarasto on muutaman kilometrin päässä. Okolnaja Guba on puolestaan kiinni Štšukozeron asevarastoalueessa.

Merivoimien hallinnoimaan Severomorsk-1-lentotukikohtaan liittyvät ydinasevarastot ovat samoja kuin sukellusveneille ja niistä enemmän seuraavissa luvuissa. Kuvaan 2 merkityn pommittajalennon lähtökenttä oli tällä kertaa Severomorsk-1. Severomorskissa on yhteensä kolme sotilaslentokenttää (Severomorsk-1, Severomorsk-2 ja Severomorsk-3).

Vuoden 2017 syksyllä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle.

Yhdysvallat ja Norja ovat jo osaltaan reagoineet Venäjän kasvavaan sotilaalliseen uhkaan Pohjois-Atlantilla. Osa toimista on saatettu julkisuuteen, muttei kaikkea:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Norjalle uusi huippututka vahtimaan Venäjän liikkeitä” (Yle 31.3.2016). Norja ja Nato saivat tutkauusinnan päätökseen Vardøssa tämän vuoden alkupuolella (NRK Finnmark 13.2.2018) ja Venäjä simuloi hyökkäystä tuliterää tutkaa vastaan tutkan tuhoamiseksi heti sen valmistumisen jälkeen (The Barents Observer 13.3.2018). Venäjä lienee maalittanut myös Suomen puolella Lapissa olevat kiinteät kaukovalvontatutkat.

Kun arvioidaan Venäjän muodostamaa kasvavaa uhkaa pohjoisessa ja arktisella alueella, kyse on ensiksi ydinaseista, toiseksi ydinaseista ja kolmanneksi ydinaseista.

Venäjä kasvattaa ydinasearsenaalia voimalla. Uuden START-sopimuksen mukaan sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt rajoittaa käyttöön otettujen strategisten ydinkärkien määrää 1550:een 5.2.2018 mennessä. Vuodesta 2015 Venäjä on lisännyt käyttöönotettujen ydinkärkien lukumäärää. Keväällä 2017 lukumäärä oli jo 215 ydinkärkeä START-sopimuksen enimmäisrajan yläpuolella. Venäjä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen ydinaseistustaan erityisesti Kuolan niemimaalla.

Venäjän muuttuneen ydinasekäyttäytymisen seurauksena myös Yhdysvallat on muuttanut ydinasestrategiaansa. Uusi strategia satasivuisena asiakirjana julkaistiin viime helmikuussa (Nuclear Posture Review 2018). Strategiassa erityisesti pienellä latauksella varustettujen taktisten ydinaseiden käyttö on määritelty uudelleen ja käyttökynnystä on alennettu.

Kohtalokasta ovat Venäjän täysin hallinnassa olevat merialueet Bastion-alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 tummempana harmaana sekä myös Venäjän osittain hallinnassa olevat alueet, jotka on merkitty kuvassa 1 vaaleampana harmaana. Näillä alueilla Venäjän sukellusveneillä on melko vapaa oleskelu lyhyellä iskuetäisyydellä Keski-Euroopan kaupungeista.

Seuraavissa luvuissa käsittelen melko yksityiskohtaisesti Venäjän Murmanskin alueella olevat kaikki Pohjoisen laivaston ydinasevarastot mukaan lukien uudet ja vielä rakenteilla olevat varastot.

                                                                                 ****

Venäjän Pohjoisen laivaston käytössä on kaksi kolmasosaa Venäjän merialueen ydinaseista, loput ovat Tyynenmeren laivastossa.

Venäjän pohjoinen laivasto kokonaisuudessaan vuoden 2018 alun tilanteen mukaan sisältäen pinta-alukset ja sukellusveneet sekä myös joukko-osastot on luetteloitu blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”. Yksityiskohtaiset luettelot ovat kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

Läntisten tietolähteiden mukaan Venäjällä on Kuolan niemimaalla viisi paikkaa, jonne se on varastoinut ydinohjuksia Pohjoisen laivaston (Северного Флота, Сф ВМФ России) käyttöön. Monelle alueelle on varastoitu myös mm. konventionaalisia ohjuksia.

Joissakin lähteisissä on nimetty vain neljä paikkaa, mutta tällöin vierekkäiset Okolnaja Guba ja Štšukozero on käsitelty yhtenä varastointipaikkana, joka on sinänsä oikein, koska vain toiseen paikkaan liittyy kallioon louhittu ydinaseluola.

Vanha kylmän sodan aikaan suljettuna sotilaskaupunkina tunnettu Zaozjorsk (Заозёрск, Zaozyorsk) on ollut myös vanha ydinaseiden säilytyspaikka 1960-luvulta lähtien, mutta ei tiettävästi enää muutoin kuin alueella sijaitsevan Zapadnaja Litsan suhteen. Zaozjorsk tunnetaan historiassa myös nimellä Severomorsk-7 (Североморск-7) ja Murmansk-150 (Мурманск-150). Monet Kuolan niemimaan ydinasesäilytyspaikat tunnetaan myös muilla nimillä, joten karttakoordinaatit ovat ratkaisevia.

Nuo viisi paikkaa ovat:

  • Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhiyevo), 69°15'02.5"N 33°21'26.5"E (69.250688, 33.357366), Google-map-3

  • Okolnaja Guba (Окольанья Губа, Okolnaya Bay), 69°05'29.5"N 33°29'44.7"E (69.091535, 33.495739), Google-map-4

  • Štšukozero (Шукозеро, Shcukozero), 69°06'58.8"N 33°31'29.0"E (69.116342, 33.524709), Google-map-5
  • Bolšoe Ramozero (Большое Рамозеро, Bolshoya Ramozero), 68°14'34.8"N 33°52'01.6"E (68.243008, 33.867102), Google-map-6A sekä 68°15'30.1"N 33°50'36.6"E (68.258363, 33.843499), Google-map-6B
  • Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Nerpicha), 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E (69.423781, 32.35835), Google-map-7

Oheisten paikkojen sijainnit on esitetty kuvassa 3.

Tarkasti ottaen englanninkielinen nimi Nerpicha (Западная Лица Zapadnaja Litsa, Google-map-7), käsitti itse asiassa kaikkiaan viisi  eri meritukikohtaa, jotka ovat varsinainen Zapadnaja Litsa (Западная Лица, Zapadnaya Litsa, Google-map-7A), Vidjajevo (Видяево, Vidyayevo, Google-map-7B), Gadžijevo (Гаджиево, Gadzhievo, Google-map-7C), Severomorsk (Североморск, Severomorsk, Google-map-7D) ja Gremiha (Гремиха, Gremikha, entinen Йоканьга, Jokanga, Google-map-7E).

Nimet ovat hankalia, koska ne ovat muuttuneet historian saatossa ja samoilla paikoilla voi olla monta eri nimeä. Kylmän sodan aikaan suljetuilla sotilaskaupungeilla oli vielä omat nimensä.  Kaupunkipiirikunnan ja kaupungin samannimisyys osaltaan voi aiheuttaa myös sekaannusta.

Nerpicha on tässä yhteydessä yhtä kuin suomenkielinen Zapadnaja Litsa (Западная Лица), koska ydinohjusvarasto on siellä 69°25'25.6"N 32°21'30.1"E -karttapisteessä ja koska tukikohta on Venäjän Pohjoisen laivaston tärkein sukellusvenetukikohta Zaozjerskin (Заозёрск, 69°24'15.5"N 32°26'59.6"E, 69.4043, 32.4499, Google-map-8) vanhan suljettuna sotilasalueena tunnetun kaupunkipiirikunnan alueella. Западная Лица -tukihohdan sukelluvenesatamien kooodinaatit ovat 69°26'14.6"N 32°25'17.0"E (69.437386, 32.421389), Google-map-9  ja 69°26'02.1"N 32°21'36.1"E (69.433927, 32.360019), Google-map-10. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto oli olemassa kylmän sodan aikaan Bolšoe Ramozeroa vastaavasti. Vanhan sotilaskaupunki Zaozjorskin alueella ydinaseet ovat siis tällä hetkellä Zapadnaja Litsassa.

Bolšoe Ramozero on puolestaan ainoa sisämaan ydinasevarastopaikka ja oli olemassa jo kylmän sodan aikaan. Paikka koostuu kahdesta erillisestä alueesta 6A- ja 6B-karttalinkkien mukaisesti, joissa toisessa (68°15'30.1"N 33°50'36.6"E) on kaksi erillistä sisäänkäyntiä maan alle ympäristöstä eristetyn alueen päissä. Kallion sisällä Bolšoe Ramozero lienee yhtenäinen ydinaseiden säilytyspaikka.

Bolšoe Ramozero palvelee lähinnä Olenogorskin sotilaslentokenttää ja siellä olevia Tupolev-pommittajia, jotka kiertelevät Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta aina Keski-Euroopan porteilla. Lentävästä pommittajasta ei voi päätellä, onko sen risteilyohjukset varustettu konventionaalisilla kärjillä vai ydinkärjillä. Sotilastiedustelun on tehtävä analyysi mahdollista pommittajan ydinaseista satelliittitietojen pohjalta jo lähtökentällä, kun pommittajaa lastataan.

Gadžijevo on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 100 kilometrin päässä Norjan rajasta. Okolnaja Guba on noin 175 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 105 kilometrin päässä Norjan rajasta. Štšukozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 110 kilometrin päässä Norjan rajasta. Bolšoe Ramozero on noin 180 kilometrin päässä Suomen rajasta ja noin 170 kilometrin päässä Norjan rajasta. Zapadnaja Litsa on noin 115 kilometrin päässä Suomen rajasta ja vain noin 55 kilometrin päässä Norjan rajasta.

Venäjän myös uudet sukellusveneiden ydinasevarastot ovat kiinni Suomen ja Norjan rajoissa. Kun puhutaan ydinaseista, reilu sata kilometriä on lyhyt matka. Suomen ja Norjan sekä myös Ruotsin on syytä olla huolissaan huomioiden Venäjän uudet linjaukset ydinaseiden käytössä. Valtiorajaan liittyvät ydinasevarastot ovat aina sotilaallinen turvallisuusriski naapurivaltioille. Ihan aina.

Varastoja Kuolan niemimaalla on aina ollut kylmän sodan ajoista alkaen, mutta nyt Venäjä lisää merellä käytettäviä ydinaseita varastoiden niitä yhä enemmän Kuolan niemimaalle. Varastoalueilla on satelliittikuvien perustella säilötty runsaasti myös konventionaalista ohjusvarustusta. Laajat varastoalueet ovat monikäyttöisiä, mihin viittaavat monet valitut rakenneratkaisut sekä kulkuyhteysratkaisut.

                                                                                 ****

Venäjällä on meneillään vuonna 2010 alkanut asejärjestelmien kehittämisohjelma. Ohjelma on latinallisin kirjaimin lyhenteenä GPV-2020 (Государственная программа вооружений, ГПВ-2020).

Laivastossa ohjelman kärkihanke on ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen Borei-luokan (Борей, проект 955) ydinsukellusveneiden kehittäminen. Kyse on neljännen sukupolven ballististen ohjussukellusveneiden luokasta. Kahdeksasta suunnitellusta uudesta Borei-luokan veneestä on valmiina kolme ja viisi rakenteilla. Kahdeksasta ydinsukellusveneestä viisi tulee Tyynenmeren laivastolle ja kolme Pohjoiselle laivastolle.

Kolmen uuden Borei-luokan ydinsukellusveneen kotisatama on Gadžijevo. Joissakin lähteissä Okolnaja Guba nimettynä kotisatamaksi on väärä tieto, mutta ydinsukellusveneet voivat käyttää myös Okolnaja Gubaa satamanaan. Gadžijevossa tulevat olemaan kaikki kolme vuosina 2012-14 valmistuneet alukset: К-535 Юрий Долгорукий (aikaisempi nimi К-535 Санкт-Петербург), К-550 Александр Невский ja К-551 Владимир Мономах (Russian ships.info). Alusten tämän hetken todellisesta operatiivisesta käytöstä ei ole varmuutta, mutta luotettavana pidetyn Russian ships -sivuston mukaan Aleksander Nevskin (К-550 Александр Невский) ja Vladimir Monomahin (К-551 Владимир Мономах) käyttöönotto olisi tapahtunut jo 23.12.2013 ja 10.12.2014.

Borei-luokan ydinsukellusveneen tärkein ydinase on Bulana-ohjukset ( Д-30 / Р-30 / 3М-30 Булава). Ohjus on järeä 16 tonnia painava ja 11,5 metriä pitkä ballistinen ydinohjus 9 500 kilometrin kantomatkalla. Izvestijan mukaan Kuolan niemimaalle tullaan varastoimaan yhteensä 200 Bulana-ohjusta (Известия 11.12.2013). Jo valmistuneet kolme sukellusvenettä voivat kantaa kerrallaan 16 ohjusta, uudet sukellusveneet 20 ohjusta. Ydinkärkiä 16 ohjuksessa on yhteensä 96 kappaletta. 200 ohjuksessa on siis yhteensä 1200 ydinkärkeä. Tuhovoimaa löytyy.

Raskaiden ja pitkien ohjusten siirto sukellusveneisiin edellyttävät sukellusvenesatamissa kunnon nostureita, joita Venäjä on nyt rakentanut tai uudistanut. Uusia tai uusittuja raskaalla nosturilla varustettuja satamalaitureita on Severomorskin vierellä Zapadnaja Litsan ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°05'32.1"N 33°27'17.2"E (69.092262, 33.454783), Google-map-11 ja Gadžijevon ydinasekallioluolaan liittyen koordinaattipisteessä 69°15'39.3"N 33°20'32.6"E (69.260916, 33.342386), Google-map-12.  Google-map-12:ssa on juuri sukellusvene nosturin alla satelliittikuvan ottohetkellä. Sukellusveneen ohjuslaukaisusolujen (”cell”) 16 säiliötä (”canister”) ovat nähtävissä. Kuvan sukellusveneessä on siis 16 ohjuslaukaisuputkea.

Toinen ballistisilla ydinohjuksilla varustettu ydinsukellusvenetyyppi, jonka kotisatamana on niin ikään Gadžijevo, on Tula tai Delta-IV Naton koodaamana (К-114 Тула, проект 667БДРМ). Tula-luokan sukellusveneet ovat vanhoja, malli on kehitetty jo 1970-luvulla. Pohjoisella laivastolla on yhteensä kahdeksan Tula-luokan sukellusvenettä.

Gadžijevossa toimii 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), jonka edellä mainitut alukset on tarkemmin luetteloitu kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”, kirjoituksen lopun ”Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot” -väliotsikon alla (US-blogi 15.1.2018).

                                                                                 ****

Pohjoisen laivaston viisi ydinasevarastoa ovat siis Gadžijevossa, Okolnaja Gubassa, Štšukozerossa, Bolšoe Ramozerossa ja Zapadnaja Litsassa. Tai oikeastaan neljä, jos Okolnaja Guba ja Štšukozero käsitetään yhdeksi varastopaikaksi.

Tarkastellaan aluksi vanhempia Bolšoe Ramozeron ja Zapadnaja Litsan varastoja sen jälkeen tarkemmin kahta tai kolmea uusinta juuri valmistunutta tai valmistumassa olevaa varastoaluetta, jotka ovat Gadžijevo sekä Okolnaja Guba ja Štšukozero.

Bolšoe Ramozerossa oleva vanhempi ydinasevarasto on esitetty kuvassa 4. Itseasiassa ydinasevarasto - tai paremminkin sen maanpäälliset osat - on kahdella erillisellä alueella ja suurempi alue on pitkulainen päissä olevilla käynneillä. Kuvassa 5 on esitetty yksi maanpäällinen osa kolmesta sekä rakennelmat, miten alue on erotettu ympäristöstä. Laajempi alue on erotettu maamuotoilulla ja kahdella korkealla aidalla, itse yhteys ydinaseluolaan maan alle on myös erottu muusta alueesta aitauksella.

On muistettava, että koko alue on avonaista sotilasaluetta. Jos ei erikseen tiedä, että maan alla on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa.

Olenogorskin sotilaslentokenttä on noin 20 kilometrin päässä ydinasevarastosta ja tuolle kentälle on sijoitettu mm. Kuolan Tupolev Tu-22 -pommittajat, jotka voidaan ladata ydinasein. Noita Tupolev-pommittajiin liitettäviä ydinaseita on käsitelty tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle” (US-Blogi 9.2.2017). Pommittajien ydinaseita lienee varastoitu juuri tuonne Bolšoe Ramozeron varastoon.

Zapadnaja Litsan ydinasevarasto on esitetty kuvassa 6. Varasto on louhittu kallioon ja maanpäälliset osat ovat varsin huomaamattomia. Jos ei tiedä, että maan alla kallioon louhittuna on ydinasevarasto, ei sitä voi pelkästään satelliittikuvista päätellä ilman ennakkotietoa. Zapadnaja Litsan ydinasevarasto palvelee alussatamia, jotka on esitetty kuvassa 7. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on neljä sukellusvenettä, joista yksi on tunnistettava ja on Oscar II -luokan sukellusvene (Антейпроект 949А).

Štšukozero ja Okolnaja Guba ovat vierekkäisiä varastoalueita Severomorskin vierellä. Kahden erillisen varastoalueet - etenkin Štšukozero - ovat laajoja ja ne on esitetty kuvassa 8 ja 9. Štšukozeron ja Okolnaja Guban keskinäinen välimatka on vain pari kilometriä ja ovat käytännössä liitettyjä. Štšukozero varastoalue on laajin rakenteilla olevista.

Štšukozeron ja Okolnaja Guban varastoalueet palvelevat Severomorskin satamalaiturien sukellusveneitä ja pinta-aluksia kuvan 10 mukaisesti. Kuvanottohetkellä satamassa on vain yksi sukellusvene. Kuvassa 11 on esitetty Okolnaja Guban varastoalueella taivasalla olevia ohjuksia - ilmatorjuntaohjuksia sekä muita konventionaalisia ohjuksia -, joita Venäjällä on tapana pinota kuin halkoja taivasalle.

Itse ydinohjukset ovat kallion sisällä luolissa, joiden kaksi suuaukkoa on kuvan 8 oikeassa alakulmassa (punaiset nuolet). Kallioon johtavia suuaukkoja on useita. Kalliovarastoaukoista ohjusten uuteen tai uudistettuun lastauslaituriin on alle kilometrin matka (Google-map-11). Todennäköisesti 11-12 metriä pitkät ja raskaat Bulana-ohjukset nostetaan kallioluolista kuvassa 8 esitettyjen lastaustaskujen kautta, mihin viittaa alueen aitajärjestelmät vartiotorneineen tai -mastoineen.

Gadžijevon ydinasevarastoja on esitetty kuvassa 12. Kuvassa osa asevarastoista on valmiita, osa rakennustyön alla. Kuvassa on 13 on esitetty yksittäinen kaksi valmistunutta varastoa. The Barants Observer -sivuston mukaan betoniseinien paksuus on suuruusluokaltaan noin yhden metrin luokkaa, varaston kattopintaan ulottuva maavalli suojaa maanpäällisiä osia. Rakentamistapa viittaa konventionaalisinten aseiden ammus- ja ohjusvarastoissa maavalleineen. Alue on aidattu kuten edellä mainitut muut alueet.

Kuvassa 14 on esitetty sisäänkäynnit kallioluoliin, joissa ydinaseet säilytetään. Sisäänkäynnit kallioluoliin aidataan aina erikseen. Kuvassa 15 on esitetty Gadžijevon alussatamat, joita varastoalue palvelee. Kuvanottohetkellä satamalaitureissa on seitsemän sukellusvenettä.  Varastoista satamalaitureihin ja ohjusten lastauslaituriin on noin kilometrin matka (Google-map-12).

Kuvassa 16 on esitetty, miten ydinaseita sisältävät alueet on aidattu nyt uusilla rakenteilla olevilla alueilla. Aitaus ei vaikuta meistä kummoiselta, mutta on muistettava, mistä sotilasalueesta on kokonaisuudessaan kysymys. Uusissa alueissa aitaus käsittää 2-3 erillistä aitaa välialueineen ja lisäksi aitavyöhykkeeseen liittyvän maastomuotoilun. Ydinasevarastojen suuaukot on erotettu muusta varastoalueesta erillisellä aitarakennelmalla. Vartiotorneja tai -mastoja on käytetty siellä, missä on sisäänmenot ydinaseita sisältäviin varastoihin. Kuvan 17 vartiotornit tai -mastot ovat Okolnaja Guban varastoalueelta.

                                                                                 ****

Venäjällä ohjusmuotoiset sukellusveneisiin, pinta-aluksiin, pommittajien risteilyohjuksiin tai maavoimien pyörällä liikkuviin ohjausjärjestelmien ohjuksiin modifioidut ydinaseet eivät ole varastoituna niin kuin me lännessä uskomme tai näemme ydinaseita säilytettävän. Varastot voivat sijaita hyvinkin lähellä asutusta. Useimmat varastot ovat laajoja ja niiden alueille on varastoitu myös konventionaalista aseistusta, etenkin ohjuksia. Itse ydinaseet on aina kuitenkin sijoitettu louhittuihin kallioluoliin.

Nyt uusissa vuonna 2013 aloitetussa rakentamisessa varastoalueet on erotettu ympäristöstä kahdella tai kolmella erillisellä aitarakennelmalla ja siihen liittyvällä maastomuokkauksella, mutta käynti ydinaseiden kallioluolaan on vielä eristetty erikseen vastaavalla aitarakennelmalla. Kallioluolan suuaukon aitarakennelmaan on liitetty vartiotorneja tai -mastoja.

Lähtökohta: uusien ydinaseita sisältävien maanalaisten varastojen aitarakennelmat on Venäjällä varustettu vartiotorneilla tai -mastoilla, konventionaalisia aseita sisältävien varastojen ei.

Kuolan niemimaa on yksi tapaus Suomen ja Norjan rajassa kiinni olevana ydinasevarastona, mutta Suomelle ja Baltian maille toinen tapaus on Laukaa tai Ylä-Laukaa, venäläisittäin Луга. Laukaan tapaus on mielenkiintoinen.

Kirjoitin Venäjän Laukaaseen rakentamista uusista maanalaista asevarastoita blogikirjoituksen keväällä otsikolla ”Venäjän lähialueittemme Iskander-ohjustukikohdat esittelyssä” (US-blogi 3.4.2018).

Kirjoituksessa käsiteltiin massiivisia maanalaisia varastorakennelmia, jotka Venäjä rakensi Laukaaseen samaan aikaan kuin Kuolan uusia ydinasevarastoja aloitettiin rakentaa muutama vuosi sitten. Varastot liittyvät osaltaan Iskander-ohjuksiin, mutta kysymys kuuluu, onko 20 hehtaarin varastoissa myös Iskander-ohjusten ydinkärkiä? Alueen koordinaattipiste on 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E (58.744663, 29.793264), Google-map-13.

Kysymykseen ei ole vielä varmaa ja varmennettua vastausta kuten Kuolan osalta, mutta vahvistamattomien tietojen perusteella Venäjä säilöö ydinkärkiä myös Laukaassa. Väitän siis, että Laukaaseen on sijoitettu Iskander-ohjusten ydinkärkiä. 58°44'40.8"N 29°47'35.8"E-karttapisteessä rakentamisen periaatteet ovat samat kuin Kuolan uusissa ydinasevarastoissa. Venäjä ei aseta vartiotorneja tai -mastoja kuin ydinaseita sisältäviin varastoalueisiin.

Iskander-ohjusten ydinkärjet ovat sellaisia, joilla Venäjä voisi vakavasti uhata Suomea, joka ei ole ydinasesuojan alla vastaavasti kuin Baltian maat. Suomi ei tällä hetkellä pysty vastamaan tuollaiseen uhkaan.

Laukaasta Iskander-ohjuspeitto yltää pitkälle Suomeen. Etäisyys Suomen rajalle on lyhimmillään hieman päälle 200 kilometriä ja lentoaika voidaan laskea vielä minuuteissa.

Venäjä ei tarvitse Suomen Nato-jäsenyyttä uhatakseen Suomea ydinaseilla. Venäjä uhkaa jo nyt, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen. Arvioisin kuitenkin, että taktisesti ovela presidentti Vladimir Putin viestittänyt selvästi presidentti Sauli Niinistölle, että jos Suomi liittyy Natoon, Laukaan Iskander-ohjukset mahdollisine ydinkärkineen suunnataan myös Suomeen ikään kuin niitä ei jo olisi suunnattu. Tuo on saanut Niinistön pelokkaaksi, mikä on usein näkynyt hänen kasvoiltaan.

Jos joku ajattelee, ettei Venäjä voi uhata Suomea ydinaseilla vain Suomen ollessa Naton jäsenmaa, hän on täysin väärässä. Asia on juuri päinvastoin. Ydinasevalta käyttäytyy ydinasevaltaa vastaan toisin kuin ei-ydinasevaltaa vastaan. Nato-maat ovat siis Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian hallussa olevien ydinaseiden ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

Laukaan raskaasti eristetty varastoalue on esitetty kuvassa 18. Alueen perusteelliset rakennelmat ja suojaukset on esitetty kuvassa 19. Aitaus, maavallitus ja vartiotornit. Perusteellisemmat kuin Kuolan niemimaalla ymmärrettävistä syistä. Alue on nimittäin kiinni Laukaan siviiliasutuksessa.

Kun Suomessa monet vannoutuneet pasifistit - kuten vaikkapa Erkki Tuomioja - puhuvat ydinaseista ja YK:n ydinasekieltosopimuksesta, miksi he eivät ole ollenkaan huolissaan Venäjän Suomen rajassa kiinni olevissa ydinaseista?

]]>
24 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan#comments Iskander -ohjukset Nato Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Thu, 11 Oct 2018 12:25:48 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262390-venajan-rakensi-uudet-ydinasevarastot-kiinni-suomen-ja-norjan-rajaan
Trident Juncture 18 on Naton artikla 5 -harjoitus, johon myös Suomi osallistuu http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu <p>Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostamassa TP-UTVA:ssa sekä myös Suomen ulkopoliittisessa johdossa muutoinkin on ollut jo kauan erimielisyyttä siitä, missä laajuudessa - jos ollenkaan - ja millaisin reunaehdoin Suomi voi osallistua Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin. Siis harjoituksiin, joissa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita.</p><p>Kysymys 5. artiklan sotaharjoituksissa on Naton turvatakuiden sotaharjoittelemisesta. Suomelle kysymys on, pitääkö Natoon kuulumattoman Suomen auttaa Natoon kuuluvaa maata sotilastoimin.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaville politiikoille Naton sotaharjoitukset, joihin liittyy Naton perussopimuksen 5. artikla, ei ole erityinen kysymys. Sen sijaan politiikoille, jotka eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, Naton perussopimuksen 5. artikla on erityinen kysymys.</p><p>Kysymykseen kriittisiä ovat olleet Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö. &nbsp;Niinistö ainakin vielä vuonna 2014, Tuomioja edelleen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nato järjestää niin sanotun korkean näkyvyyden (High Visibility Exercise, HVE) Trident Juncture 2018 (<a href="https://www.act.nato.int/tj18"><u>TRJE18</u></a>) -sotaharjoituksen 25.10.-23.11.2018. Harjoitus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen, joista toisen osakokonaisuuden muodostaa sotajoukkojen harjoitus ajanjaksolla 25.10.-7.11.2018 ja toisen osakokonaisuuden esikuntaharjoitus 14.-23.11.2018.</p><p>TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin harjoitus kolmeen vuoteen. Edellinen ja ensimmäinen vastaava HVE-tyypin Trident Juncture -harjoitus pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (<a href="https://jfcbs.nato.int/trident-juncture" target="_blank"><u>Trident Juncture 2015</u></a>). TRJE18-harjoitus on suurin Norjassa pidettävä sotaharjoitus kylmän sodan aikakauden jälkeen.</p><p>Tiedustelin jo tämän vuoden huhtikuussa Naton päämajasta Brysselissä, pitääkö Nato seuraavan HVE-tyypin suursotaharjoituksen taas kolmen vuoden päästä vuonna 2021. Päämajasta vastattiin, ettei pidä. Norjan harjoitus on viimeinen Trident Juncture -harjoitus ja vuoden 2021 harjoitusohjelma on erilainen.</p><p>Suomella on tarkoitus pitää kansainvälinen suursotaharjoitus vuonna 2021.</p><p>Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä merellinen Northern Coasts (<a href="https://puolustusvoimat.fi/tapahtumat/2018-10-25/northern-coasts-18-"><u>NOCO</u></a>) -harjoitus on linkitetty osaksi TRJE18-harjoitusta. NOCO-merisotaharjoitus pidetään vuosittain ja tänä vuonna on Suomen vuoro toimia harjoituksen johto- ja isäntämaana. Viime vuonna johto- ja isäntämaana toimi Ruotsi ja harjoitus pidettiin 8.-21.9.2017. Harjoitus lomittui ja linkittyi Ruotsin suureen kansainväliseen Aurora-sotaharjoitukseen, joka pidettiin 11.-29.9.2017.</p><p>Oletettavaa on, että Suomessa vuonna 2021 pidettävään kansainväliseen suursotaharjoitukseen linkitetään myös tuon vuoden NOCO-harjoitus, mutta harjoituksia tuskin pidetään samaan aikaan, kun Venäjä pitää neljän vuoden välein toistuvaa omaa Zapad-harjoitustaan.</p><p>Nyt kuun lopulla alkavaan Norjan ja Islannin johtamaan TRJE18- sotaharjoituksen osallistuu Norjan puolustusvoimien mukaan 45&nbsp;000 henkilöä, 60 merialusta ja 150 ilmailusta. Harjoitukseen osallistuvat Norjan lisäksi kaikki 28 muuta Nato-maata ja kaksi Naton kumppanimaata, Suomi ja Ruotsi.</p><p>Osallistujamaat kertovat paljon Venäjälle, missä mennään: harjoitukseen osallistuu koko Nato 29 maan voimalla sekä vain Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolelta. Venäjälle harjoitus on Nato-maiden sisäinen harjoitus 31 valtion voimin.</p><p>Harjoituksen osallistuvat siis kaikki Pohjoismaat, kaikki Baltian maat ja Itämeren maista myös Saksa ja Puola. Käytännössä koko Pohjois-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka osallistuu.</p><p>Suomen johtamaan NOCO-merisotaharjoitukseen puolestaan osallistuu 4 000 henkilöä, 45 pinta-alusta ja yli 12 ilma-alusta. Isäntämaan lisäksi harjoitukseen osallistuu Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Alankomaat, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.</p><p>TRJE18- ja NOCO-harjoitusten toiminta-alue on laaja, käytännössä koko lounainen Eurooppa Itämereltä Islantiin saakka ja koko Fennoskandia Venäjää lukuun ottamatta. Puolustusministeriö on ilmoittanut näiden kahden harjoituksen suhteen, että:</p><p>&rdquo;<em>Osa harjoituksen lentotoiminnasta toteutetaan Suomen ilmatilassa. Ilmavoimien toiminta-alueena on Norjan, Ruotsin ja Suomen sekä Itämeren alue.</em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em>Suomen maavoimien joukkojen toiminta-alueina ovat Ruotsi ja Norja.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen osallistuminen kahteen samanaikaiseen sotaharjoitukseen on alueellisesti ja sotavoimaltatarpeeltaan laajaa.</p><p>TRJE18-harjoitukseen osallistuu noin 600 suomalaista sotilasta/henkilöä ja NOCO-harjoitukseen noin 1&nbsp;800 sotilasta/henkilöä, yhteensä siis 2 400 henkilöä. Vertailuna esimerkiksi Puolustusvoimien Uusimaa 17 -pääsotaharjoitukseen viime vuonna osallistui noin 9 000 henkilöä.</p><p>Merivoimat osallistuu TRJE18-harjoitukseen 80 sotilaan rannikkojääkäriyksiköllä, Ilmavoimat 200 sotilashenkilöllä. Maavoimista harjoitukseen osallistuu jääkärikomppania sekä lennokki- ja ilmatulenjohtoyksikkö ja lisäksi sotilaspoliiseja ja esikuntaupseereita yhteensä noin 250 sotilasta. Pääesikunta ei ole tarkentanut, mistä harjoitukseen tulevat loput 70 muuta henkilöä.</p><p>TRJE18-harjoitukseen osallistuu vain 10 suomalaista Hornet-hävittäjää, jotka on sijoitettu Lapin lennoston Rovaniemen lentotukikohtaan ja Norjan Ørlandin Nato-lentotukikohtaan. Ørlandin tukikohta sijaitsee keskisessä Norjassa ja on Norjan alueella oleva tärkein Naton sotilaslentotukikohta. Tukikohtaan on sijoitettu mm. kolme Naton yhdysvaltalaista AWACKS-tiedustelukonetta.</p><p>Rovaniemelle on sijoitettu harjoituksen ajaksi yhdysvaltalaisia ja belgialaisia hävittäjiä sekä yhdysvaltalaisia ilmatankkauskoneita, Nato-maiden miehistövahvuus Rovaniemellä on yhteensä noin 300 sotilasta. Suomeen tulevien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten Nato-hävittäjien lukumäärää ei ole ilmoitettu. Harjoituksen Suomeen sijoitettu varalaskupaikka on Oulun lentokenttä.</p><p>Norjan Puolustusvoimat kuvaa harjoituksen ilmatilatoimintaa Suomessa ja Ruotsissa näin:</p><p>&ldquo;<em>The air forces will operate from four Norwegian airports, in addition to Kallax, Sweden and Rovaniemi, Finland. Air operations will take place in the entire exercise area, but mainly in northern Norway and Sweden. The air forces will support the land forces in the field exercise area, and the maritime forces off the coast of western and central Norway.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>[Sotaharjoituksen] ilmavoimat </em><em>toimivat neljältä norjalaiselta lentokentältä käsin sekä lisäksi Ruotsin Kallaxin ja Suomen Rovaniemen lentokentiltä käsin. Ilmatilaoperaatioita tapahtuu koko harjoitusalueella, mutta pääsääntöisesti Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa. [Sotaharjoituksen] ilmavoimat tukee maavoimia maaharjoitusalueella ja merivoimia Länsi- ja Keski-Norjan rannikolla.</em>&rdquo;</p><p>Ilmavoimat eivät siis ole vain Norjan, vaan 31 osallistujamaan kollektiivisesti.</p><p>Harjoituksessa olevat lentokentät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on esitetty kuvassa 1.</p><p>Suomen Merivoimista TRJE18-harjoitukseen osallistuu esikuntaupseereiden lisäksi rannikkojääkäriyksikkö, joka toimii Keski-Norjan alueelle sijoitetulta hollantilaiselta amfibioalukselta käsin. Norjan, Suomen ja Ruotsin tiivistä puolustusyhteistyötä kuvaa hyvin se, että pääosin ruotsalaisesta prikaatista muodostuvat joukot integroidaan harjoitukseen Keski-Ruotsissa ja itse aktiiviset sotaharjoitustoimet tapahtuvat Keski-Norjassa.</p><p>NOCO-merisotaharjoitus tapahtuu puolestaan Pohjois-Itämeren, Suomenlahden, Saaristomeren sekä Selkämeren alueella. Harjoitusalue Itämerellä on siis laaja.</p><p>NOCO-merisotaharjoitukseen osallistuu pääosa Suomen Merivoimien aluskalustosta. Merivoimista harjoitukseen osallistuu lisäksi 25 rannikkojoukkoyksikköä. Maavoimien harjoitukseen osallistuu joukkoja Porin Prikaatista. Myös Ilmavoimat osallistuu harjoitukseen, mutta osallistumisvahvuutta Hornetien lukumäärällä ei ole kerrottu. Lisäksi harjoitukseen osallistuu myös räjähteiden raivaamis- ja suojaamisjoukkoja sekä elektronisen sodankäynnin osasto.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Naton TRJE18-sotaharjoitus on Naton 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita. TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu siis Naton artikla 5 -operaatioon. Harjoituksen osallistuu koko Nato 29 jäsenmaan voimin.</p><p>Puolustusministeriön puolustuspoliittinen osaston on laatinut muistion eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnalle päivämäärällä 21.9.2018 otsikolla &rdquo;<em>Suomen osallistuminen Naton Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts -harjoituksiin; tilannekatsaus</em>&rdquo; (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-207037.pdf"><u>Muistio 21.9.2018</u></a>).</p><p>Muistio kirjaa seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em><u>TRJE18</u></em><em><u>-harjoituksen skenaario perustuu Naton Artikla 5 -operaatioon.</u></em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em><u>NOCO </u></em><em><u>ei ole Naton artikla 5 mukainen</u>, vaan harjoituksen skenaariona on vaativa merellinen <u>kriisinhallinta</u> kehittynyttä vastustajaa vastaan. Käytännön tasolla harjoitusten linkittämisellä mahdollistetaan Itämeren alueen valtioiden merivoimien resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja osallistuminen koulutuskauden tavoitteita vastaavaan harjoitustoimintaan osana laajempaa tilannekehystä ilman koulutusta rajoittavia tekijöitä.</em>&rdquo;</p><p>Varmistin Naton päämajasta Brysselistä ja lisäksi vielä Norjan puolustusministeriöstä sekä puolustusvoimista, että kyseessä on varmasti Naton ns. 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta eikä harjoitukseen osallistuvia maita ole eroteltu. Kaikkien kolme vastaajaa tekivät yksiselitteisen selväksi: kyseessä on Naton 5. artiklan mukainen harjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta Norjan hyväksi.</p><p>Hämmästeltiin hieman, miksi kysyn itsestäänselvyyttä. Vastasin, että täällä Suomessa tuo asia ei ole suinkaan itsestään selvää.</p><p>Sama asia on sanottu hieman ei-niin-suoraan myös Norjan puolustusvoimien tiedotteessa (<a href="https://forsvaret.no/en/ForsvaretDocuments/Facts-English.pdf"><u>Forsvaret, Exercise Trident Juncture 2018 (TRJE18)</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>The defence of Norway is based on support through NATO&#39;s collective defence. This means that an armed attack against Norway will invoke Article 5 of the NATO Treaty, and the rest of the Alliance will support the country. To maintain a credible defence of Norway, NATO must train and exercise regularly, and Norway must test its ability to receive and handle allied reinforcements. In 2014, Norway invited NATO to hold Trident Juncture 2018 in Norway. NATO accepted the offer, making Norway the official host nation for the exercise.</em></p><p><em>For Norway, TRJE18 is an opportunity to test the country&#39;s ability to receive and handle allied reinforcements. It also gives Norway an opportunity to test and evaluate its total defence concept and national plans concerning host country support.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Norjan puolustus perustuu apuun Naton yhteispuolustukselta. <u>Tämä merkitsee sitä, että aseellinen hyökkäys Norjaa vastaan aktivoi Naton perussopimuksen 5. artiklan ja muu liittokunta auttaa Norjaa.</u> Norjan uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi Naton on harjoiteltava säännöllisesti, ja Norjan on varmistettava kyky vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Vuonna 2014 Norja pyysi Natoa pitämään Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus Norjassa. Nato hyväksyi pyynnön, jolloin Norjasta tuki virallinen harjoituksen isäntämaa.</em></p><p><em><u>Norjalle TRJE18-sotaharjoitus on tilaisuus testata maan kykyä vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia.</u> Sotaharjoitus antaa Norjalle myös mahdollisuuden testata ja arvioida maan puolustussuunnitelmaa kokonaisuutena ja suunnitelmia isäntämaana toimimisena.</em>&rdquo;</p><p>Suomi siis osallistuu Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen sekä Suomen alueella Suomeen saapuvien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten sotavoimien kanssa että Suomen ulkopuolella ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Suomi harjoittelee sotilaallisen avun antamista Nato-maa Norjalle. Suomi siis soveltaa sotaharjoituksessa Naton perussopimuksen 5. artiklaa.</p><p>Tuo oli vielä muutama vuosi sitten asia, jonka Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto oli täysin kieltänyt. Kieltoa piti yllä etenkin ulkoministeri Erkki Tuomioja.</p><p>Suomi ei tulkitse itsensä isännöimää NOCO-merisotaharjoitusta 5. artiklan mukaiseksi, vaikka se on tiukasti linkitetty 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen ja harjoituksia voidaan tosiasiallisesti pitää yhteisenä vastaavasti kuin mitä Venäjän viime syksyn osaharjoituksia Jäämereltä kauaksi etelään voidaan pitää yhteisenä Zapad-harjoituksena. Kyse on siitä, miten harjoituksia linkitetään ja millaisen yhtenäisen kokonaisuuden ne muodostavat ennen kaikkea sotajohdon osalta.</p><p>TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuvat siis myös Suomi ja Ruotsi, vaikka harjoituksessa harjoitellaan Naton perussopimuksen 5. artiklan velvoitteita 29 Nato-maan voimin. Suomen ja Ruotsin asema harjoituksissa ei poikkea Nato-maista. Kuvan 2 mukaisesti käytännössä lähes koko Ruotsi on harjoitusten ilmatoiminta-aluetta. Suomi ja Ruotsi ovat kuin Nato-maat.</p><p>Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisessa mielessä Nato-maita, mikä täällä tulee huomioida. Venäjän ammattisotilaat laskevat Suomen ja Ruotsin kuuluvaksi liittokuntaan ja TRJE18-sotaharjoitus on vain yksi lisävahvistus heidän oikeille näkemykselleen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Katsotaan, millaisen äläkän SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari sekä koko muu SDP nostavat Suomen osallistumisesta Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen sotaharjoitukseen Norjan auttamiseksi, josta osa tapahtuu vieläpä Suomen alueella Nato-maista saapuvan sotavoiman turvin. Viittaan tuolla harjoituksen ilmatoimintaan Rovaniemeltä käsin.</p><p>Toivottavasti SDP ja Tuomioja eivät nosta äläkkää, vaan myös heillekin on selvää, että Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä jo Nato-maita olematta Nato-maita.</p><p>Kahdessa vuodessa on Suomessa menty istuvan hallituksen aikana rutkasti läntisessä puolustusintegraatiossa eteenpäin. Muistamme hyvin, millaisen kohun SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari nostatti, kun maahan oli saapumassa keväällä 2016 yhdysvaltaisjoukkoja harjoituksiin:</p><p>&rdquo;<em>USA tuo hävittäjät Rissalaan, eduskunnassa repesi riita - &rsquo;Mittava harjoitus pidetty salassa&rsquo;</em>&rdquo; uutisoi Ilta-Sanomat (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001116937.html"><u>IS 10.2.2016</u></a>) &nbsp;Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailua Karjalan lennostossa toukokuussa 2016.</p><p>Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari laati ja allekirjoitti helmikuussa 2016 asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle.</p><p>Vastaava SDP-möykkä alkoi, kun vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Stryker-rynnäkköpanssariajoneuvoa osallistu Arrow-sotaharjoitukseen Niinisalossa toukokuussa 2016.</p><p>Erkki Tuomioja lausui <a href="https://ddemokraatti/"><u>Demokraatti</u></a><em>-</em><em>lehdessä 11.2.2016</em>, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: &rdquo;Emme<em> osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.</em>&rdquo;</p><p>SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lausui&nbsp; MTV3:n <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/mielipiteet/nettivieraat/artikkeli/rinteen-nettikolumni-nyt-tarvitaan-eduskunnalle-selvitys-ulko-ja-turvallisuuspolitiikasta/5749598" target="_blank"><u>nettikolumnissa</u></a> 21.2.2016 puolestaan, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: &rdquo;<em>Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta</em>.&rdquo;</p><p>Tuomioja toista saman kannan vielä tänä syksynä Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Osallistuminen kansainväliseen sotilaallisen harjoitteluun on edelleen perusteltua sekä Suomen oman puolustusvalmiuden osaamisen kehittämiseksi että siksi, että voimme myös olla omaehtoisesti valmiita antamaan ja vastaanottamaan sotilaallistakin apua kriisitilanteissa. Se <u>mikä ei ole perusteltua, on osallistuminen sellaiseen harjoitustoimintaan, joka sisältää Naton artikla 5:n soveltamista, on </u></em><em><u>jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen liittyvää sotilaallista voimannäyttöä ja/tai antaa sekä kotimaassa että ulkomailla väärän kuvan Suomen puolustuksen luonteesta ja siihen liittyvistä sitoumuksista.</u></em>&rdquo;</p><p>Trident Juncture 18 -sotaharjoitus 29 Nato-maan sekä Suomen ja Ruotsin kesken on kaikkea tuota, mitä Tuomioja ja ilmeisemmin koko SDP ei katso perustelluksi Suomen ulkopoliittiselle linjalle.</p><p>Trident Juncture 18 -harjoituksessa harjoitellaan Fennoskandian alueen pitämästä Naton hallinnassa Venäjän alueita lukuun ottamatta.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan Norjanmeren ja Pohjanmeren pitämästä Nato-hallinnassa ja niin, ettei Venäjä pääse koukkaaman noiden merien kautta Keski-Euroopan edustalle, jota se harjoitteli vuoden 2017 Zapadissa.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan huoltoyhteyksiä ja sotavoiman siirtoa Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan välillä.</p><p>Harjoituksessa harjoitellaan myös Tanskan salmissa, minkä julkilausumaton tavoite on estää tarvittaessa Venäjän pääsy salmien yli. Tanskan salmien harjoitusosuuteen osallistuu vahvasti myös Ruotsi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ennakkoharjoittelivat jo elokuussa (<a href="https://blogg.forsvarsmakten.se/marinbloggen/2018/08/16/forberedelser-for-trident-juncture/"><u>Försvarsmakten 16.8.2018</u></a>).</p><p>Harjoitukseen liittyy myös Suomen isännöimä Northern Coasts -harjoitus, jonka päämäärät jätän nyt Trident Juncture 18 -sotaharjoitukseen liitettynä häveliäisyyssyistä kertomatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostamassa TP-UTVA:ssa sekä myös Suomen ulkopoliittisessa johdossa muutoinkin on ollut jo kauan erimielisyyttä siitä, missä laajuudessa - jos ollenkaan - ja millaisin reunaehdoin Suomi voi osallistua Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin. Siis harjoituksiin, joissa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita.

Kysymys 5. artiklan sotaharjoituksissa on Naton turvatakuiden sotaharjoittelemisesta. Suomelle kysymys on, pitääkö Natoon kuulumattoman Suomen auttaa Natoon kuuluvaa maata sotilastoimin.

Suomen Nato-jäsenyyttä kannattaville politiikoille Naton sotaharjoitukset, joihin liittyy Naton perussopimuksen 5. artikla, ei ole erityinen kysymys. Sen sijaan politiikoille, jotka eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, Naton perussopimuksen 5. artikla on erityinen kysymys.

Kysymykseen kriittisiä ovat olleet Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö.  Niinistö ainakin vielä vuonna 2014, Tuomioja edelleen.

                                                                                          ****

Nato järjestää niin sanotun korkean näkyvyyden (High Visibility Exercise, HVE) Trident Juncture 2018 (TRJE18) -sotaharjoituksen 25.10.-23.11.2018. Harjoitus jakaantuu kahteen kokonaisuuteen, joista toisen osakokonaisuuden muodostaa sotajoukkojen harjoitus ajanjaksolla 25.10.-7.11.2018 ja toisen osakokonaisuuden esikuntaharjoitus 14.-23.11.2018.

TRJE18-sotaharjoitus on Naton suurin harjoitus kolmeen vuoteen. Edellinen ja ensimmäinen vastaava HVE-tyypin Trident Juncture -harjoitus pidettiin Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa syksyllä 2015 (Trident Juncture 2015). TRJE18-harjoitus on suurin Norjassa pidettävä sotaharjoitus kylmän sodan aikakauden jälkeen.

Tiedustelin jo tämän vuoden huhtikuussa Naton päämajasta Brysselissä, pitääkö Nato seuraavan HVE-tyypin suursotaharjoituksen taas kolmen vuoden päästä vuonna 2021. Päämajasta vastattiin, ettei pidä. Norjan harjoitus on viimeinen Trident Juncture -harjoitus ja vuoden 2021 harjoitusohjelma on erilainen.

Suomella on tarkoitus pitää kansainvälinen suursotaharjoitus vuonna 2021.

Itämeren alueella ja Suomessa 25.10.-8.11.2018 pidettävä merellinen Northern Coasts (NOCO) -harjoitus on linkitetty osaksi TRJE18-harjoitusta. NOCO-merisotaharjoitus pidetään vuosittain ja tänä vuonna on Suomen vuoro toimia harjoituksen johto- ja isäntämaana. Viime vuonna johto- ja isäntämaana toimi Ruotsi ja harjoitus pidettiin 8.-21.9.2017. Harjoitus lomittui ja linkittyi Ruotsin suureen kansainväliseen Aurora-sotaharjoitukseen, joka pidettiin 11.-29.9.2017.

Oletettavaa on, että Suomessa vuonna 2021 pidettävään kansainväliseen suursotaharjoitukseen linkitetään myös tuon vuoden NOCO-harjoitus, mutta harjoituksia tuskin pidetään samaan aikaan, kun Venäjä pitää neljän vuoden välein toistuvaa omaa Zapad-harjoitustaan.

Nyt kuun lopulla alkavaan Norjan ja Islannin johtamaan TRJE18- sotaharjoituksen osallistuu Norjan puolustusvoimien mukaan 45 000 henkilöä, 60 merialusta ja 150 ilmailusta. Harjoitukseen osallistuvat Norjan lisäksi kaikki 28 muuta Nato-maata ja kaksi Naton kumppanimaata, Suomi ja Ruotsi.

Osallistujamaat kertovat paljon Venäjälle, missä mennään: harjoitukseen osallistuu koko Nato 29 maan voimalla sekä vain Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolelta. Venäjälle harjoitus on Nato-maiden sisäinen harjoitus 31 valtion voimin.

Harjoituksen osallistuvat siis kaikki Pohjoismaat, kaikki Baltian maat ja Itämeren maista myös Saksa ja Puola. Käytännössä koko Pohjois-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka osallistuu.

Suomen johtamaan NOCO-merisotaharjoitukseen puolestaan osallistuu 4 000 henkilöä, 45 pinta-alusta ja yli 12 ilma-alusta. Isäntämaan lisäksi harjoitukseen osallistuu Ruotsi, Tanska, Belgia, Italia, Alankomaat, Kanada, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Yhdysvallat ja Saksa.

TRJE18- ja NOCO-harjoitusten toiminta-alue on laaja, käytännössä koko lounainen Eurooppa Itämereltä Islantiin saakka ja koko Fennoskandia Venäjää lukuun ottamatta. Puolustusministeriö on ilmoittanut näiden kahden harjoituksen suhteen, että:

Osa harjoituksen lentotoiminnasta toteutetaan Suomen ilmatilassa. Ilmavoimien toiminta-alueena on Norjan, Ruotsin ja Suomen sekä Itämeren alue.

ja:

Suomen maavoimien joukkojen toiminta-alueina ovat Ruotsi ja Norja.

                                                                                          ****

Suomen osallistuminen kahteen samanaikaiseen sotaharjoitukseen on alueellisesti ja sotavoimaltatarpeeltaan laajaa.

TRJE18-harjoitukseen osallistuu noin 600 suomalaista sotilasta/henkilöä ja NOCO-harjoitukseen noin 1 800 sotilasta/henkilöä, yhteensä siis 2 400 henkilöä. Vertailuna esimerkiksi Puolustusvoimien Uusimaa 17 -pääsotaharjoitukseen viime vuonna osallistui noin 9 000 henkilöä.

Merivoimat osallistuu TRJE18-harjoitukseen 80 sotilaan rannikkojääkäriyksiköllä, Ilmavoimat 200 sotilashenkilöllä. Maavoimista harjoitukseen osallistuu jääkärikomppania sekä lennokki- ja ilmatulenjohtoyksikkö ja lisäksi sotilaspoliiseja ja esikuntaupseereita yhteensä noin 250 sotilasta. Pääesikunta ei ole tarkentanut, mistä harjoitukseen tulevat loput 70 muuta henkilöä.

TRJE18-harjoitukseen osallistuu vain 10 suomalaista Hornet-hävittäjää, jotka on sijoitettu Lapin lennoston Rovaniemen lentotukikohtaan ja Norjan Ørlandin Nato-lentotukikohtaan. Ørlandin tukikohta sijaitsee keskisessä Norjassa ja on Norjan alueella oleva tärkein Naton sotilaslentotukikohta. Tukikohtaan on sijoitettu mm. kolme Naton yhdysvaltalaista AWACKS-tiedustelukonetta.

Rovaniemelle on sijoitettu harjoituksen ajaksi yhdysvaltalaisia ja belgialaisia hävittäjiä sekä yhdysvaltalaisia ilmatankkauskoneita, Nato-maiden miehistövahvuus Rovaniemellä on yhteensä noin 300 sotilasta. Suomeen tulevien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten Nato-hävittäjien lukumäärää ei ole ilmoitettu. Harjoituksen Suomeen sijoitettu varalaskupaikka on Oulun lentokenttä.

Norjan Puolustusvoimat kuvaa harjoituksen ilmatilatoimintaa Suomessa ja Ruotsissa näin:

The air forces will operate from four Norwegian airports, in addition to Kallax, Sweden and Rovaniemi, Finland. Air operations will take place in the entire exercise area, but mainly in northern Norway and Sweden. The air forces will support the land forces in the field exercise area, and the maritime forces off the coast of western and central Norway.

Vapaasti suomennettuna:

[Sotaharjoituksen] ilmavoimat toimivat neljältä norjalaiselta lentokentältä käsin sekä lisäksi Ruotsin Kallaxin ja Suomen Rovaniemen lentokentiltä käsin. Ilmatilaoperaatioita tapahtuu koko harjoitusalueella, mutta pääsääntöisesti Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa. [Sotaharjoituksen] ilmavoimat tukee maavoimia maaharjoitusalueella ja merivoimia Länsi- ja Keski-Norjan rannikolla.

Ilmavoimat eivät siis ole vain Norjan, vaan 31 osallistujamaan kollektiivisesti.

Harjoituksessa olevat lentokentät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on esitetty kuvassa 1.

Suomen Merivoimista TRJE18-harjoitukseen osallistuu esikuntaupseereiden lisäksi rannikkojääkäriyksikkö, joka toimii Keski-Norjan alueelle sijoitetulta hollantilaiselta amfibioalukselta käsin. Norjan, Suomen ja Ruotsin tiivistä puolustusyhteistyötä kuvaa hyvin se, että pääosin ruotsalaisesta prikaatista muodostuvat joukot integroidaan harjoitukseen Keski-Ruotsissa ja itse aktiiviset sotaharjoitustoimet tapahtuvat Keski-Norjassa.

NOCO-merisotaharjoitus tapahtuu puolestaan Pohjois-Itämeren, Suomenlahden, Saaristomeren sekä Selkämeren alueella. Harjoitusalue Itämerellä on siis laaja.

NOCO-merisotaharjoitukseen osallistuu pääosa Suomen Merivoimien aluskalustosta. Merivoimista harjoitukseen osallistuu lisäksi 25 rannikkojoukkoyksikköä. Maavoimien harjoitukseen osallistuu joukkoja Porin Prikaatista. Myös Ilmavoimat osallistuu harjoitukseen, mutta osallistumisvahvuutta Hornetien lukumäärällä ei ole kerrottu. Lisäksi harjoitukseen osallistuu myös räjähteiden raivaamis- ja suojaamisjoukkoja sekä elektronisen sodankäynnin osasto.

                                                                                          ****

Naton TRJE18-sotaharjoitus on Naton 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan Naton jäsenvaltioiden velvoitteita puolustaa muita jäsenvaltioita. TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu siis Naton artikla 5 -operaatioon. Harjoituksen osallistuu koko Nato 29 jäsenmaan voimin.

Puolustusministeriön puolustuspoliittinen osaston on laatinut muistion eduskunnan puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnalle päivämäärällä 21.9.2018 otsikolla ”Suomen osallistuminen Naton Trident Juncture 2018 ja Northern Coasts -harjoituksiin; tilannekatsaus” (Muistio 21.9.2018).

Muistio kirjaa seuraavasti:

TRJE18-harjoituksen skenaario perustuu Naton Artikla 5 -operaatioon.

ja:

NOCO ei ole Naton artikla 5 mukainen, vaan harjoituksen skenaariona on vaativa merellinen kriisinhallinta kehittynyttä vastustajaa vastaan. Käytännön tasolla harjoitusten linkittämisellä mahdollistetaan Itämeren alueen valtioiden merivoimien resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja osallistuminen koulutuskauden tavoitteita vastaavaan harjoitustoimintaan osana laajempaa tilannekehystä ilman koulutusta rajoittavia tekijöitä.

Varmistin Naton päämajasta Brysselistä ja lisäksi vielä Norjan puolustusministeriöstä sekä puolustusvoimista, että kyseessä on varmasti Naton ns. 5. artiklan mukainen sotaharjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta eikä harjoitukseen osallistuvia maita ole eroteltu. Kaikkien kolme vastaajaa tekivät yksiselitteisen selväksi: kyseessä on Naton 5. artiklan mukainen harjoitus, jossa harjoitellaan yhteistä puolustusta Norjan hyväksi.

Hämmästeltiin hieman, miksi kysyn itsestäänselvyyttä. Vastasin, että täällä Suomessa tuo asia ei ole suinkaan itsestään selvää.

Sama asia on sanottu hieman ei-niin-suoraan myös Norjan puolustusvoimien tiedotteessa (Forsvaret, Exercise Trident Juncture 2018 (TRJE18)):

The defence of Norway is based on support through NATO's collective defence. This means that an armed attack against Norway will invoke Article 5 of the NATO Treaty, and the rest of the Alliance will support the country. To maintain a credible defence of Norway, NATO must train and exercise regularly, and Norway must test its ability to receive and handle allied reinforcements. In 2014, Norway invited NATO to hold Trident Juncture 2018 in Norway. NATO accepted the offer, making Norway the official host nation for the exercise.

For Norway, TRJE18 is an opportunity to test the country's ability to receive and handle allied reinforcements. It also gives Norway an opportunity to test and evaluate its total defence concept and national plans concerning host country support.

Vapaasti suomennettuna:

Norjan puolustus perustuu apuun Naton yhteispuolustukselta. Tämä merkitsee sitä, että aseellinen hyökkäys Norjaa vastaan aktivoi Naton perussopimuksen 5. artiklan ja muu liittokunta auttaa Norjaa. Norjan uskottavan puolustuksen säilyttämiseksi Naton on harjoiteltava säännöllisesti, ja Norjan on varmistettava kyky vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Vuonna 2014 Norja pyysi Natoa pitämään Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus Norjassa. Nato hyväksyi pyynnön, jolloin Norjasta tuki virallinen harjoituksen isäntämaa.

Norjalle TRJE18-sotaharjoitus on tilaisuus testata maan kykyä vastaanottaa ja hoitaa maahan saapuvia liittokunnan vahvistuksia. Sotaharjoitus antaa Norjalle myös mahdollisuuden testata ja arvioida maan puolustussuunnitelmaa kokonaisuutena ja suunnitelmia isäntämaana toimimisena.

Suomi siis osallistuu Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen sekä Suomen alueella Suomeen saapuvien yhdysvaltalaisten ja belgialaisten sotavoimien kanssa että Suomen ulkopuolella ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Suomi harjoittelee sotilaallisen avun antamista Nato-maa Norjalle. Suomi siis soveltaa sotaharjoituksessa Naton perussopimuksen 5. artiklaa.

Tuo oli vielä muutama vuosi sitten asia, jonka Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto oli täysin kieltänyt. Kieltoa piti yllä etenkin ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Suomi ei tulkitse itsensä isännöimää NOCO-merisotaharjoitusta 5. artiklan mukaiseksi, vaikka se on tiukasti linkitetty 5. artiklan mukaiseen TRJE18-sotaharjoitukseen ja harjoituksia voidaan tosiasiallisesti pitää yhteisenä vastaavasti kuin mitä Venäjän viime syksyn osaharjoituksia Jäämereltä kauaksi etelään voidaan pitää yhteisenä Zapad-harjoituksena. Kyse on siitä, miten harjoituksia linkitetään ja millaisen yhtenäisen kokonaisuuden ne muodostavat ennen kaikkea sotajohdon osalta.

TRJE18-sotaharjoitukseen osallistuvat siis myös Suomi ja Ruotsi, vaikka harjoituksessa harjoitellaan Naton perussopimuksen 5. artiklan velvoitteita 29 Nato-maan voimin. Suomen ja Ruotsin asema harjoituksissa ei poikkea Nato-maista. Kuvan 2 mukaisesti käytännössä lähes koko Ruotsi on harjoitusten ilmatoiminta-aluetta. Suomi ja Ruotsi ovat kuin Nato-maat.

Venäjälle Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisessa mielessä Nato-maita, mikä täällä tulee huomioida. Venäjän ammattisotilaat laskevat Suomen ja Ruotsin kuuluvaksi liittokuntaan ja TRJE18-sotaharjoitus on vain yksi lisävahvistus heidän oikeille näkemykselleen.

                                                                                          ****

Katsotaan, millaisen äläkän SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari sekä koko muu SDP nostavat Suomen osallistumisesta Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaiseen sotaharjoitukseen Norjan auttamiseksi, josta osa tapahtuu vieläpä Suomen alueella Nato-maista saapuvan sotavoiman turvin. Viittaan tuolla harjoituksen ilmatoimintaan Rovaniemeltä käsin.

Toivottavasti SDP ja Tuomioja eivät nosta äläkkää, vaan myös heillekin on selvää, että Suomi ja Ruotsi ovat käytännössä jo Nato-maita olematta Nato-maita.

Kahdessa vuodessa on Suomessa menty istuvan hallituksen aikana rutkasti läntisessä puolustusintegraatiossa eteenpäin. Muistamme hyvin, millaisen kohun SDP:n kansanedustajat Erkki Tuomioja ja Mika Kari nostatti, kun maahan oli saapumassa keväällä 2016 yhdysvaltaisjoukkoja harjoituksiin:

USA tuo hävittäjät Rissalaan, eduskunnassa repesi riita - ’Mittava harjoitus pidetty salassa’” uutisoi Ilta-Sanomat (IS 10.2.2016)  Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailua Karjalan lennostossa toukokuussa 2016.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Mika Kari laati ja allekirjoitti helmikuussa 2016 asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle.

Vastaava SDP-möykkä alkoi, kun vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Stryker-rynnäkköpanssariajoneuvoa osallistu Arrow-sotaharjoitukseen Niinisalossa toukokuussa 2016.

Erkki Tuomioja lausui Demokraatti-lehdessä 11.2.2016, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: ”Emme osallistu sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin muuttanut perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lausui  MTV3:n nettikolumnissa 21.2.2016 puolestaan, kun yhdysvaltalaisia sotavoimia oli tulossa Suomeen harjoittelemaan: ”Olennaista on, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaa, joka voisi antaa väärän viestin Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muuttumisesta.”

Tuomioja toista saman kannan vielä tänä syksynä Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 (SGS 25.8.2018):

Osallistuminen kansainväliseen sotilaallisen harjoitteluun on edelleen perusteltua sekä Suomen oman puolustusvalmiuden osaamisen kehittämiseksi että siksi, että voimme myös olla omaehtoisesti valmiita antamaan ja vastaanottamaan sotilaallistakin apua kriisitilanteissa. Se mikä ei ole perusteltua, on osallistuminen sellaiseen harjoitustoimintaan, joka sisältää Naton artikla 5:n soveltamista, on jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen liittyvää sotilaallista voimannäyttöä ja/tai antaa sekä kotimaassa että ulkomailla väärän kuvan Suomen puolustuksen luonteesta ja siihen liittyvistä sitoumuksista.

Trident Juncture 18 -sotaharjoitus 29 Nato-maan sekä Suomen ja Ruotsin kesken on kaikkea tuota, mitä Tuomioja ja ilmeisemmin koko SDP ei katso perustelluksi Suomen ulkopoliittiselle linjalle.

Trident Juncture 18 -harjoituksessa harjoitellaan Fennoskandian alueen pitämästä Naton hallinnassa Venäjän alueita lukuun ottamatta.

Harjoituksessa harjoitellaan Norjanmeren ja Pohjanmeren pitämästä Nato-hallinnassa ja niin, ettei Venäjä pääse koukkaaman noiden merien kautta Keski-Euroopan edustalle, jota se harjoitteli vuoden 2017 Zapadissa.

Harjoituksessa harjoitellaan huoltoyhteyksiä ja sotavoiman siirtoa Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euroopan välillä.

Harjoituksessa harjoitellaan myös Tanskan salmissa, minkä julkilausumaton tavoite on estää tarvittaessa Venäjän pääsy salmien yli. Tanskan salmien harjoitusosuuteen osallistuu vahvasti myös Ruotsi. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ennakkoharjoittelivat jo elokuussa (Försvarsmakten 16.8.2018).

Harjoitukseen liittyy myös Suomen isännöimä Northern Coasts -harjoitus, jonka päämäärät jätän nyt Trident Juncture 18 -sotaharjoitukseen liitettynä häveliäisyyssyistä kertomatta.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu#comments Nato Naton 5. artikla Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Fri, 05 Oct 2018 19:17:39 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262103-trident-juncture-18-on-naton-artikla-5-harjoitus-johon-myos-suomi-osallistuu
Tuomioja ja Niinistö vastustivat Naton 5 artiklan harjoituksia, enemmistö ei http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei <p>Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.</p><p>Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).</p><p>Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.</p><p>Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.</p><p>Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?</p><p>TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. &rdquo;<em>TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta</em>&rdquo; oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tp-utva-keskustelu-ukrainan-tilanteesta"><u>Tiedote 557/2014 12.12.2014</u></a>).</p><p>Tiedote kirjaa:</p><p>&rdquo;<em>Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä <u>puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa <u>aktiivista osallistumista sotilaalliseen</u> ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja <u>Naton johtamissa operaatioissa</u>.</em></p><p><em>Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.</em>&rdquo;</p><p>Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.</p><p>Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - &rsquo;Suorastaan rikollista&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml"><u>IL 26.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:</p><p>&rdquo;<em>Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista <u>valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet</u><u> ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.</u></em>&rdquo;</p><p>Ja Tuomioja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on <u>huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (<a href="https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yhdysvaltain-kansalliskaartin-laivuevierailu-kaynnissa-karjalan-lennostossa"><u>Ilmavoimat 11.5.2016</u></a>). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.</p><p>Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.</p><p>Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.</p><p>Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!</p><p>Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.</p><p>TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005816057.html"><u>IS 5.9.2018</u></a>), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.</p><p>Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:</p><p>&rdquo;<strong><em>Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin</em></strong></p><p><em>Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan <u>useamman kerran vuonna 2014</u>. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, <u>käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.</u></em>&rdquo;</p><p>Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (<a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=299611&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>Tiedote 81/2014 2.3.2014</u></a>).</p><p>Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.</p><p>Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (<a href="https://www.nytimes.com/2014/04/19/world/europe/us-plans-military-drills-in-eastern-europe.html"><u>The New York Times 18.4.2014</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7197946"><u>Yle 19.4.2014</u></a>). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.</p><p>Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.</p><p>Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001155152.html"><u>IS 9.4.2016</u></a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8777428"><u>Yle 30.3.2016</u></a> jne.).</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.</p><p>On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.</p><p>Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla &rdquo;<em>Presidentti ja porvarivalta -</em> <em>Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä </em>&rdquo; (<a href="https://otava.fi/kirjat/9789511326472/"><u>Otava, Presidentti ja porvarivalta</u></a>).</p><p>Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.</p><p>&rdquo;<em>Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita <u>kipakoita keskusteluja</u>, jotka <u>liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.</u></em>&rdquo; kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005850241.html"><u>HS 3.10.2018</u></a>) ja jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. <u>Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.</u></em>&rdquo;</p><p>Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10429183"><u>Yle 3.10.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.</em>&rdquo;</p><p><em>&rdquo;- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin <u>ulkoministerin kanssa tekemisissä &ndash; välillä jopa päivittäin.</u> Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, <u>Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kataisen (2011&ndash;14) ja Stubbin (2014&ndash;15) hallitusten ajoilta <u>Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa.</u> Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.</em>&rdquo;</p><p>Johtopäätös:</p><p>Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.</p><p>Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.</p><p>Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.</p><p>Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään&nbsp;uskalsi liittyä Natoon.</p><p>Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.</p><p>Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.</p><p>Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.</p><p>Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.

Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).

Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina - jos koskaan - lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.

Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.

Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?

TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. ”TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta” oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (Tiedote 557/2014 12.12.2014).

Tiedote kirjaa:

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan.

Suomi jatkaa aktiivista osallistumista sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa.

Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.

Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.

Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.

                                                                                 ****

Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - ’Suorastaan rikollista’” oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (IL 26.8.2018).

Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:

Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn - tai ainakin seurantaan - niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.

Ja Tuomioja jatkoi:

Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.

Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (Ilmavoimat 11.5.2016). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.

Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.

Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.

Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!

Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.

TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.

                                                                                 ****

Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (IS 5.9.2018), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.

Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:

Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin

Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan useamman kerran vuonna 2014. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.

Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (Tiedote 81/2014 2.3.2014).

Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.

Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (The New York Times 18.4.2014, Yle 19.4.2014). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.

Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.

Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. IS 9.4.2016, Yle 30.3.2016 jne.).

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.

On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.

Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.

                                                                                 ****

Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla ”Presidentti ja porvarivalta - Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä ” (Otava, Presidentti ja porvarivalta).

Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.

Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita kipakoita keskusteluja, jotka liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.” kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (HS 3.10.2018) ja jatkoi:

Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.

Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (Yle 3.10.2018):

Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.

”- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä – välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).

Kataisen (2011–14) ja Stubbin (2014–15) hallitusten ajoilta Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.

Johtopäätös:

Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.

Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.

Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.

Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään uskalsi liittyä Natoon.

Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.

Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.

                                                                                 ****

Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.

Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.

Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.

]]>
28 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei#comments Erkki Tuomioja Nato Presidentti Niinistö Turpo Venäjän uhka Thu, 04 Oct 2018 09:55:29 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262019-tuomioja-ja-niinisto-vastustivat-naton-5-artiklan-harjoituksia-enemmisto-ei
Säälittävää, presidentti Niinistö http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261017-saalittavaa-presidentti-niinisto <p>Presidentti Niinistö selitteli hiljattain saksalaisille näkemyksiään Putinista ja Suomen Nato-kannasta. Hyvää haastattelussa on se, että saksalaiset näkevät nyt itse tuoreeltaan, mistä suomettumisessa on kysymys.&nbsp;</p><p>Päivän IS:n mukaan, Frankfurter Allgemeine -lehdelle antamassaan haastattelussa Niinistö lietsoo turhaan omaa pelkoaan saksalaisiin. Aamukahviaan juovat saksalaiset voivat naureskellen lukea, miksi Niinistö pelkää Putinia ja Natoa. Neuvottelevaa vastapuolta kuulemma pitää pelätä sen takia että tämä on valmistautunut neuvotteluun? Hehheh, todella typerää kommentointia, arvoisa presidentti. Eikö neuvotteluissa lähtökohtana ole, että osapuolet ovat valmistautuneita ja neuvotteluissa osapuolet esittävät näkemyksiään perusteineen? Mistä se pelko tulee kuvioihin, arvoisa presidenttimme? Se, että itse pelkää mitä ihmeellisimpiä juttuja, ei tarkoita, että muiden pitäisi. Muistelen parisen vuotta sitten Putinin olleen hyvin valmistautunut kun hän kertoi Venäjän armeijan olevan 1500 kilometrin päässä Suomen itärajasta.</p><p>Niinistön mukaan Suomi ei kuulemma voi liittyä Natoon koska sen jälkeen Venäjä näkisi täällä vihollisen. Mitähän saksalaiset miettivät Niinistön tuhertamisesta? Venäjän suurimmat viholliset Euroopassa ovat sattumalta sen suurimpia kauppakumppaneita. Helppo veikata, että saksalaiset tuskin pitävät Venäjää vihollisenaan Nato-jäsenyyden takia ja jos Venäjä kohtelisi Suomea kauppakumppanina vastaavalla tavalla kuin muun muassa Saksaa, Suomen pitäisi jättää hakemus saman tien.</p><p>Fiksuimmat muuten huomasivat Niinistön perusteluissa ikävän surkean seikan: Jos Suomen pitää Nato-asiassa odottaa sitä, että Venäjä pitää Suomea vihollisenaan, homma voi pissiä nilkoille, vai mitä, arvoisa presidentti? Siinä vaiheessa kun vihollisia ollaan, meidän pitäisi jo olla jäseniä, eikä lähteä miettimään hakemuksen jättämistä. &nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005828837.html" title="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005828837.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005828837.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Niinistö selitteli hiljattain saksalaisille näkemyksiään Putinista ja Suomen Nato-kannasta. Hyvää haastattelussa on se, että saksalaiset näkevät nyt itse tuoreeltaan, mistä suomettumisessa on kysymys. 

Päivän IS:n mukaan, Frankfurter Allgemeine -lehdelle antamassaan haastattelussa Niinistö lietsoo turhaan omaa pelkoaan saksalaisiin. Aamukahviaan juovat saksalaiset voivat naureskellen lukea, miksi Niinistö pelkää Putinia ja Natoa. Neuvottelevaa vastapuolta kuulemma pitää pelätä sen takia että tämä on valmistautunut neuvotteluun? Hehheh, todella typerää kommentointia, arvoisa presidentti. Eikö neuvotteluissa lähtökohtana ole, että osapuolet ovat valmistautuneita ja neuvotteluissa osapuolet esittävät näkemyksiään perusteineen? Mistä se pelko tulee kuvioihin, arvoisa presidenttimme? Se, että itse pelkää mitä ihmeellisimpiä juttuja, ei tarkoita, että muiden pitäisi. Muistelen parisen vuotta sitten Putinin olleen hyvin valmistautunut kun hän kertoi Venäjän armeijan olevan 1500 kilometrin päässä Suomen itärajasta.

Niinistön mukaan Suomi ei kuulemma voi liittyä Natoon koska sen jälkeen Venäjä näkisi täällä vihollisen. Mitähän saksalaiset miettivät Niinistön tuhertamisesta? Venäjän suurimmat viholliset Euroopassa ovat sattumalta sen suurimpia kauppakumppaneita. Helppo veikata, että saksalaiset tuskin pitävät Venäjää vihollisenaan Nato-jäsenyyden takia ja jos Venäjä kohtelisi Suomea kauppakumppanina vastaavalla tavalla kuin muun muassa Saksaa, Suomen pitäisi jättää hakemus saman tien.

Fiksuimmat muuten huomasivat Niinistön perusteluissa ikävän surkean seikan: Jos Suomen pitää Nato-asiassa odottaa sitä, että Venäjä pitää Suomea vihollisenaan, homma voi pissiä nilkoille, vai mitä, arvoisa presidentti? Siinä vaiheessa kun vihollisia ollaan, meidän pitäisi jo olla jäseniä, eikä lähteä miettimään hakemuksen jättämistä.  

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005828837.html

]]>
23 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261017-saalittavaa-presidentti-niinisto#comments Nato Venäjä Vladimir Putin Sat, 15 Sep 2018 06:47:06 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261017-saalittavaa-presidentti-niinisto
Onko pienen maan armeija urheampi kuin suuren? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren <p>En ole lukenut professori Vesa Kanniaisen uutta väitöskirjaa ja kutsun väitöstilaisuuteenkin sain vasta kun ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Ehkä minun ei pitäisi yrittääkään sitä lukea, onhan siinä lehtiartikkelin mukaan 300 vaikeasti avautuvaa yhtälöä. Valmistuin tosin matematiikasta, mutta ei 1970-luvulla Helsingin yliopistossa opetettu matematiikka varmaankaan enää riittäisi.</p><p>Täytyy siis turvautua taas kerran siihen, mitä lehdestä lukee, kun tarttuu aiheeseen, jota ei pysty vastustamaan.</p><p>Kanniaisen väitöskirjan keskeinen tulos näyttäisi olevan, että kun pienen maan pieni armeija pärjää suuren hyökkääjän suurta armeijaa vastaan paremmin kuin sen puhtaasti materiaalisista syistä odottaisi pärjäävän, syynä on pienen maan sotilaiden suuren maan armeijaa suurempi valmius uhrautua tulevien sukupolvien hyväksi.</p><p>Tämä tulos ei ole yllätys. Muistan lukeneeni &ndash; anteeksi jos en enää kuitenkaan muista mistä luin &ndash; haastattelututkimuksista, joita on tehty siitä, mikä esti suomalaissotilaita toisessa maailmansodassa jättämästä asemiaan ja lähtemästä käpykaartiin. Keskeisiä syitä paljastui olevan kaksi, ja toinen niistä oli kutakuinkin sama kuin Kanniaisen tutkimustulos. Niin juhlallisesta asiasta kuin tulevista sukupolvista sotilaat eivät tosin tainneet puhua, vaan siitä, minkä pelkäsivät odottavan itseään, vaimojaan ja lapsiaan, jos rintama murtuisi ja Suomi miehitettäisiin. <em>Close enough</em>, sanoisin kuitenkin.</p><p>Toinen syy, ehkä jopa isompi kuin edellä mainittu, oli ryhmäpaine. &rdquo;Kaveria ei jätetä&rdquo; -mentaliteetti oli yksi osa tätä painetta, mutta häpeä, joka karkaamisen paljastamasta pelkuruudesta koituisi lähimpien sotilastovereiden silmissä, oli vielä suurempi. Muita syitä saattoivat olla pelko rangaistuksesta ja myös pelko, että karkuruus ehkä murtaisi rintaman juuri omalta kohdalta ja tuottaisi vielä varmemman kuoleman myös itselle kuin asemissa pysyminen, niin hengenvaarallista kuin sekin oli.</p><p>Tätä toista seikkaa eivät Kanniaisen yhtälöt näytä paljastaneen, ei ainakaan Helsingin Sanomien tutkimusta koskevan artikkelin mukaan. Se on minusta melkoinen puute, sillä uskon, että juuri tämä seikka on ollut ainakin Suomen sodissa kaikkein tärkein. Ylevämmät vakaumukset ovat voineet elähdyttää silloin kun on ollut aikaa ja taistelut tauolla, mutta ratkaisevimpia hetkiähän ovat olleet ne, jolloin taistelu on ollut kovimmillaan.</p><p>Tutkimustulos on tietysti eri asia kuin <em>gut feeling</em>, vaikka sekin nojaisi haastattelututkimuksiin. Kuitenkin on pakko sanoa, että Kanniainen ei ole saanut selville tässä asiassa mitään maata mullistavaa.</p><p>Minua pyydettiin muutama vuosi sitten jäseneksi kansantaloustieteen alumnit -yhdistykseen, ja meninkin, mutta hieman kiusaantuneena, sillä osoittautui, kuten olin arvellutkin, että muut jäsenet olivat oikeita kansantaloustieteilijöitä tohtorinarvoineen ja monet professorinvirkoineen. Minulla kansantaloustiede oli sivuaine, jossa laudatur-arvosanakin jäi opinnäytetyötä vaille, koska professori tyrmäsi tutkimussuunnitelmani (vaikka se oli hänen assistenttinsa kanssa yhdessä työstetty). Epäilen tietäväni todellisen syyn, mutta olkoon, sillä <em>de mortuis nil nisi bene</em>.</p><p>Olin kuitenkin paikalla muutama vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa, jossa professori Kanniainen esiteli jo silloin julkaisemaansa artikkelia Nato-option käsittelystä kansantaloustieteen metodein. Se oli mitä ilmeisimmin sama artikkeli joka nyt &ndash; ehkä edelleen jalostettuna &ndash; sisältyy hänen uuteen väitöskirjaansa.</p><p>Minut oli 40 vuoden diplomaattiura tehnyt varsin skeptiseksi valtio-oppineiden esoteeristen mallien suhteen, ja niinpä en ymmärtänyt pitää suutani kiinni, ja toin skepsikseni esille myös Kanniaisen esiteltyä mallinsa sitä seuranneessa keskustelussa. Kanniaista se ei tietenkään lannistanut, mutta ainakin hän jonkin aikaa sen jälkeen tunnisti pärstäni, kun satuimme samoihin tilaisuuksiin.</p><p>Yleisen skepsikseni ohella Kanniaisen Nato-optioyhtälössä ja siiten johtaneessa päättelyssä oli yksi nimenomainen asia, joka teki sen epäilyttäviksi, tai jos ei epäilyttäväksi, niin käytännön kannalta vähäarvoiseksi. Siinä nimittäin oli vakioita, joiden arvoa ei voitu johtaa itse teoriasta, vaan niiden arvot oli saatava teorian ulkopuolelta käsin, siis empiirisesti. Riippuen siitä, millaisia arvoja vakioille annettiin, tuli erilaisia arvoja optiolle. Ei Kanniainen itsekään halunnut tai pystynyt vetämään Nato-jäsenyyden hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta sen selvempää johtopäätöstä kuin että ei se ilman muuta pelkästään hyvä asia olisi. Senkin johtopäätöksen voi hyvin vetää ilman yhtään yhtälöä, mutta tulipahan tuo todistettua myös derivoimalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole lukenut professori Vesa Kanniaisen uutta väitöskirjaa ja kutsun väitöstilaisuuteenkin sain vasta kun ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Ehkä minun ei pitäisi yrittääkään sitä lukea, onhan siinä lehtiartikkelin mukaan 300 vaikeasti avautuvaa yhtälöä. Valmistuin tosin matematiikasta, mutta ei 1970-luvulla Helsingin yliopistossa opetettu matematiikka varmaankaan enää riittäisi.

Täytyy siis turvautua taas kerran siihen, mitä lehdestä lukee, kun tarttuu aiheeseen, jota ei pysty vastustamaan.

Kanniaisen väitöskirjan keskeinen tulos näyttäisi olevan, että kun pienen maan pieni armeija pärjää suuren hyökkääjän suurta armeijaa vastaan paremmin kuin sen puhtaasti materiaalisista syistä odottaisi pärjäävän, syynä on pienen maan sotilaiden suuren maan armeijaa suurempi valmius uhrautua tulevien sukupolvien hyväksi.

Tämä tulos ei ole yllätys. Muistan lukeneeni – anteeksi jos en enää kuitenkaan muista mistä luin – haastattelututkimuksista, joita on tehty siitä, mikä esti suomalaissotilaita toisessa maailmansodassa jättämästä asemiaan ja lähtemästä käpykaartiin. Keskeisiä syitä paljastui olevan kaksi, ja toinen niistä oli kutakuinkin sama kuin Kanniaisen tutkimustulos. Niin juhlallisesta asiasta kuin tulevista sukupolvista sotilaat eivät tosin tainneet puhua, vaan siitä, minkä pelkäsivät odottavan itseään, vaimojaan ja lapsiaan, jos rintama murtuisi ja Suomi miehitettäisiin. Close enough, sanoisin kuitenkin.

Toinen syy, ehkä jopa isompi kuin edellä mainittu, oli ryhmäpaine. ”Kaveria ei jätetä” -mentaliteetti oli yksi osa tätä painetta, mutta häpeä, joka karkaamisen paljastamasta pelkuruudesta koituisi lähimpien sotilastovereiden silmissä, oli vielä suurempi. Muita syitä saattoivat olla pelko rangaistuksesta ja myös pelko, että karkuruus ehkä murtaisi rintaman juuri omalta kohdalta ja tuottaisi vielä varmemman kuoleman myös itselle kuin asemissa pysyminen, niin hengenvaarallista kuin sekin oli.

Tätä toista seikkaa eivät Kanniaisen yhtälöt näytä paljastaneen, ei ainakaan Helsingin Sanomien tutkimusta koskevan artikkelin mukaan. Se on minusta melkoinen puute, sillä uskon, että juuri tämä seikka on ollut ainakin Suomen sodissa kaikkein tärkein. Ylevämmät vakaumukset ovat voineet elähdyttää silloin kun on ollut aikaa ja taistelut tauolla, mutta ratkaisevimpia hetkiähän ovat olleet ne, jolloin taistelu on ollut kovimmillaan.

Tutkimustulos on tietysti eri asia kuin gut feeling, vaikka sekin nojaisi haastattelututkimuksiin. Kuitenkin on pakko sanoa, että Kanniainen ei ole saanut selville tässä asiassa mitään maata mullistavaa.

Minua pyydettiin muutama vuosi sitten jäseneksi kansantaloustieteen alumnit -yhdistykseen, ja meninkin, mutta hieman kiusaantuneena, sillä osoittautui, kuten olin arvellutkin, että muut jäsenet olivat oikeita kansantaloustieteilijöitä tohtorinarvoineen ja monet professorinvirkoineen. Minulla kansantaloustiede oli sivuaine, jossa laudatur-arvosanakin jäi opinnäytetyötä vaille, koska professori tyrmäsi tutkimussuunnitelmani (vaikka se oli hänen assistenttinsa kanssa yhdessä työstetty). Epäilen tietäväni todellisen syyn, mutta olkoon, sillä de mortuis nil nisi bene.

Olin kuitenkin paikalla muutama vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa, jossa professori Kanniainen esiteli jo silloin julkaisemaansa artikkelia Nato-option käsittelystä kansantaloustieteen metodein. Se oli mitä ilmeisimmin sama artikkeli joka nyt – ehkä edelleen jalostettuna – sisältyy hänen uuteen väitöskirjaansa.

Minut oli 40 vuoden diplomaattiura tehnyt varsin skeptiseksi valtio-oppineiden esoteeristen mallien suhteen, ja niinpä en ymmärtänyt pitää suutani kiinni, ja toin skepsikseni esille myös Kanniaisen esiteltyä mallinsa sitä seuranneessa keskustelussa. Kanniaista se ei tietenkään lannistanut, mutta ainakin hän jonkin aikaa sen jälkeen tunnisti pärstäni, kun satuimme samoihin tilaisuuksiin.

Yleisen skepsikseni ohella Kanniaisen Nato-optioyhtälössä ja siiten johtaneessa päättelyssä oli yksi nimenomainen asia, joka teki sen epäilyttäviksi, tai jos ei epäilyttäväksi, niin käytännön kannalta vähäarvoiseksi. Siinä nimittäin oli vakioita, joiden arvoa ei voitu johtaa itse teoriasta, vaan niiden arvot oli saatava teorian ulkopuolelta käsin, siis empiirisesti. Riippuen siitä, millaisia arvoja vakioille annettiin, tuli erilaisia arvoja optiolle. Ei Kanniainen itsekään halunnut tai pystynyt vetämään Nato-jäsenyyden hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta sen selvempää johtopäätöstä kuin että ei se ilman muuta pelkästään hyvä asia olisi. Senkin johtopäätöksen voi hyvin vetää ilman yhtään yhtälöä, mutta tulipahan tuo todistettua myös derivoimalla.

]]>
41 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren#comments Kotimaa Kanniainen Kansantaloustiede Maanpuolustustahto Nato Fri, 14 Sep 2018 18:12:16 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren
Ruotsin Nato-ovi pysyy kiinni http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni <p>Kun Ruotsi aivastaa, Suomi vilustuu. Suomi onkin ainoa maa maailmassa, jossa Ruotsin vaaleilla on merkitystä, kuten kirjailija Jörn Donner on aivan oikein <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005818220.html">todennut</a>. Siksi myös meillä seurataan tiiviisti länsinaapurin tapahtumia ja nyt alkaneita uuden hallituksen synnytystuskia.</p><p>Valitettavasti huomio on pyörinyt vain yhden asian ympärillä: äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien nousussa. Vaikka voitto oli selvä, maanvyörymäksi sitä voi tuskin sanoa. Korkeintaan se oli muukalaisvihan synkkä mutavyöry.</p><p>Ruotsidemokraattien <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10395537">voitto</a> oli lopulta &rdquo;vain&rdquo; 4,7 prosenttiyksikköä. Samalla Vasemmistopuolue ja keskusta &ndash; sen jyrkimmät vastustajat kummassakin blokissa &ndash; etenivät yhteensä saman verran. Myös vastavoimat vahvistuivat.</p><p>Ruotsidemokraatit on puhtaasti yhden asian liike, joka nimeää tietyt maahanmuuttajaryhmät syntipukeiksi käytännössä kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Silloin ei edes puhuta maahanmuutosta ilmiönä tai käsiin rapistuvien ruotsalaislähiöiden sosiaalisista ongelmista. Ruotsidemokraateille ihmiset ja ihmisryhmät ovat ongelma.</p><p>Nyt perussuomalaiset <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005821387.html">haluavat samaa </a>Suomeen. Joihinkin se voi purra, mutta kuten Ruotsissakin: suurimpaan osaan ei ikinä.</p><p>Rasistinen vöyhääminen pitää torjua jyrkästi. Mutta jospa se ei olekaan pääsyy äärioikeiston nousuun?</p><p>Ehkäpä kannatuksen juurisyyt ovat siinä markkinavoimien sanelemassa globalisaatiossa, joka tarjoaa tavallisille ihmisille vain epävarmuutta omasta työpaikasta, työsuhteesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta? Samalla kansalaiset näkevät, kuinka asuminen kallistuu tai säästöjen takia jonot julkisiin palveluihin vain kasvavat.</p><p>Siksi äärioikeiston seireenien on helppo sanoa, että se on maahanmuuttajien syy. Syntipukkeja he osaavat nimetä, mutta eivät haastaa yhteiskunnan todellisia eliittejä. Potkitaan heikompia, ei vahvempia.</p><p>Ruotsissakin häviäjiä olivat ennen muuta vanhat, väsyneet ja kylläiset valtapuolueet &ndash; samat demarit ja keskustaoikeisto, jotka ovat luiskahtaneet alamäkeen monissa muissakin Euroopan maissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Norjassa tai Hollannissa. Sinipunan puolueet ovat esiintyneet toistensa vaihtoehtoina, vaikka noudattavat valtaan tullessaan usein samanlaista politiikkaa tai jopa hallitsevat yhdessä.</p><p>Ne eivät ole osanneet vastata ihmisten hätään. Markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan vain lisää sitä samaa. Ja ehkä ylimielisiä tuhahduksia, että kaikkien pitää noudattaa &rdquo;eurooppalaisia, liberaalin demokratian arvoja&rdquo;.</p><p>Demareista vasemmalla olevan vasemmiston tavoitteena ovat työ ja toimeentulo, turvalliset työsuhteet, sosiaalinen tasa-arvo, markkinoiden sääntely ja kattavat julkiset palvelut. Silloin jää vähemmän tilaa myös syntipukkien hakemiselle.</p><p>* * *</p><p>Suomessa eduskuntavaalit pidetään ensi vuoden huhtikuussa. Siihen mennessä Ruotsin vaalit on jo unohdettu. Kaikuja voi silti yhä olla ilmassa.</p><p>Naapurimaiden käytännön yhteistyöhön Ruotsin tuloksella tuskin on vaikutusta. Kaikki olemassa oleva taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten suhteiden moninaisuus säilyy ja varmaan lisääntyykin, oli vallassa sitten porvari- tai punavihreä blokki tai joku näiden yhdistelmä. Se koskee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.</p><p>Suomessa moni Naton ystävä on elätellyt toiveita siitä, että porvarillisen rintaman nousu hallitukseen veisi Ruotsin kolkuttelemaan sotilasliiton ovea. He joutuvat pettymään.</p><p>Ensinnäkin Nato-jäsenyyttä vastustavat puolueet &ndash; demarit, vasemmisto, vihreät ja ruotsidemokraatit &ndash; saivat selvän enemmistön valtiopäiville. Tällaisen enemmistön yli edes mahdollinen porvarihallitus ei voi hakea Nato-jäsenyyttä.</p><p>Toisekseen tämän mittaluokan asia vaatii Ruotsissa konsensusta eli käytännössä demareiden suostumusta. Sellainen ei ole näköpiirissä, vaikka se on joidenkin toiveissa myös Suomessa.</p><p>Samalla myös Suomen Nato-jäsenyys on yhä kauempana. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237429-nakokulma-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta">kahdessa tapauksessa</a>.</p><p>Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.</p> Kun Ruotsi aivastaa, Suomi vilustuu. Suomi onkin ainoa maa maailmassa, jossa Ruotsin vaaleilla on merkitystä, kuten kirjailija Jörn Donner on aivan oikein todennut. Siksi myös meillä seurataan tiiviisti länsinaapurin tapahtumia ja nyt alkaneita uuden hallituksen synnytystuskia.

Valitettavasti huomio on pyörinyt vain yhden asian ympärillä: äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien nousussa. Vaikka voitto oli selvä, maanvyörymäksi sitä voi tuskin sanoa. Korkeintaan se oli muukalaisvihan synkkä mutavyöry.

Ruotsidemokraattien voitto oli lopulta ”vain” 4,7 prosenttiyksikköä. Samalla Vasemmistopuolue ja keskusta – sen jyrkimmät vastustajat kummassakin blokissa – etenivät yhteensä saman verran. Myös vastavoimat vahvistuivat.

Ruotsidemokraatit on puhtaasti yhden asian liike, joka nimeää tietyt maahanmuuttajaryhmät syntipukeiksi käytännössä kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Silloin ei edes puhuta maahanmuutosta ilmiönä tai käsiin rapistuvien ruotsalaislähiöiden sosiaalisista ongelmista. Ruotsidemokraateille ihmiset ja ihmisryhmät ovat ongelma.

Nyt perussuomalaiset haluavat samaa Suomeen. Joihinkin se voi purra, mutta kuten Ruotsissakin: suurimpaan osaan ei ikinä.

Rasistinen vöyhääminen pitää torjua jyrkästi. Mutta jospa se ei olekaan pääsyy äärioikeiston nousuun?

Ehkäpä kannatuksen juurisyyt ovat siinä markkinavoimien sanelemassa globalisaatiossa, joka tarjoaa tavallisille ihmisille vain epävarmuutta omasta työpaikasta, työsuhteesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta? Samalla kansalaiset näkevät, kuinka asuminen kallistuu tai säästöjen takia jonot julkisiin palveluihin vain kasvavat.

Siksi äärioikeiston seireenien on helppo sanoa, että se on maahanmuuttajien syy. Syntipukkeja he osaavat nimetä, mutta eivät haastaa yhteiskunnan todellisia eliittejä. Potkitaan heikompia, ei vahvempia.

Ruotsissakin häviäjiä olivat ennen muuta vanhat, väsyneet ja kylläiset valtapuolueet – samat demarit ja keskustaoikeisto, jotka ovat luiskahtaneet alamäkeen monissa muissakin Euroopan maissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Norjassa tai Hollannissa. Sinipunan puolueet ovat esiintyneet toistensa vaihtoehtoina, vaikka noudattavat valtaan tullessaan usein samanlaista politiikkaa tai jopa hallitsevat yhdessä.

Ne eivät ole osanneet vastata ihmisten hätään. Markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan vain lisää sitä samaa. Ja ehkä ylimielisiä tuhahduksia, että kaikkien pitää noudattaa ”eurooppalaisia, liberaalin demokratian arvoja”.

Demareista vasemmalla olevan vasemmiston tavoitteena ovat työ ja toimeentulo, turvalliset työsuhteet, sosiaalinen tasa-arvo, markkinoiden sääntely ja kattavat julkiset palvelut. Silloin jää vähemmän tilaa myös syntipukkien hakemiselle.

* * *

Suomessa eduskuntavaalit pidetään ensi vuoden huhtikuussa. Siihen mennessä Ruotsin vaalit on jo unohdettu. Kaikuja voi silti yhä olla ilmassa.

Naapurimaiden käytännön yhteistyöhön Ruotsin tuloksella tuskin on vaikutusta. Kaikki olemassa oleva taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten suhteiden moninaisuus säilyy ja varmaan lisääntyykin, oli vallassa sitten porvari- tai punavihreä blokki tai joku näiden yhdistelmä. Se koskee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.

Suomessa moni Naton ystävä on elätellyt toiveita siitä, että porvarillisen rintaman nousu hallitukseen veisi Ruotsin kolkuttelemaan sotilasliiton ovea. He joutuvat pettymään.

Ensinnäkin Nato-jäsenyyttä vastustavat puolueet – demarit, vasemmisto, vihreät ja ruotsidemokraatit – saivat selvän enemmistön valtiopäiville. Tällaisen enemmistön yli edes mahdollinen porvarihallitus ei voi hakea Nato-jäsenyyttä.

Toisekseen tämän mittaluokan asia vaatii Ruotsissa konsensusta eli käytännössä demareiden suostumusta. Sellainen ei ole näköpiirissä, vaikka se on joidenkin toiveissa myös Suomessa.

Samalla myös Suomen Nato-jäsenyys on yhä kauempana. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua kahdessa tapauksessa.

Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.

]]>
8 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni#comments Ulkomaat Eduskuntavaali 2019 Nato Ruotsidemokraatit Ruotsin vaalit 2018 Tue, 11 Sep 2018 15:02:02 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260826-ruotsin-nato-ovi-pysyy-kiinni
Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisen lyhyt historia http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia <p>&quot;<em>Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.</em>&quot; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1073956560/Jaakonsaari+hylkaisi+liittoutumattomuus+sanan"><u>Turun Sanomat 28.3.2004</u></a>).</p><p>&quot;<em>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja&nbsp;Liisa Jaakonsaari&nbsp;olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä.</em>&quot; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jaakonsaari-hylkaisi-liittoutumattomuus-sanan/1995160#gs._x1lCcM"><u>MTV3 28.3.2004</u></a>).</p><p>Molempien lehtijuttujen otsikot olivat &rdquo;<em>Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan</em>&rdquo;.</p><p>Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla &rdquo;<em>Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden</em>&rdquo;. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.</p><p>Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/369117/hallitusohjelma-vanhanen.pdf/da627124-c0ee-4015-9642-197b11013c02"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u> ja uskottavaan maanpuolustukseen, </em><em>jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.</em>&rdquo;</p><p>Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.</p><p>Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle"><u>US-blogi 30.4.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: &rdquo;<em>Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.</em>&rdquo;</p><p>Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.</p><p>Selonteko nimellä &rdquo;<em>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004</em>&rdquo; valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (<a href="https://www.defmin.fi/files/240/2493_2161_Selonteko_2004_1_.pdf"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004</u></a>).</p><p>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.</p><p>Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.</p><p>&rdquo;<em>Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut</em>&rdquo; -jutussa kirjoitetaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Suomessa <u>ei</u> hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa <u>olla vielä täysin</u> <u>tajuttu</u>, <u>kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista</u></em>.&rdquo;</p><p>Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!</p><p>Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: &rdquo;<em>Niinistö pitääkin <u>valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074088301/Liittoutumattomuus+on+Niiniston+mukaan+sinisilmaista+politiikkaa"><u>Turun Sanomat 15.12.2005</u></a>).</p><p>Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.</p><p>&rdquo;<em>Vanhanen torjuu liit&shy;tou&shy;tu&shy;mat&shy;to&shy;muu&shy;den hautaamisen</em>&rdquo; oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhanen-torjuu-liittoutumattomuuden-hautaamisen/367714/"><u>Kaleva 28.3.2004</u></a>). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: &rdquo;<em>Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.</em>&rdquo;</p><p>Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5156070"><u>Yle 30.3.2004</u></a>).</p><p>Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.</p><p>&rdquo;<em>Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä.</em>&quot; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>).</p><p>Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.</p><p>Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.</p><p>Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</p><p>24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Suomi kehittää puolustuskykyään <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.</em> &rdquo;</p><p>Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Baltian maat katsovat <u>liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa</u>, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu <u>kollektiiviseen</u> puolustukseen.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.</p><p>Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009</u></a>) ja 2012 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622970/J0512_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka+2012.pdf/b534174a-13bc-4684-beb0-a093be30ce2a?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012</u></a>).</p><p>Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns.&nbsp;sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/147449/Kataisen+hallituksen+ohjelma/81f1c20f-e353-47a8-8b8f-52ead83e5f1a/Kataisen+hallituksen+ohjelma.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomi <u>on sotilasliittoon kuulumaton maa</u> ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.</em>&rdquo;</p><p>Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.</p><p>Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: &rdquo;<em><u>Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista</u> tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.</em>&rdquo; Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.</p><p>Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.</p><p>Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen <u>verkottumisen</u> ja kansallisen <u>riippumattomuuden</u> välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu.</em> <em>Valiokunta katsoo, että <u>Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista</u> niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.</em>&rdquo;</p><p>Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.</p><p>Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>):</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä</u>. <u>Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton</u>. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että &rsquo;<u>sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi</u>&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.</p><p>&rdquo;<em>Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan <u>yksimielinen</u> kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että <u>täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta</u>.</em>&rdquo;, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.</p><p>Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.</p><p>Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää &rdquo;<em>Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo; -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.</p><p>Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.</p><p>Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.</p><p>Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.</p><p>149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.</p><p>Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:</p><p>Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.</p><p>Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:</p><p>&rdquo;<em>Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.</em>&rdquo; ja Modig lisäsi: &rdquo;<em>Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.</em>&rdquo; (<a href="https://www.pax.fi/2015-01/suomen-turvallisuuspolitiikan-suunta"><u>Pax 2015/01</u></a>).</p><p>Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että &rdquo;<em>Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/paavoarhinmaki/status/1012596740346793984"><u>Twitter 29.6.2018</u></a>), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.</p><p>Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.</p><p>Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.</p><p>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.</p><p>Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.</p><p>Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf"><u>Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014</u></a>) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf">Trilateral Statement of Intent</a></u>). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.</p><p>Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.&nbsp; Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.</p><p>Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.</p><p>Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.</p><p>Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.</p><p>Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut"><u>US-blogi 12.8.2018</u></a>).</p><p>Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.</p><p>Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa </em><em>Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258571-trump-putin-tapaamispaikkavalinnassa-wienin-ja-helsingin-valilla-venaja-havisi"><u>US-blogi 23.7.2018</u></a>).</p><p>Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.</p><p>Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.</p><p>Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin&nbsp;Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.</p><p>Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.</p><p>Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.</p><p>Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Finland värt att försvara</em>&rdquo;, suomennettua &rdquo;<em>Suomea kannattaa puolustaa</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>Suomi on puolustamisen arvoinen</em>&rdquo; (<a href="https://www.regeringen.se/debattartiklar/2017/12/finland-vart-att-forsvara/"><u>Regeringen 6.12.2017</u></a>). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.</p><p>Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.</p><p>Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa." (Turun Sanomat 28.3.2004).

"Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä." (MTV3 28.3.2004).

Molempien lehtijuttujen otsikot olivat ”Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan”.

Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla ”Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden”. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.

Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.

Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.

Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle” (US-blogi 30.4.2018).

                                                                                              ****

Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: ”Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.

Selonteko nimellä ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004” valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004).

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.

Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.

Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut” -jutussa kirjoitetaan (Yle 29.3.2004):

Suomessa ei hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa olla vielä täysin tajuttu, kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista.”

Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.

                                                                                              ****

Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!

Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: ”Niinistö pitääkin valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana.” (Turun Sanomat 15.12.2005).

Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.

Vanhanen torjuu liit­tou­tu­mat­to­muu­den hautaamisen” oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (Kaleva 28.3.2004). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: ”Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.

Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (Yle 30.3.2004).

Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä." (Yle 29.3.2004).

Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.

Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.

Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:

Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.

Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:

Baltian maat katsovat liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu kollektiiviseen puolustukseen.

                                                                                              ****

Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.

Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009) ja 2012 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012).

Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns. sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.

Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: ”Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.” Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.

Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (Yle Areena, 1.01-1.25).

Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.

                                                                                              ****

Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.

Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:

Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.

Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.

Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (Yle 6.5.2013):

Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä. Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että ’sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi".

Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.

Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan yksimielinen kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta.”, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.

Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.

                                                                                              ****

Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.

Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää ”Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen” -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.

Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.

Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.

Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.

149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.

Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:

Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.

Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.

                                                                                              ****

Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:

Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.” ja Modig lisäsi: ”Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.” (Pax 2015/01).

Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että ”Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali” (Twitter 29.6.2018), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.

Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.

Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.

                                                                                              ****

Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.

Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.

Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.

Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.  Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.

Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.

Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.

Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.

Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut” (US-blogi 12.8.2018).

Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.

Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi” (US-blogi 23.7.2018).

Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.

                                                                                              ****

Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.

Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.

Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.

Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.

Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.

Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla ”Finland värt att försvara”, suomennettua ”Suomea kannattaa puolustaa” tai ”Suomi on puolustamisen arvoinen” (Regeringen 6.12.2017). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.

Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.

Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.

 

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia#comments Kotimaa Nato Sotilaallinen liittoutumattomuus Turpo Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko Venäjän uhka Sat, 18 Aug 2018 13:40:32 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia
Kieli keskellä suuta – Suomen idänsuhteet ja Länsi 1957 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259562-kieli-keskella-suuta-suomen-idansuhteet-ja-lansi-1957 <p><strong>Kieli keskellä suuta &ndash; Suomen idänsuhteet ja Länsi 1957</strong></p><p><em>Venäjä, Länsi, NATO, sota &ndash; ja Suomen rauhantahto</em></p><p>*</p><p><strong><em>Suomen suurvaltapoliittinen pelitila ja liikkumavara</em></strong><em> vuoden 1957 aikaan tri <strong>Juhani Suomen</strong> Urho Kekkonen &ndash;elämäkerran (1956-1962) mukaan.</em></p><p>*</p><p><strong>SDP kokoontui huhtikuussa 1957</strong> ylimääräiseen puoluekokouksen Helsinkiin.&nbsp; Tapahtuma kytkeytyi puolueen yhä syvenevään kahtiajakoon.&nbsp; Sen kannalta ratkaisevana pidettiin uuden puheenjohtajan valintaa, joka oli edessä <strong>Emil Skogin</strong> kieltäydyttyä jatkamasta tehtävässä.&nbsp; Äärimmäisen tasaväkisessä vaalissa uudelleen politiikkaan palannut <strong>Väinö Tanner</strong> löi vastaehdokkaakseen nostetun <strong>K.A. Fagerholmin</strong> yhden edustajaäänen enemmistöllä.</p><p>Äänestyksen myötä ratkesi myös puolueen suunta.&nbsp; Lopputulos oli oikeistolaisen ryhmittymän, nk. leskiläisten voitto.&nbsp; Puolueriidan aikana Tanner oli ajautunut kiistattomaan yhteistyösuhteeseen heidän kanssaan.&nbsp; Vähemmistöön jääneet nk skogilaiset, joista monet olivat aikanaan edustaneet puolueen oikeata siipeä, löysivät nyt yllättäen itsensä vasemmalta.&nbsp; Vaalin tapahduttua vähemmistöön jääneet marssivat ulos kokouksesta eivätkä enää osallistuneet puolue-elinten vaaliin.&nbsp; Näin puolue jäi leskisläisten käsiin.&nbsp; Heihin lukeutui myös uudeksi puoluesihteeriksi valittu <strong>Kaarlo Pitsinkin. </strong>&nbsp;Vaalitapahtumien vuoksi SDP oli tosiasiallisesti hajonnut, vaikkei kumpikaan ryhmittymä sitä vielä julkisesti halunnut tunnustaa.</p><p>Heti puoluekokouksen jälkeen, 25.4.1957, Fagerholm esitti presidentti Kekkoselle eronpyynnön.&nbsp; Hän perusteli sitä &rdquo;puoluekokouksen jälkeen syntyneellä kestämättömällä tilanteella&rdquo;.&nbsp; Fagerholm vetosi siihen, että hallituksen sosiaalidemokraattisista ministereistä vain yksi edusti leskisläisiä, mutta peräti neljä kuului skogilaisryhmän johtoon.</p><p>Muitakin syitä toki oli. Fagerholm oli hyvin selvillä siitä, ettei hän Tannerin puheenjohtajakaudella saisi missään tapauksessa jatkaa pitkään pääministerinä.&nbsp; Myös Tannerin valintaan liittyvät ulkopoliittiset rasitteet ja Neuvostoliiton-suhteiden hoitamisen vaikeutuminen olivat Fagerholmin tiedossa.&nbsp; Ennen kaikkea eronpyyntö oli kuitenkin nähtävä painostuskinona, jolla SDP:n uusi johto yritettiin pakottaa sovintoneuvotteluihin vähemmistön kanssa.</p><p>Muodolliselta kannalta Fagerholmin hallituksen eronpyyntö oli erikoislaatuinen, sillä se ei ollut saanut nimenomaista epäluottamuslausetta sen enempää eduskunnan kuin minkään puolueen päättäviltä elimiltäkään&nbsp; Tähän vedoten Kekkonen pyysi hallitusta hoitamaan tehtäviään toistaiseksi, &rdquo;kuin ei olisi eroa jättänytkään&rdquo;.&nbsp; Tämä oli tärkeää yksinomaan jo valtiontaloudellisista syistä: Kekkosen tärkeänä pitämät vakauttamisneuvottelut olivat yhä kesken ja maan talous samanaikaisesti ajautumassa umpikujaan.</p><p>Kekkonen piti tilannetta huolestuttavana. &hellip;</p><p>&hellip;Erityisen tärkeäksi Kekkonen koki Fagerholmin ministeristön säilyttämisen nimenomaan ulkopoliittisista syitä&hellip;</p><p>Erityistä painoa tälle näkökohdalle antoi SNTL:n Ministerineuvoston puheenjohtajan (pääministeri) <strong>N.A. Bulganinin</strong> ja NKP:n Keskuskomitean 1. sihteerin (pääsihteeri) <strong>N.S. Hrushtshevin</strong> lähestyvä Suomen-vierailu.</p><p>&hellip;Kolme päivää myöhemmin (25.5.1957) V.J. Sukselainen muodosti (kuitenkin) keskustalaisen vähemmistöhallituksen.&nbsp; Syynä oli osittain SDP:n sisäinen tilanne: osa puolueen vaikuttajista havitteli oppositioon, ja osa tavoitteli hallitusrintaman laajentamista kokoomuksen suuntaan.&nbsp; Seurauksena oli epämääräinen neuvottelulinja, jossa tietoisesti vältettiin sitovien vastausten antamista ja pelattiin aikaa.&nbsp; Sukselaisella ei ollut aikaa odottaa.&nbsp; Etenkin, kun Kekkonen vielä hoputti ratkaisua ulkopoliittisista syistä:&nbsp;</p><p>Moskovasta saapuneet viestit kun kertoivat Bulganinin ja Hrushtshevin harkitsevan runsaan viikon kuluttua alkavaksi suunnitellun Suomen-vierailun siirtämistä hallituspulan vuoksi.</p><p><strong><em>Lähde:</em></strong></p><p><strong><em>Juhani Suomi: Kriisien aika.&nbsp; Urho Kekkonen 1956-1962, s. 31-37.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Tehdessään vuodenvaihteessa 1956-1957 yhteenvetoa</strong> (vuoden 1956 aikana: mm. valinta presidentiksi, yleislakko, hallituskriisi, Karjalan palautushankkeet, Suezin kriisi, Unkarin kansannousu ja NL:n suorittama miehitys..) tapahtuneesta Kekkonen ei voinut olla hämmästelemättä, miten nopeasti olosuhteet maailmassa olivat muuttuneet ja rauhantoiveet haipuneet. Tilanne oli hänen mielestään huolestuttava.&nbsp; Ennen muuta sen vuoksi, &rdquo;että nyt on maailmassa niin monia ruutitynnyreitä, joista maailmanpalo voi mahdollisesti leimahtaa liekkiin, vaikkei kukaan sitä haluaisikaan&rdquo;.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 73.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Helmikuun puolivälissä 1956</strong> &ndash; juuri Suomen presidentinvaalin alla &ndash; alkanut Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) 20. edustajakokous näytti avaavan Suomen puolueettomuuspolitiikalla ja sen vahvistamiselle aivan uusia mahdollisuuksia.&nbsp; Jo 14.2. Keskuskomitean 1. sihteeri <strong>Nikita S. Hrushtshev</strong> luonnehti Suomea Itävallan lailla puolueettomaksi valtioksi.&nbsp; Sama toistui edustajakokouksen yksimielisesti hyväksymässä päätöslauselmassa.&nbsp; Siinä vaadittiin ystävyyssuhteiden &rdquo;kehittämistä ja lujittamista Suomeen, Itävaltaan, Ruotsiin ja muihin puolueettomiin maihin&rdquo;.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 52.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Mutta NKP:n edustajakokouksessa tapahtui</strong> myös sellaista, mikä oli omiaan virittämään epävarmuutta sekä epätietoisuutta Kremlin politiikan tulevasta suunnasta.&nbsp; Tämän aiheutti <strong>Hrushtshevin</strong> nelituntinen salainen puhe, jossa tuomittiin Stalinin henkilökultti ja vallan väärinkäyttö.&nbsp; Niin pian kuin puheesta alkoi tihkua tietoja julkisuuteen, niistä voitiin päätellä, että ainakin sisäinen valtataistelu NKP:ssa tulisi jatkumaan.&nbsp; Mutta tulisiko se heijastumaan myös Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan?&nbsp; Sitä arvuuteltiin eri pääkaupungeissa.</p><p><strong>Eero A.Wuori</strong> arveli Moskovan pyrkivän staus quon säilyttämiseen.&nbsp; Asioita yhä tarkoin seuraava Paasikivikin oli sitä mieltä, että sodan vaara maailmassa on vähentynyt.</p><p>Kekkonen painotti jälleen kerran varovaisuuden merkitystä.&nbsp; Hän tähdensi, että tapahtuipa Neuvostoliitossa mitä tahansa, Suomen ei tulisi muuttaa politiikkaansa sen suhteen.&nbsp; Itse hän ei uskonut, että alkanut <em>destalinisointi</em> ja 20. edustajakokouksen linjaukset vaikuttaisivat kielteisesti Moskovan suhtautumiseen Suomeen.&nbsp; Pikemminkin päinvastoin.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 52-53.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Suhteiden kehittämiselle näytti</strong> siis olevan edellytyksiä, ja mikä olisikaan sitä paremmin palvellut kuin kanssakäymisen tiivistäminen.&nbsp; Tässä tilanteessa nousi esiin ajatus SNTL:n Korkeimman neuvoston puhemiehistö puheenjohtajan (presidentin) <strong>Kliment J.Voroshilovin</strong> virallisesta vierailusta Suomen.&nbsp; Suunnitelman varsinainen virittäjä näyttää olleen Moskovan lähettiläs Eero A. Wuori, joka kirjeessään Kekkoselle korosti, että vierailu olisi &rdquo;monessakin katsannossa hyvä&rdquo;.&nbsp; Tarkoituksellisesti Wuori kiiruhti sen järjestämistä jo kesällä &ndash; toisin sanoen ennen Kekkosen Ruotsin-vierailua.</p><p>Kekkosella ei ollut mitään vierailua vastaan ja niin sen toteuttamismahdollisuuksia ryhdyttiin tutkailemaan.&nbsp; Siltä varalta, että Voroshilov kieltäytyisi, presidentti nosti esiin <strong>Bulganinin ja Hrustshevin</strong>, joiden vierailua Skandinaviaan hän tiesi paraikaa puuhattavan.&nbsp; Jostakin syystä &ndash; ilmeisesti väärinkäsityksestä &ndash; ulkoministeri Ralf Törngren ei kuitenkaan esittänyt vierailuja toistensa vaihtoehtoina, vaan tunnusteli kaikkien kolmen neuvostojohtajan samanaikaisen käynnin toteuttamismahdollisuuksia.&nbsp; Bulganinin ja Hrustshevin osalta saatiin pian lykkäävän torjuva vastaus.&nbsp; Sen sijaan Voroshilov vastasi myöntävästi ja hänen osaltaan vierailua ryhdyttiin valmistelemaan elokuulle, joka saadun tiedon mukaan soveltui hänelle parhaiten.</p><p>Jo ennen kuin tieto vierailusta ehätti julkisuutteen, Suomessa käynnistyi keskustelu, joka tuli sittemmin vaikuttamaan vierialun sisältöön ja puitteisiin.&nbsp; Porkkalan alueen palauttamisen (syksyllä 1955), edessä olevien Saimaan kanavaa koskevien neuvottelujen ja presidentinvaalikampanjan aikana esitettyjen spekulaatioiden rohkaisemana Karjalan Liitto puuttui vuosikokouksessaan rajakysymykseen.&nbsp; &hellip;</p><p>Lehdistössä ja diplomaattipiireissä ryhdyttiin avoimesti spekuloimaan Karjalan palautuksella. &hellip; Niin pian, kuin tieto Voroshilovin vierailusta tuli julkisuuteen, ryhdyttiin lehdistössä avoimesti arvuuttelemaan, millaisia &rdquo;<em>tuliaisia</em>&rdquo; tämä toisi muassaan.&nbsp; Ennen pitkää keskustelu asiasta levisi maan rajojen ulkopuolelle, ensin Skandinaviaan ja sitten Keski-Euroopaan, missä se kytkettiin Saksan jälleenyhdistämiseen.&nbsp; &hellip;Wuoren varoituksia säestivät neuvostolehtien kriittiset kirjoitukset.&nbsp; Niissä hyökättiin terävästi rauhansopimuksen tarkistamistoiveita viritelleiden suomalaislehtien kimppuun ja syytettiin niitä yrityksestä vahingoittaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.&nbsp; Itse pääasiasta todettiin yksioikoisesti, että rajakysymykset oli ratkaistu Pariisin rauhansopimuksessa (1947) lopullisesti.&nbsp; Siksi niihin ei ollut aihetta palata.</p><p>Kekkoselle kysymys Karjalasta oli yhä läheinen: &rdquo;<em>Se on jokaisen suomalaisen sydämellä sitä raskaammin, kuta vastuunalaisemmalla paikalla henkilö on</em>&rdquo;.&nbsp; Syksyllä 1955 hän oli pitänyt sitä jopa tärkeämpänä kuin luvattua Porkkalan palauttamista.&nbsp; Neuvostodiplomaattien monista varoituksista huolimatta hän oli ottanut Karjalan palauttamisen esiin pääministeri Bulganinin kanssa, vain saadakseen torjuvan vastauksen. &nbsp;Moskovan matkan jälkeenkään Kekkonen ei ollut eittänyt asiaa mielestään, vaikka olikin valmis turvautumaan pitempään kiertotiehen.&nbsp; Hän näet uskoi, että Saimaan kanavasta käytävät neuvottelut tarjoaisivat aikanaan mahdollisuuden puuttua rajakysymykseen uudelleen. &nbsp;&hellip;</p><p>Ottaessaan vastaan Karjalan Liiton lähetystön Kekkonen tunnusti olevansa siinä käsityksessä, ettei Bulganinin torjuva vastaus edustanut &rdquo;viimeistä sanaa&rdquo;, vaan että asiaan voitaisiin palata kansainvälisen tilanteen rauhoituttua.&nbsp; &hellip;</p><p>Kekkonen varoitti, että Karjalaa koskevien vaatimusten lietsominen julkisuudessa virittäisi epäluuloisessa Moskovassa revanssipelkoja ja saattaisi ennen pitkä synnyttä &rdquo;<em>sellaisen poliittisen atmosfäärin, joka voi tehdä kaiken menestyksen kyseenalaiseksi&rdquo;.&nbsp; &hellip;</em></p><p>Alueluovutuksilla spekuloiva lehtikirjoittelu sekä <strong>Väinö Tannerin</strong> Norjassa antama, neuvostoliittolaisia suuresti ärsyttänyt haastattelu saivat hänet sittemmin luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastaan (esittää Karjalan asiaa Voroshiloville).&nbsp; &hellip;</p><p>Jo aiemmin neuvostoliittolaiset olivat ilmaisseet pelkäävänsä, että Voroshilovin vierailun yhteydessä tultaisiin järjestämään mielenosoituksia Karjaan puolesta.&nbsp; Kun suurlähettiläs <strong>V.Z. Lebedevin</strong> ilmoitus sitten osoitti, että vierailuun asetetut toiveet olivat murenemassa (L. ilmoitti selväsanaisesti, että Voroshilovin vierailu tulisi olemaan luonteeltaan lähinnä protokolläärinen), Kekkonen päätti ottaa varoituksesta vaarin.&nbsp;</p><p>Lebedev varoitti uskomasta, että destalinisointikampanja (Stalinin rikosten paljastus ja tuomitsevat lausunnot) olisi heikentänyt Neuvostoliittoa niin, että keskustelut rajoista voitaisiin avata uudelleen.&nbsp;</p><p>Kaksi päivää Lebedevin Kultarannassa käynnin (9.7.1956) jälkeen Maakansassa ilmestyi laaja pääkirjoitus, jolla pyrittiin katkaisemaan rajantarkistuksilla spekulointi.&nbsp; &hellip;</p><p>Pääkirjoitus oli alusta loppuun presidentti Kekkosen käsialaa ja sellaisena mielenkiintoinen.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 53-57.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Omalaatuisin oli pääministeri Fagerholmin yritys</strong> sivuttaa tasavallan presidentti ja neuvotella rajatarkistuksista tämän tietämättä neuvostoliittolaisten kanssa.&nbsp; Kun Kekkonen sitten päätti vetäytyä varovaisemmalle linjalle ja viedä rajakysymystä eteenpäin kanavaneuvottelujen kautta, pääministeri kritikoi tätä linjaa hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa.&nbsp; Hallituksen kestämättömään asemaan vedoten hän vaati, että Neuvostoliitolle oli esitettävä koko Karjalan palauttamista.&nbsp; Ku valiokunnan enemmistö asettui Kekkosen kannalle, katkera Fagerholm ryhtyi tuttavapiirissään vihjailemaan, että rajantarkistusten epäonnistumisen taustalla oli &rdquo;<em>korkeimpien poliitikkojen</em>&rdquo; pyrkimys kalastella Moskovan suosiota.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 58.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Jos presidentti Voroshilovin vierailu 21.-26.8.1956</strong> ei Saimaan kanavan eikä Karjalan asiaa eteenpäin vienytkään, muodostui se kuitenkin tärkeäksi virstanpylvääksi.&nbsp; &hellip;.</p><p>Puheissa korostettiin puolin ja toisin YYA-sopimuksen merkitystä.&nbsp; Mutta myös Suomen puolueettomuutta.&nbsp; Tässä yhteydessä on syytä panna merkille Kekkosen linjanmäärittely.&nbsp; Kun neuvostopolitiikan ilmeisenä pyrkimyksenä oli 20. edustajakokouksesta lähtien vetää puolueettomat maat nk. &rdquo;<em>rauhaa rakastavien valtioiden</em>&rdquo; rinnalle taisteluun rauhan ja kansainvälisen jännityksen lieventämisen puolesta, halusi <em>Kekkonen selkeästi paaluttaa Suomen puolueettomuuden liikkumavaran</em> ja estää näin sen leimautumisen:</p><p>&rdquo;<em>Pieni maa, sellainen kuin Suomi on, ei voi suurestikaan vaikuttaa maailman tapahtumiin.&nbsp; Sen sana on omaa kansallista etuaan etsien pikemminkin sovittautua erilaisiin historiallisiin ja maantieteellis-taloudellisiin olosuhteisiin kuin pyrkiä niitä muutamaan</em>.&rdquo;</p><p>Lähde: Suomi: emt. s. 60.</p><p>*</p><p><strong>Myös Moskovassa katsottiin Voroshilovin vierailun</strong> onnistuneen erinomaisesti.&nbsp; Mielialoja kovasi suurlähettiläs Lebedevin toteamus, että <strong>Bulganin ja Hrustshev</strong> voisivat hyvin seuraavana vuonna vierailla Suomessa, koska &rdquo;suhteet ovat niin hyvät&rdquo;.&nbsp; Vain yksi särö pilasi kauniin kuvan: keskustelu rajojen muuttamisesta&nbsp; Kun Suomen vastaus Saimaan kanavasta varmasti virittäisi sen uudelleen, Lebedev esitti toivomuksen, että asia &rdquo;jätettäisiin vielä tutkittavaksi&rdquo;.&nbsp; Tälle toiveelle hän sai kollegansa Eero A. Wuoren lämpimän tuen.&nbsp; Näin kävikin.&nbsp; Vastaus viivästyi, kun syksy 1956 toi Suomen hallituksella muuta ajateltavaa.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 60.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Hrushtshevin NKP:n edustajakokouksessa käynnistämällä <em>destalinisoinilla</em></strong> tuli olemaan käänteentekevä vaikutus Itä-Euroopassa.&nbsp; Puolassa se aikaansai levottomuuksia, jotka lokakuun 1956 lopulla johtivat maan johdon vaihtumiseen, varovaisiin uudistuksiin vapaamielisempään suuntaan sekä Neuvostoliiton otteen löyhtymiseen.</p><p>Unkarissa tilanne riistäytyi käsistä.&nbsp; Puolan tapahtumien johdosta järjestetyt myötätuntomielenosoitukset johtivat väkivaltaisiin yhteenottoihin unkarilaisten ja maassa oleskelevien neuvostojoukkojen välillä.&nbsp; Kansannousun harjalla maan johtoon nousi uudistusmielinen kommunisti <strong>Imre Nagy</strong>.&nbsp; Lokakuun lopulla neuvostojoukot vetäytyivät Budapestistä.&nbsp; Vain pari päivää sen jälkeen Nagyn hallitus irtisanoi yksipuolisesti YYA-sopimuksen ja erosi Varsovan liitosta.&nbsp; Samalla Unkari julistautui puolueettomaksi valtioksi. &nbsp;Marraskuun 4. päivänä neuvostopanssarit vyöryivät takaisiin Budapestiin ja murskasivat muutamassa päivässä unkarilaisten vastarinnan.&nbsp; Maan johtoon nousi nyt uudistusmielinen mutta Neuvostoliitolle uskollinen <strong>János Kádár</strong>.</p><p>Yhtä aikaa Unkarin tapahtumien kanssa maailmaa ravisteli myös toinen selkkaus.&nbsp; Israelilaiset joukot hyökkäsivät lokakuun lopussa Egyptiin.&nbsp; Ennen kuin YK ehti puuttua asiaan Ranska ja Englanti yhtyivät aseelliseen interventioon.&nbsp; Tarkoituksena oli kukistaa Egyptin johtajaksi noussut <strong>Gamal Abdel Nasser</strong>, joka oli kesällä 1956 uhmannut länsivaltoja kansallistamalla Suezin kanavan.&nbsp; Hetken ilmassa oli suurvaltaselkkauksen vaara, kun Egyptiä tukenut Neuvostoliitto vaati Englantia ja Ranskaa perääntymään uhkaillen niitä jopa ydiniskulla.&nbsp;</p><p>YK:n yleiskokous kutsuttiin kiireellisesti ylimääräiseen istuntoon.&nbsp; Suomi kannatti muiden mukana Suezin kriisin ottamista en päiväjärjestykseen.&nbsp; Niin ikään se kannatti hyväksytyksi tullutta päätöslauselmaa, jossa kaikkia osapuolia kehotettiin lopettamaan sotatoimet, kunnioittamaan aseleposopimuksen määräyksiä ja vetämään heti joukkonsa aiempien sopimuslinjojen taakse.&nbsp; &hellip;</p><p>Näin suomi oli jo ennen YK:n yleiskokouksen varsinaisen istuntokauden alkua joutunut tilanteeseen, josta monet YK-jäsenyyttä kavahtaneet pessimistit olivat varoittaneet.&nbsp; ..</p><p>Erityisesti <strong>Paasikivi ja Kekkonen</strong> pelkäsivät sitä, että Suomi joutuisi YK:ssa ottamaan kantaa tavalla, joka saattaisi aiheuttaa vaikeuksia sen suhteessa Neuvostoliittoon.&nbsp;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 61-62.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Unkarin kansannousuun loka-marraskuussa 1956</strong> Kekkonen reagoi aivan toisella tavalla.&nbsp; Kysymyksessä oli nyt sukulaiskansa, jota kohtaan hänellä oli vanhoja heimosympatioita.&nbsp; Sitä paitsi kriisin toisena osapuolena oli Neuvostoliitto, mikä jo sinällään herätti tunneperäisiä reaktioita niin Suomessa kuin muuallakin.</p><p>Entistä vaikeammaksi tilanne muuttui, kun myös Unkarin kysymystä ryhdyttiin puimaan YK:n yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa.&nbsp; Oli odotettavissa, että viimeistään siellä Suomen kannanotot leimaisivat sen joko Neuvostoliiton tai &rdquo;lännen&rdquo; myötäilijäksi.&nbsp; Etenkin, kun näitä kannanottoja varmasti tultaisiin vertaamaan lähes samanaikaisesti koolla olleessa Suez-istunnossa noudatettuun äänestysmenettelyyn. &rdquo;Hirvet ajat ovat käsillä.&nbsp; Jouduimme YK:hon liian aikaisin&rdquo;, purki Kekkonen tuntojaan pojalleen Tanelille.&nbsp; &hellip;</p><p>Vaikka Kekkonen ei uskonutkaan, että sen paremmin <strong>Yhdysvallat kuin NATO</strong>:kaan tulisivat asevoimin puuttumaan Unkarin tapahtumiin, oli hän syvästi huolestunut.&nbsp; Suezin ja Budapestin tapahtumat olivat syy- ja seuraussuhteessa toisiinsa, ja hän uskoi niiden johtaneen maailman suursodan partaalle.&nbsp; Ystäväpiirissään hän luonnehtikin tilannetta samankaltaiseksi kuin syksyllä 1939.&nbsp; Vaikutusta pessimismiin saattoi olla silläkin, että Kekkonen sai kuulla pääsihteeri <strong>Hammarskjöldin</strong> pitävän tilannetta hyvin vaikeana, jopa kohtalokkaana.</p><p><strong>Lähde: Suomi: emt. 64-65.</strong></p><p>*</p><p><strong>Arvostelulla oli kuitenkin rajansa</strong>.&nbsp; Kun Kekkonen keskusteli Unkarin tapahtumista <strong>Paasikiven </strong>kanssa, tämä varoitti, että &rdquo;<em>juuri silloin kun Neuvostoliitto on vaikeuksissa, meidän tulee osoittaa pitävämme kiinni tähänastisesta politiikasta&rdquo;. &rdquo;Meidän ei pidä ryhtyä solvaaman Wenäjää nyt, se ei meitä hyödytä, mutta vahingoittaa</em>&rdquo;, kirjasi vanha presidentti näkemyksiään omiin muistiinpanoihinsa, ja totesi Kekkosen olleen samaa mieltä.&nbsp; Taustaa näille näkemyksille antoi kummankin usko Neuvostoliiton jatkuvaan vahvistumiseen.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s.65.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kekkonen katsoi että Suomi saattoi nopeasti muuttuvissa</strong> äänestysasetelmissa ajautua tilanteeseen, missä se oikeaksi katsomaansa kantaa edustaessaan jäisi jopa yksin.</p><p>Se oli kuitenkin pakko hyväksyä Suomen asemaan liittyvänä realiteettina, hän tähdensi YK:n Unkari-istuntoon valmistautuvalle ulkoministeri <strong>Törngrenille</strong>:</p><p><em>&rdquo;YK:n työssä on muistettava, että meidän ulkopoliittinen linjamme voi viedä meidät isoloituu asemaan, mutta ei siitä ole säikähdettävää, sillä me olemme erikoisasemamme perusteella todella yksin maailmassa.&nbsp; </em></p><p><em>Kun blokkien väliset suhteet kärjistyvät sodan partaalle saakka, ei ole ihme, jos Suomi joutuu isoloiduksi, sillä sehän on parempi kuin jos tapahtumien vyöry ja ulkonainen pakko tempaisi meidät ampumalinjalle</em>.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 65-66.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kiihtyneessä ilmapiirissä Suomen varovainen esiintyminen</strong> YK:ssa aiheutti pettymyksen.&nbsp; Erityisesti kritikoitiin sitä, että Suomi pidättäytyi Yhdysvaltain ehdottomasta jyrkkäsävyisestä päätöslauselmasta, jonka katsottiin olevan sisällöltään samanlainen kuin ne Suezin kriisiä koskevat kannanotot, joita Suomi oli kannattanut.&nbsp; Epäjohdonmukaisuudelle löydettiin helposti selvitys: valtiojohdon pelkuruus ja Neuvostoliiton nöyristely.</p><p>Myös puolueiden piirissä kuohui.&nbsp;</p><p>Terävimmin arvostelivat noudatettua linjaa sosialidemokraatit sekä kokoomuslaiset, joista esimerkiksi <strong>Tuure Junnila</strong> syytti päättäjiä puolueettomuuslinjalta lipeämisestä. <em>Sosiaalidemokraattien kritiikin kärki suuntautui ensisijaisesti Neuvostoliittoa vastaan,</em> joskin siinä aivan ilmeisesti oli aineksia myös kotimaiseen kommunisminvastaiseen taisteluun.</p><p>Selkeää tukea Unkarin kysymyksessä noudatettu linja sai vain Maalaisliitolta.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 67</em></strong>.</p><p>*</p><p><strong>Vaikka Kekkonen puolustelikin lehdistöä</strong> suurlähettiläs <strong>Lebedeville,</strong> oli hän tilanteesta hermostunut.</p><p>Kun hän neuvotteli asiasta <strong>Paasikiven </strong>kanssa, tämä kritikoi tiedotusvälineitä: &rdquo;<em>Luulevat kai, että nyt saa haukkua &rdquo;ryssiä&rdquo; niin paljon kuin jaksaa</em>&rdquo;.&nbsp; Lehdistö oli koetettava saada jollakin tavoin ymmärtämään, mitä maan edut vaativat, Paasikivi opasti.</p><p>Kekkonen kaavailikin ensin lehdistötilaisuuden järjestämistä, mutta luopui siitä sitten.&nbsp; Ilmeisesti aiempien epäonnistuneiden yritysten turhauttamana.</p><p>Eivätkä Kekkosen ongelmat rajoittuneet vain maan etuja vaarantavaan julkiseen keskusteluun.&nbsp; Joulukuussa 1956 hänen korviinsa alkoi kantautua tietoja kokoomuslaisten eri puolilla maata järjestämistä suljetuista tilaisuuksista, joissa oli uhmakkaasti vannottu ulkopoliittisen suunnanmuutoksen nimiin.</p><p>Samankaltaisia ilmiöitä esiintyi muuallakin.&nbsp; Maalaisliiton piirissä vaati <strong>Veikko Vennamo</strong> pontevasti tällaista suunnanmuutosta.&nbsp; Puolueen päättävissä elimissä se kuitenkin yksimielisesti torjuttiin.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 68.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Ulkopoliittiset ratkaisut edellyttävät onnistuakseen</strong> luotettavaa informaatiota päätöksenteon pohjaksi.&nbsp; Tässä suhteessa Kekkonen joutui syksyn kriisien aikana toistuvasti pettymään.&nbsp; Lähipiirissään hän arvostelikin useaan otteeseen ulkoasiainministeriön virkamiesten&nbsp; heikkoa raportointikykyä.&nbsp; Mitä pidemmälle aika kului, sitä kriittisemmäksi kävi hänen sävynsä: &rdquo;ulkoministeriön virkamiehet tulivat loppuun haukutuiksi&rdquo;.&nbsp; Usein virkamiehet näyttivät olevan eri linjoilla tasavallan presidentin kanssa eikä edes heidän lojaliteettiinsa voinut aina luottaa.&nbsp; Pettymyksen aiheutti jopa Kekkosen arvostama <strong>Eero A. Wuori</strong>, kun paljastui, että tämä pelasi Kekkosen selän takana yhteen sosiaalidemokraattien kanssa.</p><p>Erilinjaisuus korostui Unkarin-kysymyksen YK-käsittelyn yhteydessä.&nbsp; Ulkoministeri <strong>Törngren</strong> ja Suomen valtuuskuntaan kuulunut ministeri <strong>Reinhold Svento</strong> valittivat Kekkoselle, että suomalaisille YK-diplomaateille olivat &rdquo;<em>lännen aplodit</em>&rdquo; tärkeämpiä kuin oman hallituksen linja.</p><p><strong>Gripenbergin</strong> muistiinpanot paljastavat hänen pitäneen Suomen linjaa aivan liian varovaisena.&nbsp; Toinen sitä arvostellut oli YK-valtuuskunnan lehdistösuhteita hoidellut <strong>Max Jakobson</strong>.&nbsp; Hän ruokki Washingtonista <strong>Junnilaa</strong> tiedoilla ja uutti suomalaislehtiä kirjoittamaan kriittisesti &rdquo;<em>nykyisestä linjastamme</em>&rdquo;.&nbsp; Jo aikaisemmin Jakobson oli herättänyt huomiota kirjoittamalla nimimerkillä Uuteen Suomeen artikkeleita, joista jotkut olivat ulkopoliittisen johdon kannalta kiusallisia.</p><p>Kekkosen reaktio oli paljastava:</p><p>&rdquo;<em>Kyllä sitä puhutaan paljon &rdquo;<strong>Paasikiven linjasta</strong>&rdquo;, mutta vaikeaa on löytää miehiä, jotka ottavat henkilökohtaisen vastuun sen soveltamisesta ajankohtaisissa poliittisissa kysymyksissä</em>.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 69.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Suomen mahdollisuuksiin säilyä kriisien ulkopuolella</strong> Kekkonen suhtautui silti luottavaisesti.&nbsp; Valppaana oli kuitenkin oltava.&nbsp; Sen olivat syksyn 1956 tapahtumat opettaneet.&nbsp; Siitä, mitä erityisesti oli varottava, olivat <strong>Kekkonen ja Paasikivi</strong> yhtä mieltä.</p><p>Täällä &rdquo;<em>näyttää pääsevän vallalle halu tuomita se politiikkaa, mitä maassa Paasikiven johdolla syksyn 1944 jälkeen noudatettiin</em>&rdquo;, Kekkonen kirjoitti.</p><p>Vain viikkoa aiemmin <strong>Paasikivi pelkisti saman viimeisessä ennen kuolemaansa laatimassaan muistiinpanossa </strong>(7.12.1956) repliikiksi:</p><p><em>&rdquo;&hellip; kaikki mikä on Wenäjää vastaan, herättää täällä innostusta.&rdquo;</em></p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 73.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Pääministeri Fagerholm suoritti ystävyysvierailun Neuvostoliittoon 30.1.-2.2.1957</strong>, matkan etukäteen keskeisiin aiheisiin kuului tulossa olevan <strong>Bulganinin ja Hrustshevin</strong> Suomen-vierailun valmistelujen käynnistäminen.&nbsp;</p><p>Matka koettiin Moskovassa tärkeäksi yksinomaan jo sen vuoksi, että länsivallat olivat Unkarin tapahtumien myötä rajoittaneet yhteyksiään Neuvostoliittoon, jolloin myös Bulganinin ja Hrustshevin Skandinavian-vierailu (joka oli ollut vireillä jo ennen <strong>Voroshilovin</strong> visiittiä Helsinkiin, vh) oli peruuntunut.</p><p>Fagerholm sai matkalleen tiukat ohjeet olla ottamatta ottamatta &rdquo;<em>oma-aloitteisesti keskustelun alaiseksi poliittisia kysymyksiä</em>&rdquo;.&nbsp; Ohjeisiin saattoi vaikuttaa myös presidentin pelko siitä, että &rdquo;<em>Fagerholm saataisi jälleen pyrkiä sooloilemaan&rdquo;.</em></p><p>Mikäli <em>Kekkosella </em>tämänkaltaisia epäilyksiä todella oli, eivät ne olleet aiheettomia.&nbsp;</p><p>Ohjeista piittaamatta Fagerholm otti Karjalan-kysymyksen esille keskustelussa ministerineuvoston puheenjohtajan (pääministerin) Bulganinin kanssa &ndash; ja sai torjuvan vastauksen.&nbsp; &hellip;</p><p>Moskovan keskustelut osoittivat, että neuvostoliittolaisten päätavoitteena oli pyrkiä vaikuttamaan Suomen kautta Norjaan ja Tankaan niiden NATO-siteiden löyhentämiseksi.</p><p>Varomattomasti Fagerholm lupasi, että Suomi tulisi tekemän voitavansa Neuvostoliiton ja Skandinavian maiden välisten suhteiden parantamiseksi.</p><p>Fagerholmin vierailua valmistellessaan UM:n osastopäällikkö <strong>Ralph Enckell</strong> oli korostanut:</p><p>&rdquo;&hellip; <em>että mikään valtio ei tule puolueettomaksi julistautumalla sellaiseksi, ei edes toimimalla sellaisena, elleivät muut valtiot pidä sitä puolueettomana.&nbsp; Maailman mielipide vaikuttaa toisin sanoen ratkaisevasti siihen, onko Suomi puolueeton (= pidetäänkö sitä puolueettomana) vai ei.&rdquo;</em></p><p>Enckellin mukaan kehitys oli kulkemassa suomalaisittain myönteiseen suuntaan.</p><p>Fagerholmin vierailu muodostuikin tässä suhteessa tärkeäksi etapiksi.</p><p>Neuvostoliitto tunnusti ensi kertaa Suomen puolueettomuuden yhteisessä tiedonannossa, joskin vasta pitkällisten virkamiesneuvottelujen jälkeen:</p><p>&rdquo;<em>Neuvostoliiton taholta todettiin, että Suomen noudattama rauhanomainen ja puolueeton ulkopolitiikka sekä sen kaikkiin maihin ylläpitämät ystävälliset suhteet edistävät osaltaan arvokkaalla tavalla kansainvälisen rauhan turvaamista</em>.&rdquo;</p><p>Tunnustuksen merkitystä vielä korosti tiedonannon puolisopimuksellinen luonne.&nbsp;</p><p>Vierailun jälkeen puolueettomuutta koskevamaininta säilyi sanonnaltaan vaihtelevana mutta sisällöltään suurin piirtein samankaltaisena yhteisiin tiedonantoihin aina 1970-luvun alkuun saakka.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 75.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Matkansa aikana Fagerholm esitti isäntien kaipaaman virallisen kutsun</strong> Bulganisnille ja Hrustsheville.&nbsp; Vierailua ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan.&nbsp;</p><p>Kun kysymyksessä oli Neuvostoliiton todellisen johdon ensimmäinen käynti entisessä vihollismaassa, siihen kytkeytyi monenlaisia paineita.&nbsp; Niinpä kevään mittaan kävi selville, että Moskovassa oltiin lähes hysteerisen levottomia vieraiden turvallisuudesta.&nbsp;</p><p>Viime vaiheessa tämä johti siihen, että valtion turvallisuuskomitean (<strong>KGB</strong>) puheenjohtaja, armeijankenraali <strong>I.A. Serov</strong> saapui henkilökohtaisesti tutustumaan vierailujärjestelyihin Helsingissä.</p><p>Lue &quot;Budapestin Teurastajasta&quot;,&nbsp;I.A. Serovista; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Serov">https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Serov</a></p><p>Huomion välttämiseksi hän matkusti <em>tekaistulla nimellä ja väärällä passilla</em>.</p><p>Suomalaisille esitettiin myös selväsanaisia varoituksia: koko Neuvostoliitto tulisi seuraamaan vierailua ja näin ollen, jos sen aikana sattuisi häiriöitä, tulisi niillä olemaan &rdquo;<em>erittäin onneton</em>&rdquo; vaikutus maiden välisiin suhteisiin.&nbsp; <strong>Wuori </strong>hermostui tämänkaltaisista viesteistä ja lähetti <strong>Kekkoselle</strong> yliampuvia ehdotuksia siitä, miten suomalaiset tulisi kaitsea &rdquo;<em>hyvän käyttäytymisen&rdquo;</em> tielle.</p><p>Suomen osalta vaikeudeksi muodostui pitkittyvä hallituspula, joka oli johtaa koko vierailun lykkääntymiseen.</p><p>Ongelmia tuotti myös joidenkin suomalaislehtien esiintyminen, mihin jopa uusi ulkoministeri <strong>Andrei Gromyko</strong> puuttui Wuoren ensi kertaa tavatessaan.&nbsp; Vaikutuksiltaan onnettomin oli vierailun alla Suomen Kuvalehdessä julkaistu <strong>Bulganinia </strong>arvosteleva nimimerkkikirjoitus.&nbsp; Se johti suoraan Kekkoselle esitettyyn neuvostohallituksen jyrkkään vastalauseeseen.&nbsp; &hellip;</p><p>Kekkosen osalta varsinaiset asiakysymykset suistuivat <strong>Bulganinin ja Hrustshevin</strong> lyhyisiin tervehdys- ja hyvästijättöseremonioihin.&nbsp; Niiden aikana hän puuttui mm,. suhteita pitkään hiertäneeseen kysymykseen palauttamatta jääneistä suomalaisista sotavangeista sekä rauhansopimuksen sotilaallisista rajoituksista juontuviin ongelmiin.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 75-76, 78.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kekkosen toiveet kohdistuivat tämänkin vierailun (Bulganin ja Hrustshev</strong>) alla rajakysymyksiin.&nbsp; Neuvostoliittolaiset eivät kuitenkaan halunneet nimetä mitään erityistä keskustelunaihetta.</p><p>Ulkoministeriön korkein virkamiesjohtokin uskoi Neuvostoliiton saattavan suostua propagandistisiin myönnytyksiin.&nbsp; Sitä paitsi jotkut neuvostodiplomaatit vihjailivat avoimesti rajankorjauksista.&nbsp; Mutta suurlähettiläs Wuoren tunnustelut Moskkovassa viittasivat kuitenkin siihen, ettei Neuvostoliiton kanta ollut muuttunut.</p><p><em>(Toiveajattelua ylläpitivät ulkomaisista lähteistä saadut lupaavat vihjeet: olihan ensimmäinen Porkkalan palauttamista koskeva ennakkotietokin saatu aikanaan Pariisista, eikä Moskovasta.; emt. s. 77</em>).</p><p>Kun diplomaattikanavia pitkin ei saatu lopullista selvyyttä asiaan, Kekkonen etsi vastausta puoluelinjalta.</p><p>Yhteydenotto puoluelinjaa kulloinkin edustavaan diplomaattiin ei ollut ongelmaton.&nbsp; Presidenttinä Kekkonen omaksui sen kannan, että hän otti Tamminiemessä ja Linnassa vastaan vain lähetystöjen päälliköitä.&nbsp; Tasavallan päämiehenä hän ei voinut ajatellakaan yhteyden ottamista lähetystöneuvoksen arvoiseen diplomaattiin saati keskustella tämän kanssa &rdquo;neuvostoliittolaisella maaperällä&rdquo;, esimerkiksi asianomaisen diplomaatin asunnossa.&nbsp; Siksi kehiteltiin malli, joka sittemmin toimi hyvin lähes parin vuosikymmenen ajan: silloin kuin tarvetta keskusteluun ilmeni tapaaminen sovittiin <strong>Matti Kekkosen</strong> luo.&nbsp; NKP:n edustajalla oli sinne lyhyt matka Tehtaankadulta, ja Kekkonen saattoi luontevasti &rdquo;poiketa vieraisilla&rdquo; poikansa luo.&nbsp; Näin keskustelut voitiin käydä Kekkosen kannalta turvallisessa ympäristössä, suomalaisella maaperällä ja ilman, että ne herättivät minkään ulkopuolisen tahon huomiota.</p><p>Tästä käytännöstä Kekkonen luopui vasta 1960-luvun puolivälissä.&nbsp; Sen jälkeen myös NKP:n edustajalla oli suurlähettilään ohella pääsy Tamminiemeen.&nbsp;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. 76-77.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Tällä kertaa vierailutiedonantoon hyväksytty puolueettomuuskohta</strong> ei pitänyt sisällään Neuvostoliiton tunnustusta, vaan Suomen kuvauksen omasta politiikastaan.&nbsp; Merkille pantavaa oli myös se, että neuvostoliittolaiset torjuivat tulkinnan, jota esimerkiksi <strong>Kekkonen</strong> käytti omassa päivällispuheessaan: YYA-sopimus on &rdquo;<em>ensimmäinen kansainvälisoikeudellinen asiakirja johon sisältyy</em> <em>Suomen puolueettomuus</em>&rdquo;.&nbsp; Tältä osin neuvostoliittolaiset halusivat pitäytyä sopimuksen niukempaan tekstiin, joka puhuu vain Suomen pyrkimyksestä pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella.&nbsp; &hellip;</p><p>Kekkosta ei miellyttänyt vieraiden halukkuus siirtää vierailun poliittinen painopiste kommunikeaan; Hän ei halunnut vain muutama kuukausi Unkarin tapahtumien jälkeen sitoutua pitkälle meneviin konkreettisiin kannanottoihin Neuvostoliiton rinnalla.&nbsp; &hellip;</p><p>Suomessa oli jo ennen vierailua herännyt ajatus pyytää Neuvostoliitolta 100 miljoonan ruplan suuruinen valuuttalaina.&nbsp; Suurten taloudellisten vaikeuksien keskellä kamppailevat <strong>Suomen Pankki </strong>ja <strong>Sukselaisen</strong> hallitus painostivat Kekkosta ottamaan asian esille.&nbsp; Tämä kuitenkin kieltäytyi päättäväisesti.&nbsp; Muistiinpanoissaan Kekkonen paljastaa keskeisimmän motiivinsa:</p><p><em>&rdquo;Tärkeämpää oli kuitenkin se, että kommunikeaan ei tullut lainaa koskevaa kohtaa.&nbsp; Ulkomailla olisi tehty päätelmä, että NL on meidät lainoilla johdattanut leiriinsä, että jotakin salaperäistä on kuitenkin päätetty, josta NL maksoi lainan jne.&nbsp; Nyt voidaan sanoa, että eipäs Suomi saanut lainaa, mutta sillä ei väliä&hellip;&rdquo;</em></p><p>Mitenkä oikeaan Kekkonen osui aavisteluissaan, osoittivat britti- ja amerikkalaislehtien reaktiot.&nbsp; Neuvostoliiton katsottiin epäonnistuneen yrityksissään saada Suomi tukemaan politiikkaansa.&nbsp; Suomen puolestaan katsottiin läpäisseen vierailun puolueettomuuslinjaltaan horjahtamatta ja antautumatta myönnytyksiin, jotka olisivat vahingoittaneet sen suhteita länteen.&nbsp;</p><p>Todisteena tästä nähtiin nimenomaan se, ettei Suomi ollut saanut ennakoitua luottoa eikä liioin mitään aluemyönnytyksiä.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 78-80.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Hyvät saavutukset näyttivät kuitenkin valuvan hiekkaan</strong>, kun Moskovassa tehtiin vain muutama päivä vierailun päättymisen jälkeen (17.6.1957) <strong>yritys syrjäyttää Hrushtshev.</strong></p><p><strong>Lue</strong> lisää:</p><p><em>[Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidiumi vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin vaihtamista. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. <strong>Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov </strong>menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Leonid_Bre%C5%BEnev" title="Leonid Brežnev"><u>Leonid Brežnev</u></a> ja ehdokasjäsen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksei_Kosygin" title="Aleksei Kosygin"><u>Aleksei Kosygin</u></a>. Stalinin kuoltua kenraali Žukov oli noussut apulaispuolustusministeriksi (1953) ja sitten puolustusministeriksi (1955). Hän tuki Hruštšovia &rdquo;puolueen vastaisen ryhmän&rdquo; hyökkäystä vastaan. Kesäkuussa 1957 Žukovista tuli kommunistisen puolueen keskuskomitean täysjäsen. Lokakuussa 1957 Hruštšov kuitenkin vapautti hänet ministerin tehtävistä ja erotti keskuskomiteasta. Kun Hruštšov siirrettiin, Žukov palasi julkisuuteen vuonna 1964.</em></p><p><em>Hruštšov otti maaliskuussa 1958 myös ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta, jolloin hänellä oli sama valta-asema kuin Stalinilla sekä puolueen että valtion johdossa.] </em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikita_Hru%C5%A1t%C5%A1ov">https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikita_Hru%C5%A1t%C5%A1ov</a></p><p>Marsalkka <strong>G.K. Zhukovin</strong> avustamana tämän onnistui kuitenkin varmistaa itselleen NKP:n keskuskomitean enemmistön tuki.&nbsp;</p><p>Hiuskarvan varassa olleen voiton jälkeen <strong>V.M. Molotovin ja G.M. Malenkovin</strong> johtama oppositio murskattiin ja keskuskomitean puhemiehistö miehitettiin Hrushtshevin kannattajilla.</p><p>Tapahtumien yksityiskohdat jäivät suomalaisille hämäriksi.&nbsp; Toki vierailun aikana oli pantu merkille <strong>Bulganinin ja Hrushtshevin kilvoittelu</strong>, joka joskus oli saanut jopa koomisia piirteitä.&nbsp; &ndash; Mainion välähdyksen Bulganinin ja Hrushtshevin kilvoittelusta antavat <strong>Kekkosen</strong> muistiinpanot hyvästijättökäynniltä: &rdquo;<em>Keskustelun lopussa Hrushtshev tiedusteli, oanko hänen lahjanaan vastaan lämminverisen juoksijan, mihin Bulganin lisäsi, että hän haluaa myös antaa samanlaisen</em>&hellip;&rdquo; (UKK pm 17.6.1957).</p><p>Mutta sen tuskin oli odotettu johtavan vallankaappausyritykseen.&nbsp; Moskovan tapahtumien jälkeen ei Helsingissäkään enää vallinnut epätietoisuutta siitä, kenellä määräysvalta Kremlissä oli.</p><p>Tiedotusvälineiden julkaisemista niukoista tiedoista voitiin myös päätellä, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet oli tavalla tai toisella kytketty valtataisteluun, ja että lopputulos tässä suhteessa turvasi myönteisesti alkaneen suhdekehityksen.&nbsp; (Kommunikeassa oli yksiselitteisesti todettu yhteiskunnallisilta järjestelmiltään erilaisten <em>Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden</em> &rdquo;<strong><em>riippumattomuus kansainvälisen politiikan suhdannevaihteluista</em></strong>&rdquo;.</p><p>&nbsp; &ndash; Kremlin sisäisen nokkimisjärjestyksestä ei &ndash; ymmärrettävästi &ndash; esitetty halaistua sanaa. vh)</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 80-81, n621.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Se kansainvälinen kysymys</strong>, joka selvästi oli noussut päällimmäiseksi (<strong>Bulganinin ja Hrushtshevin</strong>) vierailun aikana, oli neuvostojohdon syvä huoli <strong>Tanskan ja Norjan NATO-politiikan </strong>suunnasta.</p><p>Nimenomaan oli korostettu, miten vaaralliseksi tilanne muodostuisi, jos nämä maat suostuisivat sijoittamaan maaperälleen lännen ohjusaseita.</p><p><strong>Hrushtshev </strong>oli myös selväsanaisesti osoittanut, ettei vaara uhannut ainoastaan Neuvostoliittoa, vaan myös Suomea:</p><p><em>&rdquo;Emme voi sulkea silmiämme siltä, että eräitä maita, jotka tosiasiassa ovat meidän ja teidän naapureita, vedetään mukaan uuden sodan valmisteluun erilaisten hyökkäysluontoisten sopimusten ja liittojen kautta saattaen tällä tavalla tulevaisuutemme uhan alaiseksi.&rdquo;</em></p><p>Siksi Suomen oli toivottu esiintyvän jonkinlaisena välittäjänä.</p><p>Erityisen selvästi tämä oli paljastunut pääministeritason keskusteluissa (<strong>V.J. Sukselainen &amp; Bulganin</strong>).&nbsp; Mitään yksiselitteistä pyyntöä ei ollut esitetty, mutta aivan ilmeisesti Suomen toivottiin käyttävän hyviä pohjoismaisia yhteyksiään välittääkseen Neuvostoliiton syvän huolen &ndash; ja myös omansa &ndash; <strong><em>NATO:n toiminnan aktivoitumisesta Pohjolassa</em></strong>.&nbsp;</p><p><em>Kaiken taustalla kangasteli toivomus, että Suomi onnistuisi taivuttelemaan Tanskan tai ainakin Norjan hylkäämään NATO:n jäsenyyden ja valitsemaan sen sijaan puolueettomuuden.</em></p><p>Selkeästi Hrushtshev oli myös antanut ymmärtää, ettei Suomen tullut tässä kysymyksessä vetäytyä syrjään pienuuteensa ja puolueettomuuteensa vedoten, kuten Kekkonen oli tehnyt Voroshilovin vierailun aikana. &hellip;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. 81-82.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kekkonen lahjoitti (vastalahjana) Bulganinille ja Hrushtsheville</strong> <strong>veturin numero 293</strong>, jolla ammattivallankumouksellinen <strong>V.I. Lenin</strong> matkusti Helsingistä Pietariin tekemään lokakuun vallankumousta 1917.&nbsp; &gt; <a href="http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2018/02/pietari-veturi-nro-293.html">http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2018/02/pietari-veturi-nro-293.html</a> &gt; <a href="https://www.finna.fi/Record/musketti_rautatie.M014:VR1:2893">https://www.finna.fi/Record/musketti_rautatie.M014:VR1:2893</a></p><p>Veturi on vuosikymmeniä seissyt pääteasemallaan, Pietarin Suomen aseman ratapihalla.</p><p>*</p><p><strong>Kekkoselle oli puolustusvoimien johdon taholta todisteltu</strong>, että Yhdysvaltain joutuminen sotaan jossakin päin maailmaa johtaisi automaattisesti liikekannallepanoon Norjassa.&nbsp;</p><p>Silloin <strong>NATO</strong>:n ilmavoimat ottaisivat Norjan lentokentät haltuunsa ja myös Suomen vastainen raja kalottialueella miehitettäisiin.&nbsp;</p><p>Samankaltaisia huolestuttavia viestejä kantautui muualtakin.&nbsp; (<em>Siksipä K. vaikkei tämän asian osalta halunnut kulkea NL:n asialla, näkymä ei merkinnyt sitä, etteikö hän olisi ollut samaa mieltä itse pääasiasta, kummankin maan, Norjan ja Tanskan, NATO-jäsenyyden muodostamasta vaaratekijästä, VH/JS).</em></p><p>Paljastavin Kekkosen kannalta oli keskustelu salaisia operaatioita Suomessa johtaneen Norjan sotilastiedustelun päällikön <strong>Wilhelm Ewangin</strong> kanssa.&nbsp;</p><p><em>(Ewangin toi Kekkosen luo puolustusministeriön sos.dem. &ndash;taustainen kansliapäällikkö <strong>Kalle Lehmus</strong>, VH/JS).&nbsp; </em></p><p><em>Se osoitti Norjan varautuneen systemaattisesti Pohjois-Suomen läpi tapahtuvaan Neuvostoliiton hyökkäykseen sekä korkealaatuista NATO-tekniikkaa hyödyntäen että Suomen alueelle suunnatuin operaatioin, jotka loukkasivat Suomen suvereniteettia ja olivat omiaan sekoittamaan sen norjalais-neuvostoliittolaiseen konfliktiin jo kriisin varhaisessa vaiheessa.</em></p><p><em>&nbsp;&gt; </em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-8844932">https://yle.fi/uutiset/3-8844932</a> <em>&gt; </em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9224849">https://yle.fi/uutiset/3-9224849</a> &gt; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9692396">https://yle.fi/uutiset/3-9692396</a></p><p>Kun samaan aikaan Moskovasta kuului uhkaavia NATO-vastaisia äänenpainoja, alkoi koko asetelma muuttua Suomen kannalta yhä huolestuttavammaksi:</p><p><em>&rdquo;Suomen oma kohtalo on kysymyksessä milloin esim. norjalais-neuvostoliittolaisella rajalla naapurisopu häiriintyy tai rikkoutuu</em>.&rdquo;</p><p>Tällaisessa Skylla ja Kharybdis &ndash;asetelmassa ei enää näyttänyt riittävän se, että Suomi pyrki pohjoismaisissa ulko- ja puolustusministerikokouksissa esiintymässä korostetun matalalla profiililla ja välttäen huolellisesti osallistumista minkään vähänkään turvallisuuspolitiikkaan kytkeytyvän kysymyksen käsittelyyn.&nbsp;</p><p>Ratkaisun ongelmaan näytti tuovan vain Norjan irrottaminen NATO:sta tavalla tai toisella.&nbsp; Tätä korosti mm. kenraali <strong>Erik Heinrichs</strong>, jonka asiantuntemukseen <strong>Kekkonen</strong> oli oppinut luottamaan jo YYA-neuvottelujen aikana (1948).</p><p>Tässä tilanteessa, syksyn 1956 kriisien koetellessa Suomen puolueettomuutta ja puolustusvoimien komentajan <strong>Kaarlo A. Heiskasen</strong> ennakoidessa jo kolmatta maailmansotaa, Kekkonen oli valmis ryhtymään toimiin.&nbsp; Kenenkään kanssa neuvottelematta hän hahmotteli ratkaisua Suomen tuvallisuusongelmaan:</p><p><em>&rdquo;Miltähän näyttäisi jos Suomi tekisi esityksen neutraliteetista, s.o. naapurivallat ja NATO:oon kuluvat vallat antaisivat juhlallisen vakuutuksen, että ne eivät missään olosuhteissa hyökkää Suomeen ja Suomen kautta jonkin toisen maan kimppuun.&nbsp; Toissijaisesti olisi lisäksi voimassa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys- ja avunantosopimus</em>.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 82-83.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Keväällä 1957 Neuvostoliitto aloitti kampanjan Norjaa ja Tanskaa vastaan</strong>.&nbsp; Rajoituksille, jotka ne olivat omaehtoisesti asettaneet NATO-jäsenyydelleen, annettiin tunnustusta.</p><p>Mutta samalla korostettiin, etteivät ne vielä antaneet riittäviä takeita siitä, etteivätkö nämä maat voisi sodan syttyessä muuttua neuvostovastaisiksi tukikohdiksi.&nbsp;</p><p><em>Uhkaavassa sävyssä varoitettiin, että liittolaispolitiikkaa saataisi johdattaa Norjan ja Tanskan tilanteeseen, missä Neuvostoliitto joutuisi tuhoamaan ne.</em></p><p>Kampanjaa täydensi herkeämätön pyrkimys neutralisoida Pohjola.&nbsp; (&rdquo;<em>Ydinaseeton Pohjola</em>&rdquo;, VH).</p><p>Jotkut merkit viittasivat siihen, ettei tämänkaltainen kehitys olisi ollut vastenmielinen Isolle-Britanniallekaan.</p><p>Ystävänsä <strong>Kaarlo Hillilän</strong> välityksellä Kekonen sai kuulla vanhalta (tiedustelu- VH) kontaktiltaan <strong>Rex Bosleyltä</strong>, ettei Norjan irroittaminen NATO:sta olisi ehkä sittenkään mahdotonta.&nbsp; Merkitystä Bosleyn sanoille antoi se, että hänet oli vastikään nimitetty merkittävään asemaan brittien tiedustelupalvelussa.&nbsp;</p><p><em>(Bosleyn mukaan Liittotasavallan sotilaallinen rooli oli vahvistumassa NATO:ssa, ja Bosley ennusti sen johtavan Suomen osalta muun muassa Liittotasavallan vakoilun lisääntymiseen maassamme. VH).</em></p><p><em>&gt; </em><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002737290.html">https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002737290.html</a> &gt; <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3196946-brittien-tiedustelulla-yhteys-punaisiin-1918">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3196946-brittien-tiedustelulla-yhteys-punaisiin-1918</a> &gt; <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155046-kekkonen-rakentaa-ulkopolitiikkaa-%E2%80%93-sattumuksia-syksyll%C3%A4-1963">http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155046-kekkonen-rakentaa-ulkopolitiikkaa-%E2%80%93-sattumuksia-syksyll%C3%A4-1963</a></p><p>Ilmeisesti kaikki tämä sai <strong>Kekkosen</strong> etsimään ratkaisua suoraan Tanskan ja ennen kaikkea Norjan suunnalta.</p><p>Hän viestitti Osloon, ettei NATO-jäsenyydellä ollut Norjalle enää sellaista turvallisuuspoliittista merkitystä kuin aikanaan 1940-luvun lopulla.&nbsp; Neuvostoliiton uhkaukset osoittivat päinvastoin sen saattavan koitua vaaraksi.&nbsp;</p><p>Siihen vedoten Kekkonen ehdotti, että Norja jättäisi NATO:n ja solmisi korvikkeeksi kahdenkeskisen sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.</p><p>Kekkonen ei tässä yhteydessä salannut motiivejaan:</p><p>&rdquo;<em>Suomen etu, sanoin, on se, että Pohjola voisi pysyä sodan ulkopuolella.&nbsp; Jos Norja tekisi kaksipuolisen sopimuksen, se voisi rauhoittaa Neuvostoliittoa.&rdquo;</em></p><p>Myöhemmin, Tanskan kuningasparin Suomen-vierailun aikana, hän todisteli pitkän yöllisen keskustelun kuluessa vanhalle tuttavalleen, pääministeri <strong>H-C. Hansenille</strong>, Tanskan NATO-jäsenyyden tarpeettomuutta:</p><p>&rdquo;<em>Lännen pitää puolustaa Tanskaa sodan tullen kuitenkin&rdquo;.</em></p><p>Hansen myönteli, mutta totesi kätensä sidotuiksi.</p><p>&gt; <a href="http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/11/presidentin-ministeri.html">http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/11/presidentin-ministeri.html</a> &gt; <a href="https://da.wikipedia.org/wiki/H.C._Hansen">https://da.wikipedia.org/wiki/H.C._Hansen</a> &gt; <a href="http://www.danmarkidenkoldekrig.dk/danske_kilder/22.1.1959%20%20h.c.hansen-mikoyan%20samtale.pdf">http://www.danmarkidenkoldekrig.dk/danske_kilder/22.1.1959%20%20h.c.hansen-mikoyan%20samtale.pdf</a></p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 85.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Näihin aikoihin viriteltiin myös &ndash; jälleen kerran &ndash; suunnitelmia Norjan ja Tanskan NATO-jäsenyyden korvaamisesta</strong> pohjoismaisella puolustusliitolla.</p><p>Jotkut ruotsalaiset diplomaatitkin olivat liikkeellä asiassa ja saivat suomalaiset kollegansa innostumaan.&nbsp; <strong>Kekkonen</strong> ei kuitenkaan lämmennyt idealle, vaan piti sitä lähinnä sosiaalidemokraattien yksityisajatteluna.</p><p>Pohjolan turvallisuuteen kytkeytyi kysymys Saksan liittotasavallan roolista.&nbsp; Moskovaa huolestutti edelleen sen aseistautuminen sekä uutena piirteenä sen lisääntyvä läsnäolo Itämerellä, jonka Liittotasavallan puolustusministeri määritteli <em>Bundesmarinen</em> uudeksi painopistealueeksi.</p><p>Aivan erityisesti Neuvostoliittoa ärsyttivät vireillä olleet suunnitelmat Liittotasavallan ja Tanskan laivastoyhteistyöstä eteläisellä Itämerellä.&nbsp; Sen taustalla nähtiin pyrkimys kaapata Itämeren tulo- ja menoreitit <strong>NATO</strong>:n hallintaan ja &rdquo;<em>edistää sitä kautta liittouman aggressiivisia suunnitelmia</em>&rdquo;.</p><p>Neuvostoliitto ryhtyi vastatoimenpiteenä aktiiviseen kampanjaan Itämeren neutralisoimiseksi.&nbsp; Tässä tarkoituksessa suurlähettiläs <strong>Lebedev</strong> pyrki heinäkuussa 1957 Kekkosen luo ja esitti ohjeittensa perusteella, että Suomi tuomitsisi Liittotasavallan ja Tanskan hankkeet.</p><p>Kekkonen kuitenkin lupasi vain perehtyä asiaan.&nbsp; Niin tehdessään hän tuli pian vakuuttuneeksi siitä, että &rdquo;<em>Itämeri &ndash; rauhan meri</em>&rdquo; oli pelkkä propagandateema ilman reaalisia toteutumisen edellytyksiä.&nbsp; Tämä ratkaisi hänen torjuvan kantansa, jonka hän myöhemmin esitti vastausta uudelleen peräämään saapuneelle Lebedeville.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 86.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Näissä oloissa oli entistä helpompi uskoa varoituksia</strong>, joita <strong>Paasikivi</strong> esitti vielä viimeisinä elinviikkoinaan.</p><p>Miten hyvin <strong>Kekkonen</strong> oli ne sisäistänyt, osoittaa <strong>Kaarlo Hillilän</strong> sarkastinen muistiinpano Tamminiemessä käydystä keskustelusta:</p><p>&rdquo;<em>Kekkosen lausumia: Paasikivi sanoi, että Saksa on jo aloittanut kaksi maailmansota ja aloittaa vielä kolmannen(tottumuksesta Kekkonen jo näytteli ihailemaansa Paasikiveä niin kuin Jeesusta).&rdquo;</em></p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. 86-87.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Neuvostoliiton ammuttua ensimmäisen tekokuun</strong> avaruuteen lokakuussa 1957, <em>Yhdysvallat esitti NATO:n neuvostolle taktisten ydinaseiden ydinkärkien varastoimista Eurooppaan ja tarjoutui asettamaan keskimatkan ohjuksia NATO:n Euroopan joukkojen komentajan käyttöön.</em></p><p><em>Mokova reagoi tarjoukseen välittömästi.</em></p><p>Se katsoi aloitteen tähtäävän Liittotasavallan aseistamiseen ydinasein sekä ydinkärjillä varustettujen ohjusten tuomiseen Neuvostoliiton rajojen välittömään läheisyyteen, Norjaan ja Tanskaan.</p><p>Vaikka viimeksi mainitut torjuivatkin Yhdysvaltain tarjouksen omalta osaltaan, niille osoitettiin Moskovasta jyrkkiä varoituksia ja niitä uhkailtiin tuhoisilla vastaiskuilla.</p><p>Tammikuussa 1958 antamassaan haastattelussa <strong>Hrushtshev</strong> korosti, ettei kysymyksessä ollut ainoataan Neuvostoliiton, vaan myös mitä suurimmassa määrin myös Suomen ja Ruotsin turvallisuudesta ja suvereniteetista.</p><p>Neuvostohallitus oli jo hieman aikaisemmin kääntynyt niiden puoleen nootilla, missä perättiin valmiutta ryhtyä toimiin &rdquo;<em>sodan välttämiseksi ja valtioiden välisten suhteiden parantamiseksi</em>&rdquo; tilanteessa, missä ydinasesodan vaara oli NATO:n toimenpiteiden johdosta &rdquo;<em>jyrkästi kasvamassa&rdquo;.</em></p><p>Neuvostoliiton nootti oli ensimmäinen, joka kytki Liittotasavallan varustautumisen ja Norjan ja Tanskan liittolaispolitiikan muodostamaan ongelmaryppääseen vielä kolmannen elementin: aseidenriisuntatoimet.&nbsp;</p><p>Siitä lähtien nämä ongelmat tulivat suomalaisia vastaan yleensä toisiinsa kytkeytyneinä.&nbsp;</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. 87-88.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Syksyn 1956 kriisitunnelmat sekä saadut tiedot NATO:n vasta- ja valmiustoimista Suomen vastaisella rajalla</strong> saivat <strong>Kekkosen</strong> pohtimaan tilannetta uudelleen ja asettamaan puolueettomuuden edut taloudellisten realiteettien edelle.&nbsp; &hellip;</p><p>Keskustellessaan tilanteesta vuoden 1956 lopulla puolustusministeri Skogin ja tämän kansliapäällikön <strong>Kalle Lehmuksen</strong> kanssa Kekkonen vaati Suomen puolustusvalmiuden nopeaa lisäämistä pohjoisessa.&nbsp; Hän piti tärkeänä, että Lappiin saataisiin sijoitetuksi niin paljon joukkoja, että ne voimaltaan vastaisivat niitä yhtymiä, jotka Norjassa tultaisiin kriisitilanteessa ryhmittämään Suomen vastaiselle rajalle.&nbsp; Aikaa vieviä sijoitusoperaatioita odoteltaessa Kekkonen oli valmis &rdquo;<em>pitämään manööverien varjolla koko talven ajan porukkaa Länsi-Lapissa&rdquo;.&nbsp; </em></p><p>Kesällä 1958 käynnistyikin näitä näkemyksiä myötäilevä hanke Pohjanmaan Jääkäripataljoonan siirtämiseksi Sodankylään.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 88-89.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kommentaaria</strong></p><p><strong>Henry Kissingerin</strong> etc. äskettäistä pohdintaa aiheesta:</p><p>Kissingeirin mukaan <strong>de Gaulle</strong> uhkasi liittoutua Neuvostoliiton kanssa Yhdysvaltojen vaikutusta vastaan. &hellip;</p><p>Isossa kuvassa Neuvostoliitto oli vyörymässä länteen: Suomi olisi ollut ensimmäisessä aallossa sen kohteena.&nbsp; Yleisesti tiedetään, että <strong>Suomen lentokentät ja muu infra olisi ollut Neuvostoliiton käytettävissä sodan alust</strong>a lähtien.&nbsp;</p><p>Suomella ei ollut voimaa eikä edellytyksiä sitä estää, sen tiesivät pääesikunnan korkeat upseerit.&nbsp; Tämän liikkeen seurauksena olisi ollut se, että <strong>Ruotsi olisi salamana liittynyt NATOon</strong>, ja tätä hintaa, läntisen sotilasliiton ohjuksia ja ydinaseita näin lähelle tuloa, Neuvostoliitto ei tietenkään ollut valmis maksamaan rauhan olosuhteissa, ja näin ollen Suomi oli ikään kuin tämän pelotteen muodostamassa tuulensuojassa.&nbsp; Mutta toisin oli kriisin oloissa, jolloin suoraan sanottuna Suomen miehitys olisi ollut <strong>Neuvostoliiton päästrategian ja erityisesti Leningradin oblastin puolustusdoktriinin</strong> ensimmäisten toimenpiteiden kärjessä.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Pian Porkkalan palauttamisen 1955 jälkeen</strong> Suomessa alkoi kehittyä omalaatuinen vastavaikutus. &hellip;</p><p>Yhdistäviksi piirteiksi erottautuivat noudatetun ulkopolitiikan kielteinen arviointi verhottuine muutosvaateineen sekä siitä juontuva presidentin arvostelu, mikä ennen pitkää eriytyi yhä <strong><em>avoimemmaksi kekkoskritiikiksi</em></strong>.</p><p>Kolmantena piirteenä korostui Neuvostoliiton ja sen politiikan yhä suorasukaisempi arvostelu. &hellip;</p><p>Lyhyenä ajanjaksona maassa julkaistiin koko joukko mennyttä lähihistoriaa käsitteleviä teoksia, joissa arvosteltiin joko suoraan tai epäsuorasti Neuvostoliittoa ja Suomen sodanjälkeistä politiikkaa.&nbsp; Eniten huomiota herättivät <strong>Yrjö Soinin</strong> sotasyyllisyyskuvaus &rdquo;Kuin Pietari hiilivalkealla&rdquo;, SS-mies <strong>Unto Parvilahden</strong> kirja &rdquo;Berijan tarhat&rdquo; sekä ex-kommunisti <strong>Arvo Poika Tuomisen</strong> paljastusteokset.&nbsp; Antia täydensivät erilaiset tilitykset, sellaiset kuin esimerkiksi <strong>Yrjö Niiniluodon</strong> &rdquo;Mitä on olla suomalainen&rdquo; ja <strong>Jussi Talven</strong> &rdquo;Elän Venäjän varjossa&rdquo;.&nbsp; Niitä leimasivat läntinen etuvartioajattelu ja porvarillisen Suomen ahdistuneet kokemukset:</p><p><em>&rdquo;Olen koko elämäni, kuten kaikki suomalaiset asunut Venäjän naapurina.&nbsp; Koko elämäni ajan olen tuntenut oloni turvattomaksi&rdquo;.</em> (Niiniluoto: emt.) &hellip;</p><p>Soinin ja Parvilahden teoksia myytiin lyhyessä ajassa runsaat 50.000 kappaletta, mikä rohkaisi kustantajia uusiin yrityksiin samalla saralla.&nbsp; Menekkiä lisäsi hyökkäävä mainonta. &hellip;</p><p>Teoksista alkanut keskustelu laajeni pian yleiseksi ulkopolitiikkaa käsitteleväksi polemiikiksi, jolle Unkarin tapahtumat sekä Neuvostoliiton destalinisointikampanja ja sisäinen valtataistelu olivat jo ehtineet luoda otolliset piirteet.</p><p>Monien kirjoittajien mielestä aika oli ajanut Suomen ulkopoliittisen linjan ohi.&nbsp; Siksi se kaipasi tarkistamista.&nbsp; Ohjenuoraksi olivat monet valmiit ottamaan &rdquo;<em>suomalaisen suoraselkäisyyden</em>&rdquo;.</p><p>Kun noudatettu linja henkilöityi <strong>Kekkoseen</strong>, myös hän joutui arvostelun kohteeksi.&nbsp; Se laajeni pian kritiikiksi, joka muistutti hänen pääministerivuosiensa raskaimpia aikoja.</p><p>Jonkinlainen huippu saavutettiin syksyllä 1957.&uml;</p><p>Mielialojen kiihtymystä kuvaa Kultarannassa sattunut välikohtaus, jossa tuntemattomaksi jäänyt ampuja tulitti käsiaseella presidentin kesäasuntoa.&nbsp;</p><p>Eivätkä tappouhkaukset tähän päättyneet.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 95-96.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Huolestuttavaksi oikeiston piirissä tapahtuvan kiihotuksen</strong> teki siihen kytkeytynyt spekulointi ulkopoliittisella suunnanmuutoksella.&nbsp; Tietoja siitä kantautui eri puolilta maata.</p><p>Kekkonen epäili, että toiminta oli organisoitua ja että sitä johti &rdquo;<em>jokin poppoo</em>&rdquo;.&nbsp; Siihen viittasivat myös osaltaan tiedot, joiden mukaan eri puolueisiin lukeutuvat Kekkosen vastustajat olivat etsiytymässä yhteistoimintaan.&nbsp; Epäluuloja oli jo ehtinyt herättää muutamien vastustajien yhteinen salaperäinen matka Saksan Liittotasavaltaan.&nbsp; &hellip;</p><p>Kekkosvastaisen toiminnan toiseksi keskukseksi muodostui Sosiaalidemokraattinen puolue, jonka piirissä <strong>Väinö Leskinen</strong> käynnisti vuoden 1956 lopulla voimakkaan kampanjan presidenttiä vastaan.</p><p>Voitto kevään 1957 puoluekokouksessa antoi sille vain lisää terävyyttä.</p><p>Puolueen päälehti Suomen Sosialidemokraatti ja Sosialistinen Aikakauslehti nousivat kritiikin suunnannäyttäjiksi, ja maaseutulehdet seurasivat perässä.&nbsp; Eikä niiden sävy jäänyt jälkeen pääkaupunkilaisten esikuvista:</p><p><em>&rdquo;Oma diaknoosimme kekkomaniasta on että se on aasialaisen kommunismin ja pielaveteläisen tukipalkkiopolitiikan tartunta-aineksista syntynyt yhteiskuntaa mädättävä virus&rdquo;.</em></p><p>Pisimmälle kritiikissään ylsi <strong>Leskisen</strong> ohjailema Sosialistinen Aikakauslehti, joka jo tässä vaiheessa asetti tavoitteeksi Kekkosen uudelleenvalinnan estämisen (1962 vaaleissa).</p><p>Syksyllä 1957 se julkaisi suurta huomiota ja pahennusta herättäneen kirjoituksen &rdquo;<strong><em>Minun taisteluni&nbsp; -&nbsp; Mein Kampf&rdquo;</em></strong>, joka varmuuden vuoksi painettiin uudelleen vielä lehden seuraavaan numeroon.</p><p><em>Monologin muotoon puettu tarina oli, ja on ilmeisesti yhä, häjyin herjakirjoitus, mitä istuvasta tasavallan presidentistä on milloinkaan laadittu.</em></p><p>Kyltymättömän vallanhimoiseksi kuvattu Kekkonen pantiin edustamaan kaikkea väärää ja tuomittavaa ja hänen vastapainonaan SDP kaikkea puhdasta ja oikeaa.</p><p>Hyökkäys oli Leskisen ja hänen avustajiensa Olli Laitisen ja Matti Niemisen käsialaa, mutta laajempaa kantavuutta sille antoi se seikka, että lehden julkaisijana toimi SDP:n puoluetoimikunta.</p><p>Monologi osoitti, mistä Kekkosen ja sosiaalidemokraattien vastakohtaisuus &ndash; pääministerivuosien aikaisten kaunojen ja presidentinvaalitapahtumien ohella &ndash; juontui.</p><p>Kirjoituksessa näet väitettiin Kekkosen tukevan skogilaisia ja pyrkivän heidän avullaan SDP:n hajottamiseen.&nbsp;</p><p>Tämänkaltaisia epäluuloja vain lisäsivät joidenkin skogilaisten tarkoitukselliset vihjaukset presidentiltä saatavasta tuesta.</p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 97-99.</em></strong></p><p><strong><em>*</em></strong></p><p><strong>Toisen maailmansodan jälkeen Suomi</strong> oli käynyt ulkomaankauppaa bilateraalipohjalta (kahdenkeskisin sopimuksin, VH).</p><p>Paineet multilateralisminiin siirtymisestä olivat kuitenkin koko ajan kasvaneet.&nbsp; Keväällä 1957 Suomi allekirjoittikin <strong>OEEC-maiden</strong> kanssa nk. <em>Helsingin klubin pöytäkirjan</em>.&nbsp; Sen myötä se siirtyi kaupassaan ja maksuissaan monenkeskiselle pohjalle.&nbsp;</p><p>Samalla se otti pitkän askeleen kohti kaupan esteiden poistamista ja maksuliikenteen vapauttamista, mille sitten syksyllä suoritettu lähes 39 %:n devalvaatio loi tarvittavat edellytykset.&nbsp; Suomen voitiin sen jälkeen katsoa saavuttaneen ulkomaankauppansa vapauttamisessa OEEC-maiden tason.&nbsp; &hellip;</p><p>Neuvostoliitto oli suhtautunut kielteisesti länsieurooppalaisiin taloudellisiin yhteistyöorganisaatioihin jo OEEC:n perustamisvaiheesta lähtien ja tuonut sen myös selkeästi julki.</p><p>Viimeksi niin oli tapahtunut maaliskuussa 1957, kun Neuvostoliiton ulkoministeriö oli toimittanut kaikille Euroopan hallituksille julkilausuman, jossa tuomittiin vireillä olleet <strong>Euratomin ja EEC</strong>:n perustamissuunnitelmat.</p><p>Perustelut olivat olleet ennen muuta poliittiset:</p><p><em>järjestöjen väitettiin palvelevan Saksan liittotasavallan revansismia ja vaarantavan siten maailmanrauhan.</em></p><p>Näin ollen oli odotettavissa, että Suomen aloite julki tullessaan herättäisi Moskovassa huomiota, kuten tapahtuikin.</p><p>Ensi alkuun kommentit olivat vaivihkaisia varoituksia, joissa korostettiin jäsenyyden OEEC:ssä saattavan merkitä myös poliittista askelta, jolla olisi vaikutuksensa suomalais-neuvostoliittolaisiin suhteisiin.</p><p>Kun suomalaiset eivät reagoineet, sävy terävöityi.</p><p>Suurlähettiläs <strong>Lebedev</strong> marssi ulkoministeri <strong>Hynnisen</strong> luo ja korosti tälle, että <strong>valtaosa OEEC:n jäsenistä kuului Neuvostoliitolle vihamieliseen NATO:on.</strong></p><p><strong><em>Lähde: Suomi: emt. s. 109, 111.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Kekkonen lähti 22.5.1958 Neuvostoliittoon</strong> huolella valmisteltu keskusteluaiheita koskeva lista salkussaan.</p><p>&hellip; Rauhansopimuksen tarkistamisen (sotilaalliset rajoitukset, VH) osalta <strong>Hrushtshev</strong> toisti jo aiemmin annetun vastuksen: ajankohta oli sopimaton.&nbsp; Läsnä ollut <strong>Voroshilov</strong> kuitenkin lohdutti, että &rdquo;myöhemmin&rdquo; tilanne &rdquo;voi paljon muuttuakin&rdquo;.</p><p>On ilmeistä, että neuvostoliittolaiset uskoivat Kekkosen aloitteen tähtäävän varustautumiseen.</p><p>Tästä näkökulmasta olivat Hrushtshevin esittämät lisäperustelut mielenkiintoiset:</p><p>Suomen ei tarvinnut varustautua, koska Neuvostoliitto ei sitä uhannut eikä Norjankaan hyökkäys tuntunut uskottavalta.</p><p>Suomen taloudellinen tilanne ei sitä liioin sallisi, eikä siitä olisi edes vastaavaa hyötyä koska ydin- ja joukkotuhoaseet olivat muuttaneet koko asetelman, Hrushtshev todisteleiksen.</p><p>Kekkonen korjasi väärinkäsityksen ja korosti puuttuneensa asiaan lähinnä sen vuoksi, että rauhansopimuksen miehistömääriä koskevat määräykset vaikeuttivat suurten asevelvollisuusikäluokkien kouluttamista.&nbsp; &hellip;</p><p>Saimaan kanavan vuokrauksesta neuvoteltaessa Hrushtshev varoitti:</p><p><em>&rdquo;Jos nyt ryhdymme keskustelemaan rajoista, voimme kajota sellaiseen, joka tuottaisi haittaa ja vahinkoa sekä teille että meille.&rdquo;</em></p><p><em>(Torjuvaa kantaa perusteltiin myös sillä, että &rdquo;lännen tietyt piirit&rdquo; voisivat käyttää vuokraamista hyväkseen &rdquo;vaatimuksiin rajojen tarkistamiseksi Saksassa, Puolassa, Itä-Preussissa jne&rdquo;.</em> Kolmantena syynä viitattiin Suomen sisäiseen tilanteeseen: jo Porkkalan luovuttaminen oli vahvistanut Neuvostoliitolle vihamielisiä piirejä.&nbsp; Toivottu alueen vuokraaminen saattaisi vain lisätä niiden piirien vaikutusvaltaa, ja ne voisivat käyttää sopimusta hyväkseen esittääkseen yhä uusia, pidemmälle meneviä vaatimuksia.)</p><p>Neuvotteluissa Kekkonen ei ottanut esille kysymystä <strong>OEEC</strong>:n jäsenyydestä.&nbsp; <strong>Ralph Enckellin</strong> yllyttämänä hän puuttui siihen kuitenkin myöhemmin keskustellessaan ulkoministeri Gromykon kanssa.</p><p>Tällöin kävi ilmi, ettei Neuvostoliiton kanta ollut muuttunut.</p><p><strong>Gromyko luonnehti OEEC:tä Atlantin liiton (NATO) järjestöksi</strong> ja totesi siihen liittymisen vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita.</p><p>Kun Kekkonen tiedusteli, voisiko Suomi luottaa Neuvostoliiton tukeen, jos sen vienti joutuisi vaikeuksiin OEEC:n ulkopuolelle jättäytymisen vuoksi, Gromyko vastasi myöntävästi.&nbsp; &hellip;</p><p>OEEC-ratkaisu jäi sittemmin yöpakkasten jalkoihin ja lykkäytyi sen myötä pitkälle tulevaisuuteen.</p><p><strong>Lähde: Suomi: emt. s. 119, 122-125.</strong></p><p>*</p><p>*</p><p><strong>EPILOGI</strong></p><p><strong>Vuonna 1957 Neuvostoliiton johtajat Nikita Hrustsov ja Nikolai Bulganin vierailivat Suomessa</strong>.</p><p>Presidentin kanslian valokuvaajana toiminut <strong>Atte Matilainen</strong> (1924-2018) oli paikalla:</p><p>&rdquo;<em>Huhun mukaan TIME-lehti oli luvannut 2000 dollarin palkkion kuvasta, josta näkisi, että vieraat olivat alkoholin vaikutuksen alaisia.</em></p><p><em>Menin kollegani kanssa Kaivopuistoon odottamaan vieraiden tuloa.</em></p><p><em>Kohta he tulivatkin käsikynkkää ja laulellen.</em></p><p><em>Emme ottaneet kuvaa, sillä olisimme paljastuneet salamavalojen välähdykseen.</em></p><p><em>Herrat vielä painiskelivat majoituspaikkansa pihalla</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lähde: Helsingin Sanomat, 8.1.2018, Kuolleita; </strong></p><p><em>Markku Marttinen: Juoksupojasta huippukuvaajaksi, Atte Matilaisen nekrologi.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kieli keskellä suuta – Suomen idänsuhteet ja Länsi 1957

Venäjä, Länsi, NATO, sota – ja Suomen rauhantahto

*

Suomen suurvaltapoliittinen pelitila ja liikkumavara vuoden 1957 aikaan tri Juhani Suomen Urho Kekkonen –elämäkerran (1956-1962) mukaan.

*

SDP kokoontui huhtikuussa 1957 ylimääräiseen puoluekokouksen Helsinkiin.  Tapahtuma kytkeytyi puolueen yhä syvenevään kahtiajakoon.  Sen kannalta ratkaisevana pidettiin uuden puheenjohtajan valintaa, joka oli edessä Emil Skogin kieltäydyttyä jatkamasta tehtävässä.  Äärimmäisen tasaväkisessä vaalissa uudelleen politiikkaan palannut Väinö Tanner löi vastaehdokkaakseen nostetun K.A. Fagerholmin yhden edustajaäänen enemmistöllä.

Äänestyksen myötä ratkesi myös puolueen suunta.  Lopputulos oli oikeistolaisen ryhmittymän, nk. leskiläisten voitto.  Puolueriidan aikana Tanner oli ajautunut kiistattomaan yhteistyösuhteeseen heidän kanssaan.  Vähemmistöön jääneet nk skogilaiset, joista monet olivat aikanaan edustaneet puolueen oikeata siipeä, löysivät nyt yllättäen itsensä vasemmalta.  Vaalin tapahduttua vähemmistöön jääneet marssivat ulos kokouksesta eivätkä enää osallistuneet puolue-elinten vaaliin.  Näin puolue jäi leskisläisten käsiin.  Heihin lukeutui myös uudeksi puoluesihteeriksi valittu Kaarlo Pitsinkin.  Vaalitapahtumien vuoksi SDP oli tosiasiallisesti hajonnut, vaikkei kumpikaan ryhmittymä sitä vielä julkisesti halunnut tunnustaa.

Heti puoluekokouksen jälkeen, 25.4.1957, Fagerholm esitti presidentti Kekkoselle eronpyynnön.  Hän perusteli sitä ”puoluekokouksen jälkeen syntyneellä kestämättömällä tilanteella”.  Fagerholm vetosi siihen, että hallituksen sosiaalidemokraattisista ministereistä vain yksi edusti leskisläisiä, mutta peräti neljä kuului skogilaisryhmän johtoon.

Muitakin syitä toki oli. Fagerholm oli hyvin selvillä siitä, ettei hän Tannerin puheenjohtajakaudella saisi missään tapauksessa jatkaa pitkään pääministerinä.  Myös Tannerin valintaan liittyvät ulkopoliittiset rasitteet ja Neuvostoliiton-suhteiden hoitamisen vaikeutuminen olivat Fagerholmin tiedossa.  Ennen kaikkea eronpyyntö oli kuitenkin nähtävä painostuskinona, jolla SDP:n uusi johto yritettiin pakottaa sovintoneuvotteluihin vähemmistön kanssa.

Muodolliselta kannalta Fagerholmin hallituksen eronpyyntö oli erikoislaatuinen, sillä se ei ollut saanut nimenomaista epäluottamuslausetta sen enempää eduskunnan kuin minkään puolueen päättäviltä elimiltäkään  Tähän vedoten Kekkonen pyysi hallitusta hoitamaan tehtäviään toistaiseksi, ”kuin ei olisi eroa jättänytkään”.  Tämä oli tärkeää yksinomaan jo valtiontaloudellisista syistä: Kekkosen tärkeänä pitämät vakauttamisneuvottelut olivat yhä kesken ja maan talous samanaikaisesti ajautumassa umpikujaan.

Kekkonen piti tilannetta huolestuttavana. …

…Erityisen tärkeäksi Kekkonen koki Fagerholmin ministeristön säilyttämisen nimenomaan ulkopoliittisista syitä…

Erityistä painoa tälle näkökohdalle antoi SNTL:n Ministerineuvoston puheenjohtajan (pääministeri) N.A. Bulganinin ja NKP:n Keskuskomitean 1. sihteerin (pääsihteeri) N.S. Hrushtshevin lähestyvä Suomen-vierailu.

…Kolme päivää myöhemmin (25.5.1957) V.J. Sukselainen muodosti (kuitenkin) keskustalaisen vähemmistöhallituksen.  Syynä oli osittain SDP:n sisäinen tilanne: osa puolueen vaikuttajista havitteli oppositioon, ja osa tavoitteli hallitusrintaman laajentamista kokoomuksen suuntaan.  Seurauksena oli epämääräinen neuvottelulinja, jossa tietoisesti vältettiin sitovien vastausten antamista ja pelattiin aikaa.  Sukselaisella ei ollut aikaa odottaa.  Etenkin, kun Kekkonen vielä hoputti ratkaisua ulkopoliittisista syistä: 

Moskovasta saapuneet viestit kun kertoivat Bulganinin ja Hrushtshevin harkitsevan runsaan viikon kuluttua alkavaksi suunnitellun Suomen-vierailun siirtämistä hallituspulan vuoksi.

Lähde:

Juhani Suomi: Kriisien aika.  Urho Kekkonen 1956-1962, s. 31-37.

*

Tehdessään vuodenvaihteessa 1956-1957 yhteenvetoa (vuoden 1956 aikana: mm. valinta presidentiksi, yleislakko, hallituskriisi, Karjalan palautushankkeet, Suezin kriisi, Unkarin kansannousu ja NL:n suorittama miehitys..) tapahtuneesta Kekkonen ei voinut olla hämmästelemättä, miten nopeasti olosuhteet maailmassa olivat muuttuneet ja rauhantoiveet haipuneet. Tilanne oli hänen mielestään huolestuttava.  Ennen muuta sen vuoksi, ”että nyt on maailmassa niin monia ruutitynnyreitä, joista maailmanpalo voi mahdollisesti leimahtaa liekkiin, vaikkei kukaan sitä haluaisikaan”.

Lähde: Suomi: emt. s. 73.

*

Helmikuun puolivälissä 1956 – juuri Suomen presidentinvaalin alla – alkanut Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) 20. edustajakokous näytti avaavan Suomen puolueettomuuspolitiikalla ja sen vahvistamiselle aivan uusia mahdollisuuksia.  Jo 14.2. Keskuskomitean 1. sihteeri Nikita S. Hrushtshev luonnehti Suomea Itävallan lailla puolueettomaksi valtioksi.  Sama toistui edustajakokouksen yksimielisesti hyväksymässä päätöslauselmassa.  Siinä vaadittiin ystävyyssuhteiden ”kehittämistä ja lujittamista Suomeen, Itävaltaan, Ruotsiin ja muihin puolueettomiin maihin”.

Lähde: Suomi: emt. s. 52.

*

Mutta NKP:n edustajakokouksessa tapahtui myös sellaista, mikä oli omiaan virittämään epävarmuutta sekä epätietoisuutta Kremlin politiikan tulevasta suunnasta.  Tämän aiheutti Hrushtshevin nelituntinen salainen puhe, jossa tuomittiin Stalinin henkilökultti ja vallan väärinkäyttö.  Niin pian kuin puheesta alkoi tihkua tietoja julkisuuteen, niistä voitiin päätellä, että ainakin sisäinen valtataistelu NKP:ssa tulisi jatkumaan.  Mutta tulisiko se heijastumaan myös Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan?  Sitä arvuuteltiin eri pääkaupungeissa.

Eero A.Wuori arveli Moskovan pyrkivän staus quon säilyttämiseen.  Asioita yhä tarkoin seuraava Paasikivikin oli sitä mieltä, että sodan vaara maailmassa on vähentynyt.

Kekkonen painotti jälleen kerran varovaisuuden merkitystä.  Hän tähdensi, että tapahtuipa Neuvostoliitossa mitä tahansa, Suomen ei tulisi muuttaa politiikkaansa sen suhteen.  Itse hän ei uskonut, että alkanut destalinisointi ja 20. edustajakokouksen linjaukset vaikuttaisivat kielteisesti Moskovan suhtautumiseen Suomeen.  Pikemminkin päinvastoin.

Lähde: Suomi: emt. s. 52-53.

*

Suhteiden kehittämiselle näytti siis olevan edellytyksiä, ja mikä olisikaan sitä paremmin palvellut kuin kanssakäymisen tiivistäminen.  Tässä tilanteessa nousi esiin ajatus SNTL:n Korkeimman neuvoston puhemiehistö puheenjohtajan (presidentin) Kliment J.Voroshilovin virallisesta vierailusta Suomen.  Suunnitelman varsinainen virittäjä näyttää olleen Moskovan lähettiläs Eero A. Wuori, joka kirjeessään Kekkoselle korosti, että vierailu olisi ”monessakin katsannossa hyvä”.  Tarkoituksellisesti Wuori kiiruhti sen järjestämistä jo kesällä – toisin sanoen ennen Kekkosen Ruotsin-vierailua.

Kekkosella ei ollut mitään vierailua vastaan ja niin sen toteuttamismahdollisuuksia ryhdyttiin tutkailemaan.  Siltä varalta, että Voroshilov kieltäytyisi, presidentti nosti esiin Bulganinin ja Hrustshevin, joiden vierailua Skandinaviaan hän tiesi paraikaa puuhattavan.  Jostakin syystä – ilmeisesti väärinkäsityksestä – ulkoministeri Ralf Törngren ei kuitenkaan esittänyt vierailuja toistensa vaihtoehtoina, vaan tunnusteli kaikkien kolmen neuvostojohtajan samanaikaisen käynnin toteuttamismahdollisuuksia.  Bulganinin ja Hrustshevin osalta saatiin pian lykkäävän torjuva vastaus.  Sen sijaan Voroshilov vastasi myöntävästi ja hänen osaltaan vierailua ryhdyttiin valmistelemaan elokuulle, joka saadun tiedon mukaan soveltui hänelle parhaiten.

Jo ennen kuin tieto vierailusta ehätti julkisuutteen, Suomessa käynnistyi keskustelu, joka tuli sittemmin vaikuttamaan vierialun sisältöön ja puitteisiin.  Porkkalan alueen palauttamisen (syksyllä 1955), edessä olevien Saimaan kanavaa koskevien neuvottelujen ja presidentinvaalikampanjan aikana esitettyjen spekulaatioiden rohkaisemana Karjalan Liitto puuttui vuosikokouksessaan rajakysymykseen.  …

Lehdistössä ja diplomaattipiireissä ryhdyttiin avoimesti spekuloimaan Karjalan palautuksella. … Niin pian, kuin tieto Voroshilovin vierailusta tuli julkisuuteen, ryhdyttiin lehdistössä avoimesti arvuuttelemaan, millaisia ”tuliaisia” tämä toisi muassaan.  Ennen pitkää keskustelu asiasta levisi maan rajojen ulkopuolelle, ensin Skandinaviaan ja sitten Keski-Euroopaan, missä se kytkettiin Saksan jälleenyhdistämiseen.  …Wuoren varoituksia säestivät neuvostolehtien kriittiset kirjoitukset.  Niissä hyökättiin terävästi rauhansopimuksen tarkistamistoiveita viritelleiden suomalaislehtien kimppuun ja syytettiin niitä yrityksestä vahingoittaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.  Itse pääasiasta todettiin yksioikoisesti, että rajakysymykset oli ratkaistu Pariisin rauhansopimuksessa (1947) lopullisesti.  Siksi niihin ei ollut aihetta palata.

Kekkoselle kysymys Karjalasta oli yhä läheinen: ”Se on jokaisen suomalaisen sydämellä sitä raskaammin, kuta vastuunalaisemmalla paikalla henkilö on”.  Syksyllä 1955 hän oli pitänyt sitä jopa tärkeämpänä kuin luvattua Porkkalan palauttamista.  Neuvostodiplomaattien monista varoituksista huolimatta hän oli ottanut Karjalan palauttamisen esiin pääministeri Bulganinin kanssa, vain saadakseen torjuvan vastauksen.  Moskovan matkan jälkeenkään Kekkonen ei ollut eittänyt asiaa mielestään, vaikka olikin valmis turvautumaan pitempään kiertotiehen.  Hän näet uskoi, että Saimaan kanavasta käytävät neuvottelut tarjoaisivat aikanaan mahdollisuuden puuttua rajakysymykseen uudelleen.  …

Ottaessaan vastaan Karjalan Liiton lähetystön Kekkonen tunnusti olevansa siinä käsityksessä, ettei Bulganinin torjuva vastaus edustanut ”viimeistä sanaa”, vaan että asiaan voitaisiin palata kansainvälisen tilanteen rauhoituttua.  …

Kekkonen varoitti, että Karjalaa koskevien vaatimusten lietsominen julkisuudessa virittäisi epäluuloisessa Moskovassa revanssipelkoja ja saattaisi ennen pitkä synnyttä ”sellaisen poliittisen atmosfäärin, joka voi tehdä kaiken menestyksen kyseenalaiseksi”.  …

Alueluovutuksilla spekuloiva lehtikirjoittelu sekä Väinö Tannerin Norjassa antama, neuvostoliittolaisia suuresti ärsyttänyt haastattelu saivat hänet sittemmin luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastaan (esittää Karjalan asiaa Voroshiloville).  …

Jo aiemmin neuvostoliittolaiset olivat ilmaisseet pelkäävänsä, että Voroshilovin vierailun yhteydessä tultaisiin järjestämään mielenosoituksia Karjaan puolesta.  Kun suurlähettiläs V.Z. Lebedevin ilmoitus sitten osoitti, että vierailuun asetetut toiveet olivat murenemassa (L. ilmoitti selväsanaisesti, että Voroshilovin vierailu tulisi olemaan luonteeltaan lähinnä protokolläärinen), Kekkonen päätti ottaa varoituksesta vaarin. 

Lebedev varoitti uskomasta, että destalinisointikampanja (Stalinin rikosten paljastus ja tuomitsevat lausunnot) olisi heikentänyt Neuvostoliittoa niin, että keskustelut rajoista voitaisiin avata uudelleen. 

Kaksi päivää Lebedevin Kultarannassa käynnin (9.7.1956) jälkeen Maakansassa ilmestyi laaja pääkirjoitus, jolla pyrittiin katkaisemaan rajantarkistuksilla spekulointi.  …

Pääkirjoitus oli alusta loppuun presidentti Kekkosen käsialaa ja sellaisena mielenkiintoinen.

Lähde: Suomi: emt. s. 53-57.

*

Omalaatuisin oli pääministeri Fagerholmin yritys sivuttaa tasavallan presidentti ja neuvotella rajatarkistuksista tämän tietämättä neuvostoliittolaisten kanssa.  Kun Kekkonen sitten päätti vetäytyä varovaisemmalle linjalle ja viedä rajakysymystä eteenpäin kanavaneuvottelujen kautta, pääministeri kritikoi tätä linjaa hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa.  Hallituksen kestämättömään asemaan vedoten hän vaati, että Neuvostoliitolle oli esitettävä koko Karjalan palauttamista.  Ku valiokunnan enemmistö asettui Kekkosen kannalle, katkera Fagerholm ryhtyi tuttavapiirissään vihjailemaan, että rajantarkistusten epäonnistumisen taustalla oli ”korkeimpien poliitikkojen” pyrkimys kalastella Moskovan suosiota.

Lähde: Suomi: emt. s. 58.

*

Jos presidentti Voroshilovin vierailu 21.-26.8.1956 ei Saimaan kanavan eikä Karjalan asiaa eteenpäin vienytkään, muodostui se kuitenkin tärkeäksi virstanpylvääksi.  ….

Puheissa korostettiin puolin ja toisin YYA-sopimuksen merkitystä.  Mutta myös Suomen puolueettomuutta.  Tässä yhteydessä on syytä panna merkille Kekkosen linjanmäärittely.  Kun neuvostopolitiikan ilmeisenä pyrkimyksenä oli 20. edustajakokouksesta lähtien vetää puolueettomat maat nk. ”rauhaa rakastavien valtioiden” rinnalle taisteluun rauhan ja kansainvälisen jännityksen lieventämisen puolesta, halusi Kekkonen selkeästi paaluttaa Suomen puolueettomuuden liikkumavaran ja estää näin sen leimautumisen:

Pieni maa, sellainen kuin Suomi on, ei voi suurestikaan vaikuttaa maailman tapahtumiin.  Sen sana on omaa kansallista etuaan etsien pikemminkin sovittautua erilaisiin historiallisiin ja maantieteellis-taloudellisiin olosuhteisiin kuin pyrkiä niitä muutamaan.”

Lähde: Suomi: emt. s. 60.

*

Myös Moskovassa katsottiin Voroshilovin vierailun onnistuneen erinomaisesti.  Mielialoja kovasi suurlähettiläs Lebedevin toteamus, että Bulganin ja Hrustshev voisivat hyvin seuraavana vuonna vierailla Suomessa, koska ”suhteet ovat niin hyvät”.  Vain yksi särö pilasi kauniin kuvan: keskustelu rajojen muuttamisesta  Kun Suomen vastaus Saimaan kanavasta varmasti virittäisi sen uudelleen, Lebedev esitti toivomuksen, että asia ”jätettäisiin vielä tutkittavaksi”.  Tälle toiveelle hän sai kollegansa Eero A. Wuoren lämpimän tuen.  Näin kävikin.  Vastaus viivästyi, kun syksy 1956 toi Suomen hallituksella muuta ajateltavaa.

Lähde: Suomi: emt. s. 60.

*

Hrushtshevin NKP:n edustajakokouksessa käynnistämällä destalinisoinilla tuli olemaan käänteentekevä vaikutus Itä-Euroopassa.  Puolassa se aikaansai levottomuuksia, jotka lokakuun 1956 lopulla johtivat maan johdon vaihtumiseen, varovaisiin uudistuksiin vapaamielisempään suuntaan sekä Neuvostoliiton otteen löyhtymiseen.

Unkarissa tilanne riistäytyi käsistä.  Puolan tapahtumien johdosta järjestetyt myötätuntomielenosoitukset johtivat väkivaltaisiin yhteenottoihin unkarilaisten ja maassa oleskelevien neuvostojoukkojen välillä.  Kansannousun harjalla maan johtoon nousi uudistusmielinen kommunisti Imre Nagy.  Lokakuun lopulla neuvostojoukot vetäytyivät Budapestistä.  Vain pari päivää sen jälkeen Nagyn hallitus irtisanoi yksipuolisesti YYA-sopimuksen ja erosi Varsovan liitosta.  Samalla Unkari julistautui puolueettomaksi valtioksi.  Marraskuun 4. päivänä neuvostopanssarit vyöryivät takaisiin Budapestiin ja murskasivat muutamassa päivässä unkarilaisten vastarinnan.  Maan johtoon nousi nyt uudistusmielinen mutta Neuvostoliitolle uskollinen János Kádár.

Yhtä aikaa Unkarin tapahtumien kanssa maailmaa ravisteli myös toinen selkkaus.  Israelilaiset joukot hyökkäsivät lokakuun lopussa Egyptiin.  Ennen kuin YK ehti puuttua asiaan Ranska ja Englanti yhtyivät aseelliseen interventioon.  Tarkoituksena oli kukistaa Egyptin johtajaksi noussut Gamal Abdel Nasser, joka oli kesällä 1956 uhmannut länsivaltoja kansallistamalla Suezin kanavan.  Hetken ilmassa oli suurvaltaselkkauksen vaara, kun Egyptiä tukenut Neuvostoliitto vaati Englantia ja Ranskaa perääntymään uhkaillen niitä jopa ydiniskulla. 

YK:n yleiskokous kutsuttiin kiireellisesti ylimääräiseen istuntoon.  Suomi kannatti muiden mukana Suezin kriisin ottamista en päiväjärjestykseen.  Niin ikään se kannatti hyväksytyksi tullutta päätöslauselmaa, jossa kaikkia osapuolia kehotettiin lopettamaan sotatoimet, kunnioittamaan aseleposopimuksen määräyksiä ja vetämään heti joukkonsa aiempien sopimuslinjojen taakse.  …

Näin suomi oli jo ennen YK:n yleiskokouksen varsinaisen istuntokauden alkua joutunut tilanteeseen, josta monet YK-jäsenyyttä kavahtaneet pessimistit olivat varoittaneet.  ..

Erityisesti Paasikivi ja Kekkonen pelkäsivät sitä, että Suomi joutuisi YK:ssa ottamaan kantaa tavalla, joka saattaisi aiheuttaa vaikeuksia sen suhteessa Neuvostoliittoon. 

Lähde: Suomi: emt. s. 61-62.

*

Unkarin kansannousuun loka-marraskuussa 1956 Kekkonen reagoi aivan toisella tavalla.  Kysymyksessä oli nyt sukulaiskansa, jota kohtaan hänellä oli vanhoja heimosympatioita.  Sitä paitsi kriisin toisena osapuolena oli Neuvostoliitto, mikä jo sinällään herätti tunneperäisiä reaktioita niin Suomessa kuin muuallakin.

Entistä vaikeammaksi tilanne muuttui, kun myös Unkarin kysymystä ryhdyttiin puimaan YK:n yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa.  Oli odotettavissa, että viimeistään siellä Suomen kannanotot leimaisivat sen joko Neuvostoliiton tai ”lännen” myötäilijäksi.  Etenkin, kun näitä kannanottoja varmasti tultaisiin vertaamaan lähes samanaikaisesti koolla olleessa Suez-istunnossa noudatettuun äänestysmenettelyyn. ”Hirvet ajat ovat käsillä.  Jouduimme YK:hon liian aikaisin”, purki Kekkonen tuntojaan pojalleen Tanelille.  …

Vaikka Kekkonen ei uskonutkaan, että sen paremmin Yhdysvallat kuin NATO:kaan tulisivat asevoimin puuttumaan Unkarin tapahtumiin, oli hän syvästi huolestunut.  Suezin ja Budapestin tapahtumat olivat syy- ja seuraussuhteessa toisiinsa, ja hän uskoi niiden johtaneen maailman suursodan partaalle.  Ystäväpiirissään hän luonnehtikin tilannetta samankaltaiseksi kuin syksyllä 1939.  Vaikutusta pessimismiin saattoi olla silläkin, että Kekkonen sai kuulla pääsihteeri Hammarskjöldin pitävän tilannetta hyvin vaikeana, jopa kohtalokkaana.

Lähde: Suomi: emt. 64-65.

*

Arvostelulla oli kuitenkin rajansa.  Kun Kekkonen keskusteli Unkarin tapahtumista Paasikiven kanssa, tämä varoitti, että ”juuri silloin kun Neuvostoliitto on vaikeuksissa, meidän tulee osoittaa pitävämme kiinni tähänastisesta politiikasta”. ”Meidän ei pidä ryhtyä solvaaman Wenäjää nyt, se ei meitä hyödytä, mutta vahingoittaa”, kirjasi vanha presidentti näkemyksiään omiin muistiinpanoihinsa, ja totesi Kekkosen olleen samaa mieltä.  Taustaa näille näkemyksille antoi kummankin usko Neuvostoliiton jatkuvaan vahvistumiseen.

Lähde: Suomi: emt. s.65.

*

Kekkonen katsoi että Suomi saattoi nopeasti muuttuvissa äänestysasetelmissa ajautua tilanteeseen, missä se oikeaksi katsomaansa kantaa edustaessaan jäisi jopa yksin.

Se oli kuitenkin pakko hyväksyä Suomen asemaan liittyvänä realiteettina, hän tähdensi YK:n Unkari-istuntoon valmistautuvalle ulkoministeri Törngrenille:

”YK:n työssä on muistettava, että meidän ulkopoliittinen linjamme voi viedä meidät isoloituu asemaan, mutta ei siitä ole säikähdettävää, sillä me olemme erikoisasemamme perusteella todella yksin maailmassa. 

Kun blokkien väliset suhteet kärjistyvät sodan partaalle saakka, ei ole ihme, jos Suomi joutuu isoloiduksi, sillä sehän on parempi kuin jos tapahtumien vyöry ja ulkonainen pakko tempaisi meidät ampumalinjalle.”

Lähde: Suomi: emt. s. 65-66.

*

Kiihtyneessä ilmapiirissä Suomen varovainen esiintyminen YK:ssa aiheutti pettymyksen.  Erityisesti kritikoitiin sitä, että Suomi pidättäytyi Yhdysvaltain ehdottomasta jyrkkäsävyisestä päätöslauselmasta, jonka katsottiin olevan sisällöltään samanlainen kuin ne Suezin kriisiä koskevat kannanotot, joita Suomi oli kannattanut.  Epäjohdonmukaisuudelle löydettiin helposti selvitys: valtiojohdon pelkuruus ja Neuvostoliiton nöyristely.

Myös puolueiden piirissä kuohui. 

Terävimmin arvostelivat noudatettua linjaa sosialidemokraatit sekä kokoomuslaiset, joista esimerkiksi Tuure Junnila syytti päättäjiä puolueettomuuslinjalta lipeämisestä. Sosiaalidemokraattien kritiikin kärki suuntautui ensisijaisesti Neuvostoliittoa vastaan, joskin siinä aivan ilmeisesti oli aineksia myös kotimaiseen kommunisminvastaiseen taisteluun.

Selkeää tukea Unkarin kysymyksessä noudatettu linja sai vain Maalaisliitolta.

Lähde: Suomi: emt. s. 67.

*

Vaikka Kekkonen puolustelikin lehdistöä suurlähettiläs Lebedeville, oli hän tilanteesta hermostunut.

Kun hän neuvotteli asiasta Paasikiven kanssa, tämä kritikoi tiedotusvälineitä: ”Luulevat kai, että nyt saa haukkua ”ryssiä” niin paljon kuin jaksaa”.  Lehdistö oli koetettava saada jollakin tavoin ymmärtämään, mitä maan edut vaativat, Paasikivi opasti.

Kekkonen kaavailikin ensin lehdistötilaisuuden järjestämistä, mutta luopui siitä sitten.  Ilmeisesti aiempien epäonnistuneiden yritysten turhauttamana.

Eivätkä Kekkosen ongelmat rajoittuneet vain maan etuja vaarantavaan julkiseen keskusteluun.  Joulukuussa 1956 hänen korviinsa alkoi kantautua tietoja kokoomuslaisten eri puolilla maata järjestämistä suljetuista tilaisuuksista, joissa oli uhmakkaasti vannottu ulkopoliittisen suunnanmuutoksen nimiin.

Samankaltaisia ilmiöitä esiintyi muuallakin.  Maalaisliiton piirissä vaati Veikko Vennamo pontevasti tällaista suunnanmuutosta.  Puolueen päättävissä elimissä se kuitenkin yksimielisesti torjuttiin.

Lähde: Suomi: emt. s. 68.

*

Ulkopoliittiset ratkaisut edellyttävät onnistuakseen luotettavaa informaatiota päätöksenteon pohjaksi.  Tässä suhteessa Kekkonen joutui syksyn kriisien aikana toistuvasti pettymään.  Lähipiirissään hän arvostelikin useaan otteeseen ulkoasiainministeriön virkamiesten  heikkoa raportointikykyä.  Mitä pidemmälle aika kului, sitä kriittisemmäksi kävi hänen sävynsä: ”ulkoministeriön virkamiehet tulivat loppuun haukutuiksi”.  Usein virkamiehet näyttivät olevan eri linjoilla tasavallan presidentin kanssa eikä edes heidän lojaliteettiinsa voinut aina luottaa.  Pettymyksen aiheutti jopa Kekkosen arvostama Eero A. Wuori, kun paljastui, että tämä pelasi Kekkosen selän takana yhteen sosiaalidemokraattien kanssa.

Erilinjaisuus korostui Unkarin-kysymyksen YK-käsittelyn yhteydessä.  Ulkoministeri Törngren ja Suomen valtuuskuntaan kuulunut ministeri Reinhold Svento valittivat Kekkoselle, että suomalaisille YK-diplomaateille olivat ”lännen aplodit” tärkeämpiä kuin oman hallituksen linja.

Gripenbergin muistiinpanot paljastavat hänen pitäneen Suomen linjaa aivan liian varovaisena.  Toinen sitä arvostellut oli YK-valtuuskunnan lehdistösuhteita hoidellut Max Jakobson.  Hän ruokki Washingtonista Junnilaa tiedoilla ja uutti suomalaislehtiä kirjoittamaan kriittisesti ”nykyisestä linjastamme”.  Jo aikaisemmin Jakobson oli herättänyt huomiota kirjoittamalla nimimerkillä Uuteen Suomeen artikkeleita, joista jotkut olivat ulkopoliittisen johdon kannalta kiusallisia.

Kekkosen reaktio oli paljastava:

Kyllä sitä puhutaan paljon ”Paasikiven linjasta”, mutta vaikeaa on löytää miehiä, jotka ottavat henkilökohtaisen vastuun sen soveltamisesta ajankohtaisissa poliittisissa kysymyksissä.”

Lähde: Suomi: emt. s. 69.

*

Suomen mahdollisuuksiin säilyä kriisien ulkopuolella Kekkonen suhtautui silti luottavaisesti.  Valppaana oli kuitenkin oltava.  Sen olivat syksyn 1956 tapahtumat opettaneet.  Siitä, mitä erityisesti oli varottava, olivat Kekkonen ja Paasikivi yhtä mieltä.

Täällä ”näyttää pääsevän vallalle halu tuomita se politiikkaa, mitä maassa Paasikiven johdolla syksyn 1944 jälkeen noudatettiin”, Kekkonen kirjoitti.

Vain viikkoa aiemmin Paasikivi pelkisti saman viimeisessä ennen kuolemaansa laatimassaan muistiinpanossa (7.12.1956) repliikiksi:

”… kaikki mikä on Wenäjää vastaan, herättää täällä innostusta.”

Lähde: Suomi: emt. s. 73.

*

Pääministeri Fagerholm suoritti ystävyysvierailun Neuvostoliittoon 30.1.-2.2.1957, matkan etukäteen keskeisiin aiheisiin kuului tulossa olevan Bulganinin ja Hrustshevin Suomen-vierailun valmistelujen käynnistäminen. 

Matka koettiin Moskovassa tärkeäksi yksinomaan jo sen vuoksi, että länsivallat olivat Unkarin tapahtumien myötä rajoittaneet yhteyksiään Neuvostoliittoon, jolloin myös Bulganinin ja Hrustshevin Skandinavian-vierailu (joka oli ollut vireillä jo ennen Voroshilovin visiittiä Helsinkiin, vh) oli peruuntunut.

Fagerholm sai matkalleen tiukat ohjeet olla ottamatta ottamatta ”oma-aloitteisesti keskustelun alaiseksi poliittisia kysymyksiä”.  Ohjeisiin saattoi vaikuttaa myös presidentin pelko siitä, että ”Fagerholm saataisi jälleen pyrkiä sooloilemaan”.

Mikäli Kekkosella tämänkaltaisia epäilyksiä todella oli, eivät ne olleet aiheettomia. 

Ohjeista piittaamatta Fagerholm otti Karjalan-kysymyksen esille keskustelussa ministerineuvoston puheenjohtajan (pääministerin) Bulganinin kanssa – ja sai torjuvan vastauksen.  …

Moskovan keskustelut osoittivat, että neuvostoliittolaisten päätavoitteena oli pyrkiä vaikuttamaan Suomen kautta Norjaan ja Tankaan niiden NATO-siteiden löyhentämiseksi.

Varomattomasti Fagerholm lupasi, että Suomi tulisi tekemän voitavansa Neuvostoliiton ja Skandinavian maiden välisten suhteiden parantamiseksi.

Fagerholmin vierailua valmistellessaan UM:n osastopäällikkö Ralph Enckell oli korostanut:

”… että mikään valtio ei tule puolueettomaksi julistautumalla sellaiseksi, ei edes toimimalla sellaisena, elleivät muut valtiot pidä sitä puolueettomana.  Maailman mielipide vaikuttaa toisin sanoen ratkaisevasti siihen, onko Suomi puolueeton (= pidetäänkö sitä puolueettomana) vai ei.”

Enckellin mukaan kehitys oli kulkemassa suomalaisittain myönteiseen suuntaan.

Fagerholmin vierailu muodostuikin tässä suhteessa tärkeäksi etapiksi.

Neuvostoliitto tunnusti ensi kertaa Suomen puolueettomuuden yhteisessä tiedonannossa, joskin vasta pitkällisten virkamiesneuvottelujen jälkeen:

Neuvostoliiton taholta todettiin, että Suomen noudattama rauhanomainen ja puolueeton ulkopolitiikka sekä sen kaikkiin maihin ylläpitämät ystävälliset suhteet edistävät osaltaan arvokkaalla tavalla kansainvälisen rauhan turvaamista.”

Tunnustuksen merkitystä vielä korosti tiedonannon puolisopimuksellinen luonne. 

Vierailun jälkeen puolueettomuutta koskevamaininta säilyi sanonnaltaan vaihtelevana mutta sisällöltään suurin piirtein samankaltaisena yhteisiin tiedonantoihin aina 1970-luvun alkuun saakka.

Lähde: Suomi: emt. s. 75.

*

Matkansa aikana Fagerholm esitti isäntien kaipaaman virallisen kutsun Bulganisnille ja Hrustsheville.  Vierailua ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan. 

Kun kysymyksessä oli Neuvostoliiton todellisen johdon ensimmäinen käynti entisessä vihollismaassa, siihen kytkeytyi monenlaisia paineita.  Niinpä kevään mittaan kävi selville, että Moskovassa oltiin lähes hysteerisen levottomia vieraiden turvallisuudesta. 

Viime vaiheessa tämä johti siihen, että valtion turvallisuuskomitean (KGB) puheenjohtaja, armeijankenraali I.A. Serov saapui henkilökohtaisesti tutustumaan vierailujärjestelyihin Helsingissä.

Lue "Budapestin Teurastajasta", I.A. Serovista; https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Serov

Huomion välttämiseksi hän matkusti tekaistulla nimellä ja väärällä passilla.

Suomalaisille esitettiin myös selväsanaisia varoituksia: koko Neuvostoliitto tulisi seuraamaan vierailua ja näin ollen, jos sen aikana sattuisi häiriöitä, tulisi niillä olemaan ”erittäin onneton” vaikutus maiden välisiin suhteisiin.  Wuori hermostui tämänkaltaisista viesteistä ja lähetti Kekkoselle yliampuvia ehdotuksia siitä, miten suomalaiset tulisi kaitsea ”hyvän käyttäytymisen” tielle.

Suomen osalta vaikeudeksi muodostui pitkittyvä hallituspula, joka oli johtaa koko vierailun lykkääntymiseen.

Ongelmia tuotti myös joidenkin suomalaislehtien esiintyminen, mihin jopa uusi ulkoministeri Andrei Gromyko puuttui Wuoren ensi kertaa tavatessaan.  Vaikutuksiltaan onnettomin oli vierailun alla Suomen Kuvalehdessä julkaistu Bulganinia arvosteleva nimimerkkikirjoitus.  Se johti suoraan Kekkoselle esitettyyn neuvostohallituksen jyrkkään vastalauseeseen.  …

Kekkosen osalta varsinaiset asiakysymykset suistuivat Bulganinin ja Hrustshevin lyhyisiin tervehdys- ja hyvästijättöseremonioihin.  Niiden aikana hän puuttui mm,. suhteita pitkään hiertäneeseen kysymykseen palauttamatta jääneistä suomalaisista sotavangeista sekä rauhansopimuksen sotilaallisista rajoituksista juontuviin ongelmiin.

Lähde: Suomi: emt. s. 75-76, 78.

*

Kekkosen toiveet kohdistuivat tämänkin vierailun (Bulganin ja Hrustshev) alla rajakysymyksiin.  Neuvostoliittolaiset eivät kuitenkaan halunneet nimetä mitään erityistä keskustelunaihetta.

Ulkoministeriön korkein virkamiesjohtokin uskoi Neuvostoliiton saattavan suostua propagandistisiin myönnytyksiin.  Sitä paitsi jotkut neuvostodiplomaatit vihjailivat avoimesti rajankorjauksista.  Mutta suurlähettiläs Wuoren tunnustelut Moskkovassa viittasivat kuitenkin siihen, ettei Neuvostoliiton kanta ollut muuttunut.

(Toiveajattelua ylläpitivät ulkomaisista lähteistä saadut lupaavat vihjeet: olihan ensimmäinen Porkkalan palauttamista koskeva ennakkotietokin saatu aikanaan Pariisista, eikä Moskovasta.; emt. s. 77).

Kun diplomaattikanavia pitkin ei saatu lopullista selvyyttä asiaan, Kekkonen etsi vastausta puoluelinjalta.

Yhteydenotto puoluelinjaa kulloinkin edustavaan diplomaattiin ei ollut ongelmaton.  Presidenttinä Kekkonen omaksui sen kannan, että hän otti Tamminiemessä ja Linnassa vastaan vain lähetystöjen päälliköitä.  Tasavallan päämiehenä hän ei voinut ajatellakaan yhteyden ottamista lähetystöneuvoksen arvoiseen diplomaattiin saati keskustella tämän kanssa ”neuvostoliittolaisella maaperällä”, esimerkiksi asianomaisen diplomaatin asunnossa.  Siksi kehiteltiin malli, joka sittemmin toimi hyvin lähes parin vuosikymmenen ajan: silloin kuin tarvetta keskusteluun ilmeni tapaaminen sovittiin Matti Kekkosen luo.  NKP:n edustajalla oli sinne lyhyt matka Tehtaankadulta, ja Kekkonen saattoi luontevasti ”poiketa vieraisilla” poikansa luo.  Näin keskustelut voitiin käydä Kekkosen kannalta turvallisessa ympäristössä, suomalaisella maaperällä ja ilman, että ne herättivät minkään ulkopuolisen tahon huomiota.

Tästä käytännöstä Kekkonen luopui vasta 1960-luvun puolivälissä.  Sen jälkeen myös NKP:n edustajalla oli suurlähettilään ohella pääsy Tamminiemeen. 

Lähde: Suomi: emt. 76-77.

*

Tällä kertaa vierailutiedonantoon hyväksytty puolueettomuuskohta ei pitänyt sisällään Neuvostoliiton tunnustusta, vaan Suomen kuvauksen omasta politiikastaan.  Merkille pantavaa oli myös se, että neuvostoliittolaiset torjuivat tulkinnan, jota esimerkiksi Kekkonen käytti omassa päivällispuheessaan: YYA-sopimus on ”ensimmäinen kansainvälisoikeudellinen asiakirja johon sisältyy Suomen puolueettomuus”.  Tältä osin neuvostoliittolaiset halusivat pitäytyä sopimuksen niukempaan tekstiin, joka puhuu vain Suomen pyrkimyksestä pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella.  …

Kekkosta ei miellyttänyt vieraiden halukkuus siirtää vierailun poliittinen painopiste kommunikeaan; Hän ei halunnut vain muutama kuukausi Unkarin tapahtumien jälkeen sitoutua pitkälle meneviin konkreettisiin kannanottoihin Neuvostoliiton rinnalla.  …

Suomessa oli jo ennen vierailua herännyt ajatus pyytää Neuvostoliitolta 100 miljoonan ruplan suuruinen valuuttalaina.  Suurten taloudellisten vaikeuksien keskellä kamppailevat Suomen Pankki ja Sukselaisen hallitus painostivat Kekkosta ottamaan asian esille.  Tämä kuitenkin kieltäytyi päättäväisesti.  Muistiinpanoissaan Kekkonen paljastaa keskeisimmän motiivinsa:

”Tärkeämpää oli kuitenkin se, että kommunikeaan ei tullut lainaa koskevaa kohtaa.  Ulkomailla olisi tehty päätelmä, että NL on meidät lainoilla johdattanut leiriinsä, että jotakin salaperäistä on kuitenkin päätetty, josta NL maksoi lainan jne.  Nyt voidaan sanoa, että eipäs Suomi saanut lainaa, mutta sillä ei väliä…”

Mitenkä oikeaan Kekkonen osui aavisteluissaan, osoittivat britti- ja amerikkalaislehtien reaktiot.  Neuvostoliiton katsottiin epäonnistuneen yrityksissään saada Suomi tukemaan politiikkaansa.  Suomen puolestaan katsottiin läpäisseen vierailun puolueettomuuslinjaltaan horjahtamatta ja antautumatta myönnytyksiin, jotka olisivat vahingoittaneet sen suhteita länteen. 

Todisteena tästä nähtiin nimenomaan se, ettei Suomi ollut saanut ennakoitua luottoa eikä liioin mitään aluemyönnytyksiä.

Lähde: Suomi: emt. s. 78-80.

*

Hyvät saavutukset näyttivät kuitenkin valuvan hiekkaan, kun Moskovassa tehtiin vain muutama päivä vierailun päättymisen jälkeen (17.6.1957) yritys syrjäyttää Hrushtshev.

Lue lisää:

[Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidiumi vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin vaihtamista. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat Leonid Brežnev ja ehdokasjäsen Aleksei Kosygin. Stalinin kuoltua kenraali Žukov oli noussut apulaispuolustusministeriksi (1953) ja sitten puolustusministeriksi (1955). Hän tuki Hruštšovia ”puolueen vastaisen ryhmän” hyökkäystä vastaan. Kesäkuussa 1957 Žukovista tuli kommunistisen puolueen keskuskomitean täysjäsen. Lokakuussa 1957 Hruštšov kuitenkin vapautti hänet ministerin tehtävistä ja erotti keskuskomiteasta. Kun Hruštšov siirrettiin, Žukov palasi julkisuuteen vuonna 1964.

Hruštšov otti maaliskuussa 1958 myös ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta, jolloin hänellä oli sama valta-asema kuin Stalinilla sekä puolueen että valtion johdossa.] https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikita_Hru%C5%A1t%C5%A1ov

Marsalkka G.K. Zhukovin avustamana tämän onnistui kuitenkin varmistaa itselleen NKP:n keskuskomitean enemmistön tuki. 

Hiuskarvan varassa olleen voiton jälkeen V.M. Molotovin ja G.M. Malenkovin johtama oppositio murskattiin ja keskuskomitean puhemiehistö miehitettiin Hrushtshevin kannattajilla.

Tapahtumien yksityiskohdat jäivät suomalaisille hämäriksi.  Toki vierailun aikana oli pantu merkille Bulganinin ja Hrushtshevin kilvoittelu, joka joskus oli saanut jopa koomisia piirteitä.  – Mainion välähdyksen Bulganinin ja Hrushtshevin kilvoittelusta antavat Kekkosen muistiinpanot hyvästijättökäynniltä: ”Keskustelun lopussa Hrushtshev tiedusteli, oanko hänen lahjanaan vastaan lämminverisen juoksijan, mihin Bulganin lisäsi, että hän haluaa myös antaa samanlaisen…” (UKK pm 17.6.1957).

Mutta sen tuskin oli odotettu johtavan vallankaappausyritykseen.  Moskovan tapahtumien jälkeen ei Helsingissäkään enää vallinnut epätietoisuutta siitä, kenellä määräysvalta Kremlissä oli.

Tiedotusvälineiden julkaisemista niukoista tiedoista voitiin myös päätellä, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet oli tavalla tai toisella kytketty valtataisteluun, ja että lopputulos tässä suhteessa turvasi myönteisesti alkaneen suhdekehityksen.  (Kommunikeassa oli yksiselitteisesti todettu yhteiskunnallisilta järjestelmiltään erilaisten Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteidenriippumattomuus kansainvälisen politiikan suhdannevaihteluista”.

  – Kremlin sisäisen nokkimisjärjestyksestä ei – ymmärrettävästi – esitetty halaistua sanaa. vh)

Lähde: Suomi: emt. s. 80-81, n621.

*

Se kansainvälinen kysymys, joka selvästi oli noussut päällimmäiseksi (Bulganinin ja Hrushtshevin) vierailun aikana, oli neuvostojohdon syvä huoli Tanskan ja Norjan NATO-politiikan suunnasta.

Nimenomaan oli korostettu, miten vaaralliseksi tilanne muodostuisi, jos nämä maat suostuisivat sijoittamaan maaperälleen lännen ohjusaseita.

Hrushtshev oli myös selväsanaisesti osoittanut, ettei vaara uhannut ainoastaan Neuvostoliittoa, vaan myös Suomea:

”Emme voi sulkea silmiämme siltä, että eräitä maita, jotka tosiasiassa ovat meidän ja teidän naapureita, vedetään mukaan uuden sodan valmisteluun erilaisten hyökkäysluontoisten sopimusten ja liittojen kautta saattaen tällä tavalla tulevaisuutemme uhan alaiseksi.”

Siksi Suomen oli toivottu esiintyvän jonkinlaisena välittäjänä.

Erityisen selvästi tämä oli paljastunut pääministeritason keskusteluissa (V.J. Sukselainen & Bulganin).  Mitään yksiselitteistä pyyntöä ei ollut esitetty, mutta aivan ilmeisesti Suomen toivottiin käyttävän hyviä pohjoismaisia yhteyksiään välittääkseen Neuvostoliiton syvän huolen – ja myös omansa – NATO:n toiminnan aktivoitumisesta Pohjolassa

Kaiken taustalla kangasteli toivomus, että Suomi onnistuisi taivuttelemaan Tanskan tai ainakin Norjan hylkäämään NATO:n jäsenyyden ja valitsemaan sen sijaan puolueettomuuden.

Selkeästi Hrushtshev oli myös antanut ymmärtää, ettei Suomen tullut tässä kysymyksessä vetäytyä syrjään pienuuteensa ja puolueettomuuteensa vedoten, kuten Kekkonen oli tehnyt Voroshilovin vierailun aikana. …

Lähde: Suomi: emt. 81-82.

*

Kekkonen lahjoitti (vastalahjana) Bulganinille ja Hrushtsheville veturin numero 293, jolla ammattivallankumouksellinen V.I. Lenin matkusti Helsingistä Pietariin tekemään lokakuun vallankumousta 1917.  > http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2018/02/pietari-veturi-nro-293.html > https://www.finna.fi/Record/musketti_rautatie.M014:VR1:2893

Veturi on vuosikymmeniä seissyt pääteasemallaan, Pietarin Suomen aseman ratapihalla.

*

Kekkoselle oli puolustusvoimien johdon taholta todisteltu, että Yhdysvaltain joutuminen sotaan jossakin päin maailmaa johtaisi automaattisesti liikekannallepanoon Norjassa. 

Silloin NATO:n ilmavoimat ottaisivat Norjan lentokentät haltuunsa ja myös Suomen vastainen raja kalottialueella miehitettäisiin. 

Samankaltaisia huolestuttavia viestejä kantautui muualtakin.  (Siksipä K. vaikkei tämän asian osalta halunnut kulkea NL:n asialla, näkymä ei merkinnyt sitä, etteikö hän olisi ollut samaa mieltä itse pääasiasta, kummankin maan, Norjan ja Tanskan, NATO-jäsenyyden muodostamasta vaaratekijästä, VH/JS).

Paljastavin Kekkosen kannalta oli keskustelu salaisia operaatioita Suomessa johtaneen Norjan sotilastiedustelun päällikön Wilhelm Ewangin kanssa. 

(Ewangin toi Kekkosen luo puolustusministeriön sos.dem. –taustainen kansliapäällikkö Kalle Lehmus, VH/JS). 

Se osoitti Norjan varautuneen systemaattisesti Pohjois-Suomen läpi tapahtuvaan Neuvostoliiton hyökkäykseen sekä korkealaatuista NATO-tekniikkaa hyödyntäen että Suomen alueelle suunnatuin operaatioin, jotka loukkasivat Suomen suvereniteettia ja olivat omiaan sekoittamaan sen norjalais-neuvostoliittolaiseen konfliktiin jo kriisin varhaisessa vaiheessa.

 > https://yle.fi/uutiset/3-8844932 > https://yle.fi/uutiset/3-9224849 > https://yle.fi/uutiset/3-9692396

Kun samaan aikaan Moskovasta kuului uhkaavia NATO-vastaisia äänenpainoja, alkoi koko asetelma muuttua Suomen kannalta yhä huolestuttavammaksi:

”Suomen oma kohtalo on kysymyksessä milloin esim. norjalais-neuvostoliittolaisella rajalla naapurisopu häiriintyy tai rikkoutuu.”

Tällaisessa Skylla ja Kharybdis –asetelmassa ei enää näyttänyt riittävän se, että Suomi pyrki pohjoismaisissa ulko- ja puolustusministerikokouksissa esiintymässä korostetun matalalla profiililla ja välttäen huolellisesti osallistumista minkään vähänkään turvallisuuspolitiikkaan kytkeytyvän kysymyksen käsittelyyn. 

Ratkaisun ongelmaan näytti tuovan vain Norjan irrottaminen NATO:sta tavalla tai toisella.  Tätä korosti mm. kenraali Erik Heinrichs, jonka asiantuntemukseen Kekkonen oli oppinut luottamaan jo YYA-neuvottelujen aikana (1948).

Tässä tilanteessa, syksyn 1956 kriisien koetellessa Suomen puolueettomuutta ja puolustusvoimien komentajan Kaarlo A. Heiskasen ennakoidessa jo kolmatta maailmansotaa, Kekkonen oli valmis ryhtymään toimiin.  Kenenkään kanssa neuvottelematta hän hahmotteli ratkaisua Suomen tuvallisuusongelmaan:

”Miltähän näyttäisi jos Suomi tekisi esityksen neutraliteetista, s.o. naapurivallat ja NATO:oon kuluvat vallat antaisivat juhlallisen vakuutuksen, että ne eivät missään olosuhteissa hyökkää Suomeen ja Suomen kautta jonkin toisen maan kimppuun.  Toissijaisesti olisi lisäksi voimassa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys- ja avunantosopimus.”

Lähde: Suomi: emt. s. 82-83.

*

Keväällä 1957 Neuvostoliitto aloitti kampanjan Norjaa ja Tanskaa vastaan.  Rajoituksille, jotka ne olivat omaehtoisesti asettaneet NATO-jäsenyydelleen, annettiin tunnustusta.

Mutta samalla korostettiin, etteivät ne vielä antaneet riittäviä takeita siitä, etteivätkö nämä maat voisi sodan syttyessä muuttua neuvostovastaisiksi tukikohdiksi. 

Uhkaavassa sävyssä varoitettiin, että liittolaispolitiikkaa saataisi johdattaa Norjan ja Tanskan tilanteeseen, missä Neuvostoliitto joutuisi tuhoamaan ne.

Kampanjaa täydensi herkeämätön pyrkimys neutralisoida Pohjola.  (”Ydinaseeton Pohjola”, VH).

Jotkut merkit viittasivat siihen, ettei tämänkaltainen kehitys olisi ollut vastenmielinen Isolle-Britanniallekaan.

Ystävänsä Kaarlo Hillilän välityksellä Kekonen sai kuulla vanhalta (tiedustelu- VH) kontaktiltaan Rex Bosleyltä, ettei Norjan irroittaminen NATO:sta olisi ehkä sittenkään mahdotonta.  Merkitystä Bosleyn sanoille antoi se, että hänet oli vastikään nimitetty merkittävään asemaan brittien tiedustelupalvelussa. 

(Bosleyn mukaan Liittotasavallan sotilaallinen rooli oli vahvistumassa NATO:ssa, ja Bosley ennusti sen johtavan Suomen osalta muun muassa Liittotasavallan vakoilun lisääntymiseen maassamme. VH).

> https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002737290.html > https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3196946-brittien-tiedustelulla-yhteys-punaisiin-1918 > http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155046-kekkonen-rakentaa-ulkopolitiikkaa-%E2%80%93-sattumuksia-syksyll%C3%A4-1963

Ilmeisesti kaikki tämä sai Kekkosen etsimään ratkaisua suoraan Tanskan ja ennen kaikkea Norjan suunnalta.

Hän viestitti Osloon, ettei NATO-jäsenyydellä ollut Norjalle enää sellaista turvallisuuspoliittista merkitystä kuin aikanaan 1940-luvun lopulla.  Neuvostoliiton uhkaukset osoittivat päinvastoin sen saattavan koitua vaaraksi. 

Siihen vedoten Kekkonen ehdotti, että Norja jättäisi NATO:n ja solmisi korvikkeeksi kahdenkeskisen sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.

Kekkonen ei tässä yhteydessä salannut motiivejaan:

Suomen etu, sanoin, on se, että Pohjola voisi pysyä sodan ulkopuolella.  Jos Norja tekisi kaksipuolisen sopimuksen, se voisi rauhoittaa Neuvostoliittoa.”

Myöhemmin, Tanskan kuningasparin Suomen-vierailun aikana, hän todisteli pitkän yöllisen keskustelun kuluessa vanhalle tuttavalleen, pääministeri H-C. Hansenille, Tanskan NATO-jäsenyyden tarpeettomuutta:

Lännen pitää puolustaa Tanskaa sodan tullen kuitenkin”.

Hansen myönteli, mutta totesi kätensä sidotuiksi.

> http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/11/presidentin-ministeri.html > https://da.wikipedia.org/wiki/H.C._Hansen > http://www.danmarkidenkoldekrig.dk/danske_kilder/22.1.1959%20%20h.c.hansen-mikoyan%20samtale.pdf

Lähde: Suomi: emt. s. 85.

*

Näihin aikoihin viriteltiin myös – jälleen kerran – suunnitelmia Norjan ja Tanskan NATO-jäsenyyden korvaamisesta pohjoismaisella puolustusliitolla.

Jotkut ruotsalaiset diplomaatitkin olivat liikkeellä asiassa ja saivat suomalaiset kollegansa innostumaan.  Kekkonen ei kuitenkaan lämmennyt idealle, vaan piti sitä lähinnä sosiaalidemokraattien yksityisajatteluna.

Pohjolan turvallisuuteen kytkeytyi kysymys Saksan liittotasavallan roolista.  Moskovaa huolestutti edelleen sen aseistautuminen sekä uutena piirteenä sen lisääntyvä läsnäolo Itämerellä, jonka Liittotasavallan puolustusministeri määritteli Bundesmarinen uudeksi painopistealueeksi.

Aivan erityisesti Neuvostoliittoa ärsyttivät vireillä olleet suunnitelmat Liittotasavallan ja Tanskan laivastoyhteistyöstä eteläisellä Itämerellä.  Sen taustalla nähtiin pyrkimys kaapata Itämeren tulo- ja menoreitit NATO:n hallintaan ja ”edistää sitä kautta liittouman aggressiivisia suunnitelmia”.

Neuvostoliitto ryhtyi vastatoimenpiteenä aktiiviseen kampanjaan Itämeren neutralisoimiseksi.  Tässä tarkoituksessa suurlähettiläs Lebedev pyrki heinäkuussa 1957 Kekkosen luo ja esitti ohjeittensa perusteella, että Suomi tuomitsisi Liittotasavallan ja Tanskan hankkeet.

Kekkonen kuitenkin lupasi vain perehtyä asiaan.  Niin tehdessään hän tuli pian vakuuttuneeksi siitä, että ”Itämeri – rauhan meri” oli pelkkä propagandateema ilman reaalisia toteutumisen edellytyksiä.  Tämä ratkaisi hänen torjuvan kantansa, jonka hän myöhemmin esitti vastausta uudelleen peräämään saapuneelle Lebedeville.

Lähde: Suomi: emt. s. 86.

*

Näissä oloissa oli entistä helpompi uskoa varoituksia, joita Paasikivi esitti vielä viimeisinä elinviikkoinaan.

Miten hyvin Kekkonen oli ne sisäistänyt, osoittaa Kaarlo Hillilän sarkastinen muistiinpano Tamminiemessä käydystä keskustelusta:

Kekkosen lausumia: Paasikivi sanoi, että Saksa on jo aloittanut kaksi maailmansota ja aloittaa vielä kolmannen(tottumuksesta Kekkonen jo näytteli ihailemaansa Paasikiveä niin kuin Jeesusta).”

Lähde: Suomi: emt. 86-87.

*

Neuvostoliiton ammuttua ensimmäisen tekokuun avaruuteen lokakuussa 1957, Yhdysvallat esitti NATO:n neuvostolle taktisten ydinaseiden ydinkärkien varastoimista Eurooppaan ja tarjoutui asettamaan keskimatkan ohjuksia NATO:n Euroopan joukkojen komentajan käyttöön.

Mokova reagoi tarjoukseen välittömästi.

Se katsoi aloitteen tähtäävän Liittotasavallan aseistamiseen ydinasein sekä ydinkärjillä varustettujen ohjusten tuomiseen Neuvostoliiton rajojen välittömään läheisyyteen, Norjaan ja Tanskaan.

Vaikka viimeksi mainitut torjuivatkin Yhdysvaltain tarjouksen omalta osaltaan, niille osoitettiin Moskovasta jyrkkiä varoituksia ja niitä uhkailtiin tuhoisilla vastaiskuilla.

Tammikuussa 1958 antamassaan haastattelussa Hrushtshev korosti, ettei kysymyksessä ollut ainoataan Neuvostoliiton, vaan myös mitä suurimmassa määrin myös Suomen ja Ruotsin turvallisuudesta ja suvereniteetista.

Neuvostohallitus oli jo hieman aikaisemmin kääntynyt niiden puoleen nootilla, missä perättiin valmiutta ryhtyä toimiin ”sodan välttämiseksi ja valtioiden välisten suhteiden parantamiseksi” tilanteessa, missä ydinasesodan vaara oli NATO:n toimenpiteiden johdosta ”jyrkästi kasvamassa”.

Neuvostoliiton nootti oli ensimmäinen, joka kytki Liittotasavallan varustautumisen ja Norjan ja Tanskan liittolaispolitiikan muodostamaan ongelmaryppääseen vielä kolmannen elementin: aseidenriisuntatoimet. 

Siitä lähtien nämä ongelmat tulivat suomalaisia vastaan yleensä toisiinsa kytkeytyneinä. 

Lähde: Suomi: emt. 87-88.

*

Syksyn 1956 kriisitunnelmat sekä saadut tiedot NATO:n vasta- ja valmiustoimista Suomen vastaisella rajalla saivat Kekkosen pohtimaan tilannetta uudelleen ja asettamaan puolueettomuuden edut taloudellisten realiteettien edelle.  …

Keskustellessaan tilanteesta vuoden 1956 lopulla puolustusministeri Skogin ja tämän kansliapäällikön Kalle Lehmuksen kanssa Kekkonen vaati Suomen puolustusvalmiuden nopeaa lisäämistä pohjoisessa.  Hän piti tärkeänä, että Lappiin saataisiin sijoitetuksi niin paljon joukkoja, että ne voimaltaan vastaisivat niitä yhtymiä, jotka Norjassa tultaisiin kriisitilanteessa ryhmittämään Suomen vastaiselle rajalle.  Aikaa vieviä sijoitusoperaatioita odoteltaessa Kekkonen oli valmis ”pitämään manööverien varjolla koko talven ajan porukkaa Länsi-Lapissa”. 

Kesällä 1958 käynnistyikin näitä näkemyksiä myötäilevä hanke Pohjanmaan Jääkäripataljoonan siirtämiseksi Sodankylään.

Lähde: Suomi: emt. s. 88-89.

*

Kommentaaria

Henry Kissingerin etc. äskettäistä pohdintaa aiheesta:

Kissingeirin mukaan de Gaulle uhkasi liittoutua Neuvostoliiton kanssa Yhdysvaltojen vaikutusta vastaan. …

Isossa kuvassa Neuvostoliitto oli vyörymässä länteen: Suomi olisi ollut ensimmäisessä aallossa sen kohteena.  Yleisesti tiedetään, että Suomen lentokentät ja muu infra olisi ollut Neuvostoliiton käytettävissä sodan alusta lähtien. 

Suomella ei ollut voimaa eikä edellytyksiä sitä estää, sen tiesivät pääesikunnan korkeat upseerit.  Tämän liikkeen seurauksena olisi ollut se, että Ruotsi olisi salamana liittynyt NATOon, ja tätä hintaa, läntisen sotilasliiton ohjuksia ja ydinaseita näin lähelle tuloa, Neuvostoliitto ei tietenkään ollut valmis maksamaan rauhan olosuhteissa, ja näin ollen Suomi oli ikään kuin tämän pelotteen muodostamassa tuulensuojassa.  Mutta toisin oli kriisin oloissa, jolloin suoraan sanottuna Suomen miehitys olisi ollut Neuvostoliiton päästrategian ja erityisesti Leningradin oblastin puolustusdoktriinin ensimmäisten toimenpiteiden kärjessä. 

*

Pian Porkkalan palauttamisen 1955 jälkeen Suomessa alkoi kehittyä omalaatuinen vastavaikutus. …

Yhdistäviksi piirteiksi erottautuivat noudatetun ulkopolitiikan kielteinen arviointi verhottuine muutosvaateineen sekä siitä juontuva presidentin arvostelu, mikä ennen pitkää eriytyi yhä avoimemmaksi kekkoskritiikiksi.

Kolmantena piirteenä korostui Neuvostoliiton ja sen politiikan yhä suorasukaisempi arvostelu. …

Lyhyenä ajanjaksona maassa julkaistiin koko joukko mennyttä lähihistoriaa käsitteleviä teoksia, joissa arvosteltiin joko suoraan tai epäsuorasti Neuvostoliittoa ja Suomen sodanjälkeistä politiikkaa.  Eniten huomiota herättivät Yrjö Soinin sotasyyllisyyskuvaus ”Kuin Pietari hiilivalkealla”, SS-mies Unto Parvilahden kirja ”Berijan tarhat” sekä ex-kommunisti Arvo Poika Tuomisen paljastusteokset.  Antia täydensivät erilaiset tilitykset, sellaiset kuin esimerkiksi Yrjö Niiniluodon ”Mitä on olla suomalainen” ja Jussi Talven ”Elän Venäjän varjossa”.  Niitä leimasivat läntinen etuvartioajattelu ja porvarillisen Suomen ahdistuneet kokemukset:

”Olen koko elämäni, kuten kaikki suomalaiset asunut Venäjän naapurina.  Koko elämäni ajan olen tuntenut oloni turvattomaksi”. (Niiniluoto: emt.) …

Soinin ja Parvilahden teoksia myytiin lyhyessä ajassa runsaat 50.000 kappaletta, mikä rohkaisi kustantajia uusiin yrityksiin samalla saralla.  Menekkiä lisäsi hyökkäävä mainonta. …

Teoksista alkanut keskustelu laajeni pian yleiseksi ulkopolitiikkaa käsitteleväksi polemiikiksi, jolle Unkarin tapahtumat sekä Neuvostoliiton destalinisointikampanja ja sisäinen valtataistelu olivat jo ehtineet luoda otolliset piirteet.

Monien kirjoittajien mielestä aika oli ajanut Suomen ulkopoliittisen linjan ohi.  Siksi se kaipasi tarkistamista.  Ohjenuoraksi olivat monet valmiit ottamaan ”suomalaisen suoraselkäisyyden”.

Kun noudatettu linja henkilöityi Kekkoseen, myös hän joutui arvostelun kohteeksi.  Se laajeni pian kritiikiksi, joka muistutti hänen pääministerivuosiensa raskaimpia aikoja.

Jonkinlainen huippu saavutettiin syksyllä 1957.¨

Mielialojen kiihtymystä kuvaa Kultarannassa sattunut välikohtaus, jossa tuntemattomaksi jäänyt ampuja tulitti käsiaseella presidentin kesäasuntoa. 

Eivätkä tappouhkaukset tähän päättyneet.

Lähde: Suomi: emt. s. 95-96.

*

Huolestuttavaksi oikeiston piirissä tapahtuvan kiihotuksen teki siihen kytkeytynyt spekulointi ulkopoliittisella suunnanmuutoksella.  Tietoja siitä kantautui eri puolilta maata.

Kekkonen epäili, että toiminta oli organisoitua ja että sitä johti ”jokin poppoo”.  Siihen viittasivat myös osaltaan tiedot, joiden mukaan eri puolueisiin lukeutuvat Kekkosen vastustajat olivat etsiytymässä yhteistoimintaan.  Epäluuloja oli jo ehtinyt herättää muutamien vastustajien yhteinen salaperäinen matka Saksan Liittotasavaltaan.  …

Kekkosvastaisen toiminnan toiseksi keskukseksi muodostui Sosiaalidemokraattinen puolue, jonka piirissä Väinö Leskinen käynnisti vuoden 1956 lopulla voimakkaan kampanjan presidenttiä vastaan.

Voitto kevään 1957 puoluekokouksessa antoi sille vain lisää terävyyttä.

Puolueen päälehti Suomen Sosialidemokraatti ja Sosialistinen Aikakauslehti nousivat kritiikin suunnannäyttäjiksi, ja maaseutulehdet seurasivat perässä.  Eikä niiden sävy jäänyt jälkeen pääkaupunkilaisten esikuvista:

”Oma diaknoosimme kekkomaniasta on että se on aasialaisen kommunismin ja pielaveteläisen tukipalkkiopolitiikan tartunta-aineksista syntynyt yhteiskuntaa mädättävä virus”.

Pisimmälle kritiikissään ylsi Leskisen ohjailema Sosialistinen Aikakauslehti, joka jo tässä vaiheessa asetti tavoitteeksi Kekkosen uudelleenvalinnan estämisen (1962 vaaleissa).

Syksyllä 1957 se julkaisi suurta huomiota ja pahennusta herättäneen kirjoituksen ”Minun taisteluni  -  Mein Kampf”, joka varmuuden vuoksi painettiin uudelleen vielä lehden seuraavaan numeroon.

Monologin muotoon puettu tarina oli, ja on ilmeisesti yhä, häjyin herjakirjoitus, mitä istuvasta tasavallan presidentistä on milloinkaan laadittu.

Kyltymättömän vallanhimoiseksi kuvattu Kekkonen pantiin edustamaan kaikkea väärää ja tuomittavaa ja hänen vastapainonaan SDP kaikkea puhdasta ja oikeaa.

Hyökkäys oli Leskisen ja hänen avustajiensa Olli Laitisen ja Matti Niemisen käsialaa, mutta laajempaa kantavuutta sille antoi se seikka, että lehden julkaisijana toimi SDP:n puoluetoimikunta.

Monologi osoitti, mistä Kekkosen ja sosiaalidemokraattien vastakohtaisuus – pääministerivuosien aikaisten kaunojen ja presidentinvaalitapahtumien ohella – juontui.

Kirjoituksessa näet väitettiin Kekkosen tukevan skogilaisia ja pyrkivän heidän avullaan SDP:n hajottamiseen. 

Tämänkaltaisia epäluuloja vain lisäsivät joidenkin skogilaisten tarkoitukselliset vihjaukset presidentiltä saatavasta tuesta.

Lähde: Suomi: emt. s. 97-99.

*

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli käynyt ulkomaankauppaa bilateraalipohjalta (kahdenkeskisin sopimuksin, VH).

Paineet multilateralisminiin siirtymisestä olivat kuitenkin koko ajan kasvaneet.  Keväällä 1957 Suomi allekirjoittikin OEEC-maiden kanssa nk. Helsingin klubin pöytäkirjan.  Sen myötä se siirtyi kaupassaan ja maksuissaan monenkeskiselle pohjalle. 

Samalla se otti pitkän askeleen kohti kaupan esteiden poistamista ja maksuliikenteen vapauttamista, mille sitten syksyllä suoritettu lähes 39 %:n devalvaatio loi tarvittavat edellytykset.  Suomen voitiin sen jälkeen katsoa saavuttaneen ulkomaankauppansa vapauttamisessa OEEC-maiden tason.  …

Neuvostoliitto oli suhtautunut kielteisesti länsieurooppalaisiin taloudellisiin yhteistyöorganisaatioihin jo OEEC:n perustamisvaiheesta lähtien ja tuonut sen myös selkeästi julki.

Viimeksi niin oli tapahtunut maaliskuussa 1957, kun Neuvostoliiton ulkoministeriö oli toimittanut kaikille Euroopan hallituksille julkilausuman, jossa tuomittiin vireillä olleet Euratomin ja EEC:n perustamissuunnitelmat.

Perustelut olivat olleet ennen muuta poliittiset:

järjestöjen väitettiin palvelevan Saksan liittotasavallan revansismia ja vaarantavan siten maailmanrauhan.

Näin ollen oli odotettavissa, että Suomen aloite julki tullessaan herättäisi Moskovassa huomiota, kuten tapahtuikin.

Ensi alkuun kommentit olivat vaivihkaisia varoituksia, joissa korostettiin jäsenyyden OEEC:ssä saattavan merkitä myös poliittista askelta, jolla olisi vaikutuksensa suomalais-neuvostoliittolaisiin suhteisiin.

Kun suomalaiset eivät reagoineet, sävy terävöityi.

Suurlähettiläs Lebedev marssi ulkoministeri Hynnisen luo ja korosti tälle, että valtaosa OEEC:n jäsenistä kuului Neuvostoliitolle vihamieliseen NATO:on.

Lähde: Suomi: emt. s. 109, 111.

*

Kekkonen lähti 22.5.1958 Neuvostoliittoon huolella valmisteltu keskusteluaiheita koskeva lista salkussaan.

… Rauhansopimuksen tarkistamisen (sotilaalliset rajoitukset, VH) osalta Hrushtshev toisti jo aiemmin annetun vastuksen: ajankohta oli sopimaton.  Läsnä ollut Voroshilov kuitenkin lohdutti, että ”myöhemmin” tilanne ”voi paljon muuttuakin”.

On ilmeistä, että neuvostoliittolaiset uskoivat Kekkosen aloitteen tähtäävän varustautumiseen.

Tästä näkökulmasta olivat Hrushtshevin esittämät lisäperustelut mielenkiintoiset:

Suomen ei tarvinnut varustautua, koska Neuvostoliitto ei sitä uhannut eikä Norjankaan hyökkäys tuntunut uskottavalta.

Suomen taloudellinen tilanne ei sitä liioin sallisi, eikä siitä olisi edes vastaavaa hyötyä koska ydin- ja joukkotuhoaseet olivat muuttaneet koko asetelman, Hrushtshev todisteleiksen.

Kekkonen korjasi väärinkäsityksen ja korosti puuttuneensa asiaan lähinnä sen vuoksi, että rauhansopimuksen miehistömääriä koskevat määräykset vaikeuttivat suurten asevelvollisuusikäluokkien kouluttamista.  …

Saimaan kanavan vuokrauksesta neuvoteltaessa Hrushtshev varoitti:

”Jos nyt ryhdymme keskustelemaan rajoista, voimme kajota sellaiseen, joka tuottaisi haittaa ja vahinkoa sekä teille että meille.”

(Torjuvaa kantaa perusteltiin myös sillä, että ”lännen tietyt piirit” voisivat käyttää vuokraamista hyväkseen ”vaatimuksiin rajojen tarkistamiseksi Saksassa, Puolassa, Itä-Preussissa jne”. Kolmantena syynä viitattiin Suomen sisäiseen tilanteeseen: jo Porkkalan luovuttaminen oli vahvistanut Neuvostoliitolle vihamielisiä piirejä.  Toivottu alueen vuokraaminen saattaisi vain lisätä niiden piirien vaikutusvaltaa, ja ne voisivat käyttää sopimusta hyväkseen esittääkseen yhä uusia, pidemmälle meneviä vaatimuksia.)

Neuvotteluissa Kekkonen ei ottanut esille kysymystä OEEC:n jäsenyydestä.  Ralph Enckellin yllyttämänä hän puuttui siihen kuitenkin myöhemmin keskustellessaan ulkoministeri Gromykon kanssa.

Tällöin kävi ilmi, ettei Neuvostoliiton kanta ollut muuttunut.

Gromyko luonnehti OEEC:tä Atlantin liiton (NATO) järjestöksi ja totesi siihen liittymisen vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita.

Kun Kekkonen tiedusteli, voisiko Suomi luottaa Neuvostoliiton tukeen, jos sen vienti joutuisi vaikeuksiin OEEC:n ulkopuolelle jättäytymisen vuoksi, Gromyko vastasi myöntävästi.  …

OEEC-ratkaisu jäi sittemmin yöpakkasten jalkoihin ja lykkäytyi sen myötä pitkälle tulevaisuuteen.

Lähde: Suomi: emt. s. 119, 122-125.

*

*

EPILOGI

Vuonna 1957 Neuvostoliiton johtajat Nikita Hrustsov ja Nikolai Bulganin vierailivat Suomessa.

Presidentin kanslian valokuvaajana toiminut Atte Matilainen (1924-2018) oli paikalla:

Huhun mukaan TIME-lehti oli luvannut 2000 dollarin palkkion kuvasta, josta näkisi, että vieraat olivat alkoholin vaikutuksen alaisia.

Menin kollegani kanssa Kaivopuistoon odottamaan vieraiden tuloa.

Kohta he tulivatkin käsikynkkää ja laulellen.

Emme ottaneet kuvaa, sillä olisimme paljastuneet salamavalojen välähdykseen.

Herrat vielä painiskelivat majoituspaikkansa pihalla.”

 

Lähde: Helsingin Sanomat, 8.1.2018, Kuolleita;

Markku Marttinen: Juoksupojasta huippukuvaajaksi, Atte Matilaisen nekrologi.

*

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259562-kieli-keskella-suuta-suomen-idansuhteet-ja-lansi-1957#comments Kylmä sota Nato Nikita Hrustsov Paasikiven-Kekkosen linja Presidentti Urho Kekkonen Thu, 16 Aug 2018 10:28:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259562-kieli-keskella-suuta-suomen-idansuhteet-ja-lansi-1957
Päättyikö kylmä sota? http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota <p><br />Kun NL hajosi ja &quot;kylmä sota&quot; päättyi, monet itäblokin maat liittyivät nopeasti läntiseen puolustusliitto Natoon.&nbsp;&nbsp; Varsinaista uhkaa ei ollut mutta Natoon liityttiin &rdquo;varmuuden vuoksi&rdquo;.&nbsp; Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NL:sta irtautuneet ja itsenäistyneet valtiot olivat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liettua, Moldova, Tadžikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro.</p><p>Pitkään näytti siltä, että Venäjästä tulisi &quot;normaali&quot; eurooppalainen valtio. Monet Euroopan maat vähensivät puolustusmenojaan, Ruotsi jopa luopui asevelvollisuusarmeijasta.</p><p>Kun entinen KGB agentti Putin valittiin presidentiksi, tilanne muuttui.&nbsp; Putin arvioi NL:n hajoamisen geopoliittiseksi katastrofiksi. Vuosina 2005 &ndash; 2010 Venäjällä ilmestynyt neliosainen &ldquo;Uusi Venäjän doktriini&rdquo; määritti Venäjälle kaksi kaikenkattavaa strategista tehtävää.&nbsp;<strong>Aluksi pitää palauttaa Venäjän imperiumi, mutta lopullisena tavoitteena on nousta Yhdysvaltojen tilalle globaaliksi maailmanmahdiksi.</strong>&nbsp; Putinin mukaan tämä oli mahdollista vain vahvan armeijan avulla.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>NL:n jäljiltä Puna-Armeijan kalusto oli vanhentunutta.&nbsp; Käynnistettiin massiivinen asevoimien kehitysohjelma.</p><p>Venäjän varustautuminen johti siihen, että &nbsp;Euroopan maat ryhtyivät jälleen varustautumaan.&nbsp; Se ei johtunut siitä, että Euroopan maiden hallitukset olisivat tehneet &nbsp;päätöksen valmistautua hyökkäämään Venäjälle. &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>****</p><p>&nbsp;</p><p>Nato on määritelty viholliseksi Venäjän sotilasdoktriinissa.&nbsp; Naton uhka Venäjälle on täysin tuulesta temmattu väite, jota Kreml hokee sisäpoliittisista syistä.</p><p>Kreml tarvitsee ulkoista uhkaa sisäpoliittisista syistä.&nbsp; Ulkopoliittisista syistä johtuen on hankalaa nimetä suoraan jokin valtio tällaiseksi uhkaksi.&nbsp; Nato sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, siinä ei syytetä mitään tiettyä valtiota hyökkääjäksi, ei edes Yhdysvaltoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Venäjän sotilasdoktriini pitää &nbsp;Natoa hyökkääjänä</strong>.&nbsp; Tarkastellaan siis hieman tätä väitettä.&nbsp; Natoon kuuluu tällä hetkellä 29 valtiota.&nbsp; Naton päätöksentekosääntönä on konsensus eli yksimielisyys. Natossa ei siis äänestetä eikä tehdä enemmistöpäätöksiä. Jokainen jäsenmaa osallistuu päätöksentekoon tasa-arvoisesti.</p><p>On typerää kuvitella, että Naton kaikki 29 jäsenenä päättäisivät yksimielisesti hyökkäyksestä Venäjälle.&nbsp;&nbsp; Siitä huolimatta suomalaiset Naton vastustajat uskovat Kremlin propagandaa ilman mitään kritiikkiä.&nbsp; Vanhan propagandaohjeen mukaan mitä suurempi valhe on, sen varmemmin se uskotaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kremlin propaganda menee läpi valitettavan monelle suomalaiselle. Tuskin Suomen ulkopolitiikka muuttuisi vihamieliseksi Venäjälle vaikka olisimme Naton jäsen.&nbsp; Venäjä on kertonut reagoivansa mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Jos se reagointi on esim. materiaalin ja joukkojen siirtoa Suomen rajalle, ei se haittaa, kunhan ne pysyvät siellä. Mielenkiintoinen kysymys on sitten mistä ne joukot siirretään? Jonkun toisen Natomaan rajalta, vai peräti Kiinan rajalta?</p><p>&nbsp;</p><p>*****&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Donald Trump kertoi perustavansa avaruuspuolustusjoukot.&nbsp; Tämä vaikuttaa Reaganin &quot;tähtien sota&quot; -hankkeelta vaikka virallisesti kerrotaankin joukkojen torjuvan avaruudesta tulevaa uhkaa.</p><p>Putinin asialistalla Helsingissä oli mm. pidättäytyminen avaruuden aseistamisesta.&nbsp; Trump näyttää vähät välittävän Putinin toiveesta. &nbsp;Miten Venäjällä suhtaudutaan noihin Trumpin avaruusjoukkoihin? Riittävätkö rahat varustautumiseen tällä kerralla?&nbsp;&nbsp;&nbsp; Eivät tietenkään riitä ellei koroteta veroja ja supisteta sosiaaliturvaa ja eläkkeitä.&nbsp;&nbsp; Kansannousu siitä seuraisi joten ovat taas puun ja kuoren välissä.</p><p>&nbsp;</p><p>****</p><p>Venäjän liittotasavaltaan kuuluu 21 tasavaltaa. Nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa.</p><p>Turvallisuudesta (=armeija) ja &nbsp;ulkopolitiikasta vastaa Kreml (federaatio). &nbsp;Lisäksi Putinin alaisuudessa on 300 tuhannen miehen joukot, jotka on perustettu vastaamaan sisäisestä turvallisuudesta.</p><p>Ei Venäjälle tarvitse hyökätä.&nbsp; Venäjä voi hajota aivan omatoimisesti, riittää kun nämä 21 tasavaltaa saavat täyden itsenäisyyden.</p><p>Kun Venäjän liittovaltiolta loppuvat rahat, on hyvin todennäköistä, että tasavallat ottavat ohjakset omiin käsiinsä ja yrittävät selviytyä ilman Kremliä. &nbsp;Siinä vaiheessa taloudellista apua varmaankin tarjotaan monelta taholta (esim. Kiina) niille tasavalloille, joilla on runsaita luonnonvaroja.</p><p>&nbsp;</p><p>*****</p><p>&nbsp;</p><p>Machiavellin mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: eräät ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset vasta selittämisen jälkeen ja lopuille ei asia selviä sittenkään.</p><p>Mietitään vielä omilla aivoilla mitä Nato hyötyisi hyökkäyksestä Venäjälle, miten päätös tehtäisiin ja miten &rdquo;sotasaalis&rdquo; jaettaisiin.&nbsp; Jos kaikesta huolimatta nykyiset 29 jäsentä tekisivät hyökkäyspäätöksen, Naton jäsenenä Suomi 100% varmuudella olisi vastaan ja torppaisi hankkeen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Kun NL hajosi ja "kylmä sota" päättyi, monet itäblokin maat liittyivät nopeasti läntiseen puolustusliitto Natoon.   Varsinaista uhkaa ei ollut mutta Natoon liityttiin ”varmuuden vuoksi”.  Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NL:sta irtautuneet ja itsenäistyneet valtiot olivat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liettua, Moldova, Tadžikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro.

Pitkään näytti siltä, että Venäjästä tulisi "normaali" eurooppalainen valtio. Monet Euroopan maat vähensivät puolustusmenojaan, Ruotsi jopa luopui asevelvollisuusarmeijasta.

Kun entinen KGB agentti Putin valittiin presidentiksi, tilanne muuttui.  Putin arvioi NL:n hajoamisen geopoliittiseksi katastrofiksi. Vuosina 2005 – 2010 Venäjällä ilmestynyt neliosainen “Uusi Venäjän doktriini” määritti Venäjälle kaksi kaikenkattavaa strategista tehtävää. Aluksi pitää palauttaa Venäjän imperiumi, mutta lopullisena tavoitteena on nousta Yhdysvaltojen tilalle globaaliksi maailmanmahdiksi.  Putinin mukaan tämä oli mahdollista vain vahvan armeijan avulla. 

 

NL:n jäljiltä Puna-Armeijan kalusto oli vanhentunutta.  Käynnistettiin massiivinen asevoimien kehitysohjelma.

Venäjän varustautuminen johti siihen, että  Euroopan maat ryhtyivät jälleen varustautumaan.  Se ei johtunut siitä, että Euroopan maiden hallitukset olisivat tehneet  päätöksen valmistautua hyökkäämään Venäjälle.   

 

****

 

Nato on määritelty viholliseksi Venäjän sotilasdoktriinissa.  Naton uhka Venäjälle on täysin tuulesta temmattu väite, jota Kreml hokee sisäpoliittisista syistä.

Kreml tarvitsee ulkoista uhkaa sisäpoliittisista syistä.  Ulkopoliittisista syistä johtuen on hankalaa nimetä suoraan jokin valtio tällaiseksi uhkaksi.  Nato sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, siinä ei syytetä mitään tiettyä valtiota hyökkääjäksi, ei edes Yhdysvaltoja.

 

Venäjän sotilasdoktriini pitää  Natoa hyökkääjänä.  Tarkastellaan siis hieman tätä väitettä.  Natoon kuuluu tällä hetkellä 29 valtiota.  Naton päätöksentekosääntönä on konsensus eli yksimielisyys. Natossa ei siis äänestetä eikä tehdä enemmistöpäätöksiä. Jokainen jäsenmaa osallistuu päätöksentekoon tasa-arvoisesti.

On typerää kuvitella, että Naton kaikki 29 jäsenenä päättäisivät yksimielisesti hyökkäyksestä Venäjälle.   Siitä huolimatta suomalaiset Naton vastustajat uskovat Kremlin propagandaa ilman mitään kritiikkiä.  Vanhan propagandaohjeen mukaan mitä suurempi valhe on, sen varmemmin se uskotaan. 

 

Kremlin propaganda menee läpi valitettavan monelle suomalaiselle. Tuskin Suomen ulkopolitiikka muuttuisi vihamieliseksi Venäjälle vaikka olisimme Naton jäsen.  Venäjä on kertonut reagoivansa mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Jos se reagointi on esim. materiaalin ja joukkojen siirtoa Suomen rajalle, ei se haittaa, kunhan ne pysyvät siellä. Mielenkiintoinen kysymys on sitten mistä ne joukot siirretään? Jonkun toisen Natomaan rajalta, vai peräti Kiinan rajalta?

 

***** 

 

Donald Trump kertoi perustavansa avaruuspuolustusjoukot.  Tämä vaikuttaa Reaganin "tähtien sota" -hankkeelta vaikka virallisesti kerrotaankin joukkojen torjuvan avaruudesta tulevaa uhkaa.

Putinin asialistalla Helsingissä oli mm. pidättäytyminen avaruuden aseistamisesta.  Trump näyttää vähät välittävän Putinin toiveesta.  Miten Venäjällä suhtaudutaan noihin Trumpin avaruusjoukkoihin? Riittävätkö rahat varustautumiseen tällä kerralla?    Eivät tietenkään riitä ellei koroteta veroja ja supisteta sosiaaliturvaa ja eläkkeitä.   Kansannousu siitä seuraisi joten ovat taas puun ja kuoren välissä.

 

****

Venäjän liittotasavaltaan kuuluu 21 tasavaltaa. Nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa.

Turvallisuudesta (=armeija) ja  ulkopolitiikasta vastaa Kreml (federaatio).  Lisäksi Putinin alaisuudessa on 300 tuhannen miehen joukot, jotka on perustettu vastaamaan sisäisestä turvallisuudesta.

Ei Venäjälle tarvitse hyökätä.  Venäjä voi hajota aivan omatoimisesti, riittää kun nämä 21 tasavaltaa saavat täyden itsenäisyyden.

Kun Venäjän liittovaltiolta loppuvat rahat, on hyvin todennäköistä, että tasavallat ottavat ohjakset omiin käsiinsä ja yrittävät selviytyä ilman Kremliä.  Siinä vaiheessa taloudellista apua varmaankin tarjotaan monelta taholta (esim. Kiina) niille tasavalloille, joilla on runsaita luonnonvaroja.

 

*****

 

Machiavellin mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: eräät ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset vasta selittämisen jälkeen ja lopuille ei asia selviä sittenkään.

Mietitään vielä omilla aivoilla mitä Nato hyötyisi hyökkäyksestä Venäjälle, miten päätös tehtäisiin ja miten ”sotasaalis” jaettaisiin.  Jos kaikesta huolimatta nykyiset 29 jäsentä tekisivät hyökkäyspäätöksen, Naton jäsenenä Suomi 100% varmuudella olisi vastaan ja torppaisi hankkeen.

 

]]>
21 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota#comments Nato NL Venäjä Wed, 15 Aug 2018 19:28:15 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota
Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut <p>Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.</p><p>Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen &rdquo;harhapolun&rdquo; kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.</p><p>Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.</p><p>Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.</p><p>Noilla kahdella asialla on yhteys.</p><p>Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:</p><p>&quot;<em>Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран.</em>&quot; (<a href="http://tass.ru/armiya-i-opk/5399285"><u>Тасс 24.7.2018</u></a>).<br /><br />Vapaasti suomennettuna:</p><p>&quot;<em>Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.</em>&rdquo;</p><p>Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu"><u>US-blogi 25.7.2018</u></a>).</p><p>Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?</p><p>Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.</p><p>Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.</p><p>Presidentti Niinistö meneekin &rdquo;lepyttelemään&rdquo; presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa </em><em>ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf"><u>Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaises</em><em>ti niin, <u>ettei Suomi kuulu sotilasliittoon</u>.</em>&rdquo; (<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79159/IP1601374_UM_Nato-arvioFI_13371.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=159271&amp;GUID=%7BB084DC8B-BF65-4B64-A1A7-7E5E108F0753%7D"><u>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, </em><em>joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=167832&amp;GUID=%7BD1AC3E52-4766-4927-9594-44CE7F872CE9%7D"><u>Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Shoigu </em><em>esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.</em>&rdquo; (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa</em>&rdquo; -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.</p><p>Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?</p><p>Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.</p><p>99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009</u></a>) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: &rdquo;<em>&hellip;Suomi <u>ei voi käyttää</u> sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena <u>ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea</u>.</em>&rdquo;</p><p>Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.</p><p>Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.</p><p>&rdquo;<em>Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme <u>sotilaallisesti liittoutumattomia</u> - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.</em>&rdquo;, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml"><u>IL 17.7.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa <u>sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen</u> oman vahvan puolustuksen eteen.</em>&rdquo;, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/puolustusministeri-vastaa-li-anderssonille-suomi-hankki-parhaat-mahdolliset-aseet/"><u>Verkkouutiset 6.7.2018</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Mielenkiintoista on, että <u>sotilaallisesti liittoutumaton Suomi</u> on tehnyt toisenlaisen linja&shy;ratkaisun kuin läntinen naapurinsa</em>.&rdquo;, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (<a href="https://demokraatti.fi/li-anderson-suomi-paatyi-toiseen-ratkaisuun-kuin-naapurinsa/"><u>Demokraatti 15.9.2017</u></a>). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.</p><p>&rdquo;<em>Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u>.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em><u>Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan</u> [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.</em>&rdquo;, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/"><u>Tuomioja.org 1.5.2017</u></a>).</p><p>Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.</p><p>Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>).</p><p>Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.</p><p><u>Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</u> Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.</p><p>Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=ptk+50/2013"><u>Täysistunnon pöytäkirja&nbsp;50/2013 vp</u></a>), että:</p><p>&rdquo;<em>Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo;.</p><p>Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.</p><p>Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.</p><p>Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.</p><p>&rdquo;<em>If country is EU member, NATO partner, a country with <u>agreements of defence security</u> with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral</em> (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on <u>puolustusyhteistyösopimus</u> Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.</em>&rdquo;</p><p><em>NATO partner</em> sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.</p><p>Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.</p><p>Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.</p><p>Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.</p><p>Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös <u>sotilaallisiin</u> puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.</p><p>Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.</p><p>Niinistön käyttämä <em>agreements of defence security</em> -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.</p><p>Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.</p><p>Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3634/FIN-UK.pdf"><u>Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation</u></a>), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3543/Statement_of_Intent.pdf"><u>Statement of Intent between The United States of America and Finland</u></a>), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (<a href="https://www.government.se/49fcef/globalassets/government/dokument/forsvarsdepartementet/2018/mou-finnish-swedish-defence-cooperation-20180625-signerad.pdf"><u>Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation</u></a>) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain&nbsp; solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf"><u>Trilateral Statement of Intent</u></a>).</p><p>Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.</p><p>Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.</p><p>Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.</p><p>Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Tiedotteeseen on mm. kirjattu:</p><p><em>&rdquo;Suomella ei ole <u>täysimääräistä</u> pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle <u>edellyttää lupaa </u>lupaviranomaiselta eli <u>Puolustusvoimilta</u>. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.</em>&rdquo;</p><p>Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.</p><p>Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.</p><p>Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Toukokuussa solmittiin sopimus, joka <u>avaa</u> niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä</em>&rdquo;.</p><p>Jos Šoigu olisi jättänyt <em>täydellisen</em>- ja <em>täydet</em>-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.</p><p>Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.</p><p>Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös<em> täydellisen</em>-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on &quot;avaa&quot;, mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.</p><p>Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.</p><p>Puolustusministeriön kirjaus &rdquo;<em>Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä...</em>&rdquo; tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein.&nbsp;</p><p>Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Käsitän sinänsä, että tuo kaikki&nbsp;on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.</p><p>Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.</p><p>Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.</p><p>Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.</p><p>Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:</p><p>&ldquo;<em>&rsquo;Finland is not politically, economically or militarily neutral,&rsquo; said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.</em>&rdquo; (<u><a href="http://www.globaltimes.cn/content/1108868.shtml">Global Times 29.6.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>&rsquo;Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton&rsquo; sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.</em>&rdquo;</p><p>Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:</p><p>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.</p><p>Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.</p> Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.

Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen ”harhapolun” kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.

Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.

Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.

Noilla kahdella asialla on yhteys.

Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:

"Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран." (Тасс 24.7.2018).

Vapaasti suomennettuna:

"Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.

Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla ”Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?” (US-blogi 25.7.2018).

Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?

Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla ”Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus” (HS 6.8.2018), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.

Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.

Presidentti Niinistö meneekin ”lepyttelemään” presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.

                                                                             ****

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015).

Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaisesti niin, ettei Suomi kuulu sotilasliittoon.” (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.” (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017).

Shoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.” (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että ”Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa” -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.

Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.

Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?

Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.

99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.

Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.

                                                                             ****

Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: ”…Suomi ei voi käyttää sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea.

Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.

Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.

Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme sotilaallisesti liittoutumattomia - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.”, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (IL 17.7.2018).

Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen oman vahvan puolustuksen eteen.”, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (Verkkouutiset 6.7.2018)

Mielenkiintoista on, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi on tehnyt toisenlaisen linja­ratkaisun kuin läntinen naapurinsa.”, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (Demokraatti 15.9.2017). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.

Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.” ja ”Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.”, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (Tuomioja.org 1.5.2017).

Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.

Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.

                                                                             ****

Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella (Yle 6.5.2013).

Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.

Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.

Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (Täysistunnon pöytäkirja 50/2013 vp), että:

Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen”.

Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.

Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.

Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.

                                                                             ****

Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.

If country is EU member, NATO partner, a country with agreements of defence security with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral (Yle Areena, 1.01-1.25).

Vapaasti suomennettuna:

Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.

NATO partner sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.

Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.

Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.

Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.

Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös sotilaallisiin puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.

Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.

Niinistön käyttämä agreements of defence security -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.

Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.

Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (Statement of Intent between The United States of America and Finland), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain  solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent).

Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.

Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.

Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.

                                                                             ****

On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.

Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Tiedotteeseen on mm. kirjattu:

”Suomella ei ole täysimääräistä pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.

Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.

Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.

Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (HS 6.8.2018):

Toukokuussa solmittiin sopimus, joka avaa niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä”.

Jos Šoigu olisi jättänyt täydellisen- ja täydet-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.

Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.

Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös täydellisen-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on "avaa", mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.

Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.

Puolustusministeriön kirjaus ”Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä...” tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein. 

Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.

                                                                             ****

Käsitän sinänsä, että tuo kaikki on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.

Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.

Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.

Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.

Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:

’Finland is not politically, economically or militarily neutral,’ said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.” (Global Times 29.6.2018).

Vapaasti suomennettuna:

’Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton’ sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:

Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.

]]>
107 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Sun, 12 Aug 2018 18:11:24 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut
Kovaa turvallisuuspolitiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa <p>Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.</p><p>NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.</p><p>Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.</p><p>Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.</p><p>Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.<br />NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa <a href="https://www.av-test.org/en/statistics/malware/">800 miljoonaa kappaletta</a>. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.</p><p>Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi &rdquo;kovaksi turvallisuuspolitiikaksi&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.

NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.

Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.

Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.

Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.
NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa 800 miljoonaa kappaletta. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.

Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi ”kovaksi turvallisuuspolitiikaksi”.

]]>
1 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa#comments Nato Turpo Turvallisuuspolitiikka Ulkopolitiikka Venäjä Wed, 08 Aug 2018 16:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa
Donald ja Vladimir jutteli ihan kahden kesken http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258730-donald-ja-vladimir-jutteli-ihan-kahden-kesken <p><strong>Donald ja Vladimir jutteli ihan kahden kesken</strong></p><p><em>Mitä ihmettä nuo maailman mahtajat puhuivatkaan Suomessa <strong>#Helsinki2018</strong> &ndash;näytelmässä?&nbsp; Näytelmän vuorosanat.&nbsp; Ne, jotka monet &ndash; lukuisat &ndash; toimijat tallensivat omiin tiedostoihinsa/kasetteihinsa, ja joiden valumista monet&hellip; kieli pitkällä odotamme.</em></p><p><strong>Tässä yksi versio</strong>, joskin valikoitu tai koottu, tosipuheesta tai kuvitelmista, &quot;<strong>shaken, not stirred</strong>&quot;, -kenpä tietää.&nbsp;</p><p>Suomessa tämä <strong>The New York Times</strong> &ndash;median jo viikko sitten (20.7.2018) julkaisema paljastusartikkeli &rdquo;Transcript&rdquo; on jäänyt odotetusti täysin vaille huomiota, niin paljon kuin valtamedia tätä soppaa muuten ovatkin hämmentäneet. Joten lienee aika esittää se suomenkielisten luettavaksi, kaikkine varaumineen ja jatkokysymyksineen.&nbsp; Eli <em>Non-commercial, non-professional, FreeWor(l)d translation.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Johdannoksi</strong></p><p><strong>Kokenut suurpolitiikan</strong> tutkija ja analysoija, tri <strong>Jukka Tarkka</strong> kirjoittaa blogissaan keskiviikkona 27.7.2018 otsikolla &rdquo;<strong><em>Sielun veljet kohtasivat</em></strong>&rdquo;, muun muassa näin:</p><p>&rdquo;<em>Presidentti Donald Trumpin ympärillä pyörivän sirkuksen kummallisin ohjelmanumero on väittely ehkä käydyistä keskusteluista mahdollisesti tehtyjen tallenteiden olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jos ne ovat olemassa, ne nolaavat presidentin, mutta niin nolaa jo tämä väittely</em>.&rdquo;</p><p>Hieman alempana hän kirjoittaa:</p><p>&rdquo;<em>Laatulehti <strong>New York Times</strong> julkaisi 20.7.2018 jutun &ldquo;<strong>When Donald met Vladimir: The Transcript</strong>&rdquo;. </em><em>Se määritteli tekstin Helsingin huipputapaamisessa presidenttien kahdenkeskisestä keskustelusta salaa tehdyn tallenteen litteroinniksi</em>.&rdquo;</p><p>Tarkka huomioi, että lehden julkaisema &rdquo;<em>puhtaaksikirjoitus</em>&rdquo; on laajuudeltaan vain vajaat kolme (3) printtiliuskaa, kun taas herrat viettivät kahden kesken (molemmilla luottotulkki toki mukana) yhteensä kaksi tuntia.&nbsp; Jukka laskee, että &rdquo;tunti puhetta olisi varmaan lähes 20 printtiliuskaa&rdquo;.&nbsp; Kokeneena puheenkirjoittajana hän tietysti tietää, että liuskan oraalinen esittäminen vie 4-5 minuuttia, ja se on valmista, harjoiteltua tekstiä.&nbsp; Niin, että tunnissa esittäisi ehkä noin 12-15 liuskaa, kahdessa tunnissa tuplasti sen.&nbsp; Mutta miten tähän suhtautuu &rdquo;vapaa keskustelu&rdquo;?&nbsp; Siinähän välillä puhutaan ja välillä ollaan hiljaa?&nbsp; Välillä puhutaan päälle ja välillä ihan muuten väliin.&nbsp; Mutta missä välissä tulkit pääsevät ääneen.&nbsp; Presidentti Putin tietysti ymmärtää kohtuullisesti englantia, ja presidentti Trump välttävästi venäjää, joten tarviiko kaikkea kääntää &ndash; ehtiikökään?&nbsp; Miten keskustelu eteni?&nbsp; Mitä siis puhuttiin.</p><p>Tarkka on lukenut NYT:n julkaiseman <em>transcription</em> huolella, ja pohtiikin aiheellisesti:</p><p>&rdquo;<em>On tavallista, että toimitus parantaa ison tekstimassan lukukelpoisuutta editoinnilla, mutta silloin laatulehden kuuluu osoittaa poistojen sijainti, ja ehkä hahmottaa niiden laajuus, jos poistot ovat mittavia. <strong>New York Times</strong> ei ole tehnyt niin. Onko mahdollista, että se on erehtynyt julkaisemaan hämäystarkoituksessa tuotetun <strong>valedokumentin</strong></em>?&rdquo; (painotus, vh:n).</p><p>*</p><p><strong>Putinin kolme traumaa &ndash; Putin3T</strong></p><p>Presidentti Putinin kolme traumaa ovat tunnetusti:</p><p><strong>Neuvostoliiton hajoaminen</strong> ja sen mahdin mureneminen ja siitä seurannut erityisesti Läntisen maailman ylenkatse;</p><p><strong>Läntisen maailman asteittainen</strong> ja venäläisittäin &rdquo;häikäilemätön&rdquo; tunkeutuminen suojaviivan itäpuolelle, Venäjän intressialueelle; sekä</p><p>Kolmanneksi <strong>Läntisen maailman opporttunismi</strong>, omahyväisyys ja rappio aina itsetuhoisuuteen saakka.</p><p>Nämä <strong>Putin3T</strong> &ndash;seikkaa on aina syytä muistaa. (tämä on VH:n äänetöntä monologia).&nbsp; Niihin tietysti liittyy, mutta ei manifestina eikä aiheena, vaan seurauksena ja sellaisen kuvituksena monenkeskinen &rdquo;kohtalonyhteys&rdquo;, jota P3 tuntee.&nbsp; Häntä pidetään yleensä kylmänä kuin kala, rationaalisena asiassaan kuin totemi, vihassaan valkoisena kuin Siperian lumi.&nbsp; Mutta ehkä hänestä on muuhunkin, monipuolisempaan, mutatoidumpaan mieheen, hybridiin.&nbsp; Hän tuntee muun muassa myötätuntoa.&nbsp; Myötätuntoa ainakin kahta seikkaa <strong>kohtaan: </strong></p><p><strong>Romahtaneita valtioita</strong> kohtaan, etenkin niitä, joiden romahtamisessa Lännen voimilla on ollut näppinsä pelissä, tai joiden kohtalo on suoraan muotoutunut Lännen näppien painamista.&nbsp;</p><p>Lisäksi hän tuntee myötätuntoa <strong>romahtaneiden valtioiden päämiehiä</strong> ja heidän kohtaloitaan kohtaan, kollegoidensa, ja mahdollisten historiallisesti kohtalotovereidensa, joiden vanaan hän arvioi voivansa joskus joutua, ellei.&nbsp; Mutta nämä eivät kuulu tämän kirjoitelman piiriin, vaikkakin tämän tiivistelmän esittämiä seikkoja emme voi unohtaa, orientoituessamme ns. putinilaiseen valtio-oppiin ja sen reaali-ilmentymään, Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tekokenttään presidentti Putinin kaudella.</p><p>*</p><p><strong>Tämä tuli vain mieleeni</strong>, kun Jukka kirjoittaa:</p><p>&rdquo;<em>Tämä tulee mieleen esimerkiksi siitä, kuinka Putin julkaistun tekstin mukaan kommentoi Naton laajenemista, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Putin kauhisteli puolustusliitoon juuri hyväksytyn Montenegron muslimilaisuutta, ja sanoi sitten Trumpille: &rdquo;Ajattelepa, jos nuoret amerikkalaiset sotilaat &ndash; luoja varjelkoon &ndash; joutuisivat taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen tätä pikkuvaltiota, jossa asuu liian paljon muslimeja</em>.&rdquo;&rdquo;</p><p>Näin siis tri Jukka Tarkka blogissaan toissapäivänä.</p><p>*</p><p><em>&rdquo;<strong>Jos teksti on aito ja äänite on todella olemassa</strong>, tämä on yllätys varsinkin siksi, että muutama päivä huipputapaamisen jälkeen Trump esitti julkisesti Putinin hänelle kahden kesken syöttämään herjan lähes sanasta sanaan ikään kuin ikiomana oivalluksenaan. </em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Tekstissä on muitakin kohtia, joissa Trump joko vaieten nielee Putinille tyypillisen alfauroksen pullistelun, propagandan ja sivistymättömyyden, tai hehkuttaa niihin lisää tehoa&hellip;&rdquo;</em></p><p>Lue Jukka Tarkan blogi täältä kokonaisuudessaan: <a href="http://jukkatarkka.blogspot.com/2018/07/kolumni-2672018-sielun-veljet-kohtasivat.html">Kolumni 26.7.2018: SIELUN VELJET KOHTASIVAT </a>&nbsp;- <a href="http://jukkatarkka.blogspot.com/">http://jukkatarkka.blogspot.com/</a> &nbsp;</p><p>*</p><p>Vertaa;</p><p><strong>Ilta-Sanomat</strong>, 19.7.2018; <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005762903.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005762903.html</a> &nbsp;</p><p><strong>&rdquo;</strong><strong>Trump maalaili Montenegron voivan aloittaa kolmannen maailmansodan &ndash; &rdquo;Hyvin aggressiivinen kansa&rdquo;</strong> &rdquo;</p><p>*</p><p>HELSINKI TALES</p><p><strong>NEW YORK TIMES kirjoittaa 20.7.2018:</strong></p><p><strong>Näkemys</strong></p><p><strong>KUN DONALD TAPASI VLADIMIRIN: PUHTAAKSIKIRJOITUS<br /><br />Ohjeita samanmieliseltä johtajalta.</strong></p><p>by Bret Stephens, Opinion Columnist</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Donald Trump ja Vladimir Putin</em></strong><em> neuvottelivat yksityisesti Helsingissä maanantaina (16.7.2018), vain tulkkien ollessa läsnä.&nbsp; </em><em>Sen jälkeen spekulaatiot keskustelun sisällöstä ovat levinneet. New York Times on onnistunut saanut keskustelun jäljennöksen (transcript), joka on julkaistu alla.</em></p><p><em>*</em><br /><em>Presidentti Trump</em>: Your Excellency.<br /><em>Presidentti Putin</em>: Donald.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: Ollakseni rehellinen kanssasi, Vladimir, jos et pane pahaksesi, haluaisin todella esittää joitakin hyviä uutisia kokouksestamme tänään. &nbsp;Tulen takuulla kuolemaan tartuntaan, jonka sain <strong>Theresa Mayilta</strong> Englannissa tässä päivänä muutamana.</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Et siten kuin <a href="https://www.nytimes.com/2016/02/05/world/europe/alexander-litvinenko-poisoning-unfinished-business.html">Alexander Litvinenko</a> ja <a href="https://www.cnn.com/2018/07/19/europe/novichok-poisoning-perfume-bottle/index.html" target="_blank">Dawn Sturgess</a> niitattiin, Donald. Voit rauhoittua. &nbsp;Me pidämme vierailuasi Euroopassa erittäin onnistuneena.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: Hauskaa, jos ajattelet niin. &nbsp;Anteeksi vaan, jos olin hieman karkea <strong>Angelalle </strong>kaikesta siitä rahasta, jotka Saksa aikoo tunkea Venäjälle kyseisen Nord Stream -kaasuputken kautta.</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Päinvastoin, tämä oli äärimmäisen älykäs juttu, joka vaikutti meihin suuresti. Olimme huolestuneita Gazpromin vastaisista - anteeksi, Venäjän vastaisista mielipiteistä Saksassa äskettäin. Mutta kun panet kaikki ihmiset arvostelemaan putkilinjaa, pakotat Berliinin tukemaan sitä kansallisen ylpeyden ja periaatteen vuoksi! Tämä on kaupankäynnin taidon sisimmäisin idea: vakuuttaa ne, joiden näet yrittävän manipuloida asiaa, että he ajattelevat ja toimivat omaksi hyödykseen.<br /><em>Presidentti Trump</em>: Ahaa, ymmärrän. Se on kuin käänteinen psykologia tai jotain sinneppäin. Sama kuin mitä teimme Trump-yliopistolla: saada nämä ääliöt uskomaan, että heille opetetaan kiinteistö-bisneksessä menestymisen kaikki salaisuudet!</p><p>*</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Ei aivan, Donald. Se oli täysi petos.<br /><em>Presidentti Trump</em>: Hei, puhumalla petoksesta, tiedät, että feikki-uutiset väittävät, että sinä autoit minua voittamaan vaalit. Ja minun äijät väittää minulle, että sinä käpälöit jotain, ja se joku saa voittoni näyttämään ihan mädältä. Olen todella pahoillani joutueesanirasittamaan sinua uudelleen tästä, mutta he sanoivat, että minun täytyy nostaa tämä kissa pöydälle kanssasi. Mitäs sanot?<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Donald, se on niin kuin teidän presidenttinne Lincoln sanoi kerran: Voit hämätä joitain ihmisiä koko ajan ja kaikkia ihmisiä jonkin aikaa - mutta jos voit heikentää riippumattomia tiedotusvälineitä, valvoa valtion tiedotusvälineitä ja pistää tarpeeksi <em>dezinformatsiyaa</em> sosiaalisessa mediassa, voit hämätä lähes kaikki ihmiset koko ajan. Loput sitten tapat.<br />Mutta vastauksena kysymykseenne: Ei.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: Uskon sinuun Vladimir, todella. Siispä, ei mitään rötöstä, enkä muutenkaan tarvinnut apuasi voittamaan Kiero-Hillaria!</p><p>*</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Ei varmasti, Donald. Herra <strong>Comeyin</strong> oikea-akainen väliintulo oli enemmän kuin tarpeen. Voimmeko lisäksi todeta, kuinka paljon ihailemmekaan sitä, miten olet häpäissyt F.B.I.:tä ja loppuja teidän niin sanotusta &rdquo;<em>deep state</em>&rdquo;sta? &nbsp;Tapa jolla kannustat kannattajiasi hyökkäykseen ja sekoitat vastustajiesi konseptit keksimällä mielikuvituksellisia vihollisia, on menetelmä, jota me olemme käyttäneet jo yli vuosisadan ajan, nyt viimeksi Ukrainassa.</p><p>Meillä on ilo nähdä, että käytät nyt samaa tekniikkaa eurooppalaisten liittolaisten kanssa.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: He ovat pahin! Niin täynnä pierua ja alentuvuutta. Ja me kustannamme kaiken! Se on kuin naida <strong>Zsa Zsa Gabor</strong> tai joku vastaava: maksat kaikesta; ja seuraavaksi hän dumppaa sinut ja pitää talon. Ei kiitos!<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Naseva vertaus, Donald. Toden totta sinua ja kaikkia amerikkalaisia veronmaksajia on huijattu. Ja jos saamme kysyä, minkä tähden? &nbsp;Koska niin paljon maahanmuuttoa, koska eurooppalaiset eivät enää ole edes eurooppalaisia. Tiesitkö, että NATOn uusin jäsen Montenegro, on miltei kaikkein eniten muslimimaa liittoutumassa, poislukien Turkki tietenkin?<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: En tiennyt sitä!<br /><em>Presidentti Putin</em>: Se on totta. Edelleen, edeltäjäsi, herra <strong>Obama</strong>, kutsui heidät liittymään NATOon, ja he livahtivat sisään teidän selkänne takaa aivan presidenttikautenne alussa. Kuvitelkaapa, nuoret amerikkalaiset joukot, Jumala varjele, saattavat joutua taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen näitä pikkuisia maita, joissa on aivan liikaa muslimeja.</p><p><em>Presidentti Trump</em>: Ei minun vahtivuorollani! &nbsp;Yksikään noista piiperövaltioista ei ole perseennostamisemme arvoinen turvallisuuspolitiikassamme.<br /><em>Presidentti Putin</em>: Samaa voit sanoa esimerkiksi Virosta ja muista kaukana olevista maista, joista, jos sallitte, voimme sanoa, ette tiedä mitään.<br /><em>Presidentti Trump</em>: Niitä ei löydy kartalta, rehellisesti sanottuna.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Putin</em>: Donald, meillä on samat tavoitteet. Haluamme puolustaa skotlantilaisten ja saksalaisten esi-isienne suurta kristillistä sivilisaatiota etelämaiden barbaareja vastaan. Silti meitä on isketty, petetty selkämme takana, ja asialla täsmälleen samat ihmiset! Tarkoitan globaaleja pääomasijoittajia, kuten <strong>George Soros</strong> ja <strong>Bill Browder</strong> ja näitä <em>he-womaneja</em>, kuten <strong>Hillary</strong> ja <strong>Merkel</strong> sekä naisistuneet (<em>feminized</em>) miehet kuten <strong>Barack Obama</strong>, joilla ei ole tahtoa taistella!<br />Meidän täytyy kääntää katseemme näihin selkäänpuukottajiin, Donald, älä anna syvän valtion manipuloida meitä taistelemaan keskenämme.<br />&nbsp;</p><p><em>Presidentti Trump</em>: Sinun täytyy tulla Washingtonan julistamaan tämä viesti ihan henkilökohtaisesti, Vladimir.<br /><em>Presidentti Putin</em>: Voi, Donald, luulin jo, ettet koskaan pyydä.</p><p>*</p><p>*<br /><em><strong>Seuraa New York Timesin</strong> lausuntoja Facebookissa ja Twitterissä (@NYTopinion) ja kirjaaa mielipiteesi tänään -lehtiseen.<br /><strong>Bret L. Stephens</strong> liittyi The Timesin op-Ed-kolumnisteihin vuonna 2017 pitkäaikaisen uransa jälkeen The Wall Street Journalin toimituksessa, jossa hän toimi toimituspäällikön varamiehenä ja ulkoasiain kolumnisti. </em><em>Sitä ennen hän oli Jerusalem Postin päätoimittaja</em><em>.</em></p><p>Linkki; &nbsp;Original text: <a href="https://www.nytimes.com/2018/07/20/opinion/trump-putin-meeting-transcript.html">https://www.nytimes.com/2018/07/20/opinion/trump-putin-meeting-transcript.html</a> &nbsp;</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Donald ja Vladimir jutteli ihan kahden kesken

Mitä ihmettä nuo maailman mahtajat puhuivatkaan Suomessa #Helsinki2018 –näytelmässä?  Näytelmän vuorosanat.  Ne, jotka monet – lukuisat – toimijat tallensivat omiin tiedostoihinsa/kasetteihinsa, ja joiden valumista monet… kieli pitkällä odotamme.

Tässä yksi versio, joskin valikoitu tai koottu, tosipuheesta tai kuvitelmista, "shaken, not stirred", -kenpä tietää. 

Suomessa tämä The New York Times –median jo viikko sitten (20.7.2018) julkaisema paljastusartikkeli ”Transcript” on jäänyt odotetusti täysin vaille huomiota, niin paljon kuin valtamedia tätä soppaa muuten ovatkin hämmentäneet. Joten lienee aika esittää se suomenkielisten luettavaksi, kaikkine varaumineen ja jatkokysymyksineen.  Eli Non-commercial, non-professional, FreeWor(l)d translation.

*

Johdannoksi

Kokenut suurpolitiikan tutkija ja analysoija, tri Jukka Tarkka kirjoittaa blogissaan keskiviikkona 27.7.2018 otsikolla ”Sielun veljet kohtasivat”, muun muassa näin:

Presidentti Donald Trumpin ympärillä pyörivän sirkuksen kummallisin ohjelmanumero on väittely ehkä käydyistä keskusteluista mahdollisesti tehtyjen tallenteiden olemassaolosta tai olemattomuudesta. Jos ne ovat olemassa, ne nolaavat presidentin, mutta niin nolaa jo tämä väittely.”

Hieman alempana hän kirjoittaa:

Laatulehti New York Times julkaisi 20.7.2018 jutun “When Donald met Vladimir: The Transcript”. Se määritteli tekstin Helsingin huipputapaamisessa presidenttien kahdenkeskisestä keskustelusta salaa tehdyn tallenteen litteroinniksi.”

Tarkka huomioi, että lehden julkaisema ”puhtaaksikirjoitus” on laajuudeltaan vain vajaat kolme (3) printtiliuskaa, kun taas herrat viettivät kahden kesken (molemmilla luottotulkki toki mukana) yhteensä kaksi tuntia.  Jukka laskee, että ”tunti puhetta olisi varmaan lähes 20 printtiliuskaa”.  Kokeneena puheenkirjoittajana hän tietysti tietää, että liuskan oraalinen esittäminen vie 4-5 minuuttia, ja se on valmista, harjoiteltua tekstiä.  Niin, että tunnissa esittäisi ehkä noin 12-15 liuskaa, kahdessa tunnissa tuplasti sen.  Mutta miten tähän suhtautuu ”vapaa keskustelu”?  Siinähän välillä puhutaan ja välillä ollaan hiljaa?  Välillä puhutaan päälle ja välillä ihan muuten väliin.  Mutta missä välissä tulkit pääsevät ääneen.  Presidentti Putin tietysti ymmärtää kohtuullisesti englantia, ja presidentti Trump välttävästi venäjää, joten tarviiko kaikkea kääntää – ehtiikökään?  Miten keskustelu eteni?  Mitä siis puhuttiin.

Tarkka on lukenut NYT:n julkaiseman transcription huolella, ja pohtiikin aiheellisesti:

On tavallista, että toimitus parantaa ison tekstimassan lukukelpoisuutta editoinnilla, mutta silloin laatulehden kuuluu osoittaa poistojen sijainti, ja ehkä hahmottaa niiden laajuus, jos poistot ovat mittavia. New York Times ei ole tehnyt niin. Onko mahdollista, että se on erehtynyt julkaisemaan hämäystarkoituksessa tuotetun valedokumentin?” (painotus, vh:n).

*

Putinin kolme traumaa – Putin3T

Presidentti Putinin kolme traumaa ovat tunnetusti:

Neuvostoliiton hajoaminen ja sen mahdin mureneminen ja siitä seurannut erityisesti Läntisen maailman ylenkatse;

Läntisen maailman asteittainen ja venäläisittäin ”häikäilemätön” tunkeutuminen suojaviivan itäpuolelle, Venäjän intressialueelle; sekä

Kolmanneksi Läntisen maailman opporttunismi, omahyväisyys ja rappio aina itsetuhoisuuteen saakka.

Nämä Putin3T –seikkaa on aina syytä muistaa. (tämä on VH:n äänetöntä monologia).  Niihin tietysti liittyy, mutta ei manifestina eikä aiheena, vaan seurauksena ja sellaisen kuvituksena monenkeskinen ”kohtalonyhteys”, jota P3 tuntee.  Häntä pidetään yleensä kylmänä kuin kala, rationaalisena asiassaan kuin totemi, vihassaan valkoisena kuin Siperian lumi.  Mutta ehkä hänestä on muuhunkin, monipuolisempaan, mutatoidumpaan mieheen, hybridiin.  Hän tuntee muun muassa myötätuntoa.  Myötätuntoa ainakin kahta seikkaa kohtaan:

Romahtaneita valtioita kohtaan, etenkin niitä, joiden romahtamisessa Lännen voimilla on ollut näppinsä pelissä, tai joiden kohtalo on suoraan muotoutunut Lännen näppien painamista. 

Lisäksi hän tuntee myötätuntoa romahtaneiden valtioiden päämiehiä ja heidän kohtaloitaan kohtaan, kollegoidensa, ja mahdollisten historiallisesti kohtalotovereidensa, joiden vanaan hän arvioi voivansa joskus joutua, ellei.  Mutta nämä eivät kuulu tämän kirjoitelman piiriin, vaikkakin tämän tiivistelmän esittämiä seikkoja emme voi unohtaa, orientoituessamme ns. putinilaiseen valtio-oppiin ja sen reaali-ilmentymään, Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tekokenttään presidentti Putinin kaudella.

*

Tämä tuli vain mieleeni, kun Jukka kirjoittaa:

Tämä tulee mieleen esimerkiksi siitä, kuinka Putin julkaistun tekstin mukaan kommentoi Naton laajenemista, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Putin kauhisteli puolustusliitoon juuri hyväksytyn Montenegron muslimilaisuutta, ja sanoi sitten Trumpille: ”Ajattelepa, jos nuoret amerikkalaiset sotilaat – luoja varjelkoon – joutuisivat taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen tätä pikkuvaltiota, jossa asuu liian paljon muslimeja.””

Näin siis tri Jukka Tarkka blogissaan toissapäivänä.

*

Jos teksti on aito ja äänite on todella olemassa, tämä on yllätys varsinkin siksi, että muutama päivä huipputapaamisen jälkeen Trump esitti julkisesti Putinin hänelle kahden kesken syöttämään herjan lähes sanasta sanaan ikään kuin ikiomana oivalluksenaan.

 

Tekstissä on muitakin kohtia, joissa Trump joko vaieten nielee Putinille tyypillisen alfauroksen pullistelun, propagandan ja sivistymättömyyden, tai hehkuttaa niihin lisää tehoa…”

Lue Jukka Tarkan blogi täältä kokonaisuudessaan: Kolumni 26.7.2018: SIELUN VELJET KOHTASIVAT  - http://jukkatarkka.blogspot.com/  

*

Vertaa;

Ilta-Sanomat, 19.7.2018; https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005762903.html  

Trump maalaili Montenegron voivan aloittaa kolmannen maailmansodan – ”Hyvin aggressiivinen kansa”

*

HELSINKI TALES

NEW YORK TIMES kirjoittaa 20.7.2018:

Näkemys

KUN DONALD TAPASI VLADIMIRIN: PUHTAAKSIKIRJOITUS

Ohjeita samanmieliseltä johtajalta.

by Bret Stephens, Opinion Columnist

 

Donald Trump ja Vladimir Putin neuvottelivat yksityisesti Helsingissä maanantaina (16.7.2018), vain tulkkien ollessa läsnä.  Sen jälkeen spekulaatiot keskustelun sisällöstä ovat levinneet. New York Times on onnistunut saanut keskustelun jäljennöksen (transcript), joka on julkaistu alla.

*
Presidentti Trump: Your Excellency.
Presidentti Putin: Donald.
 

Presidentti Trump: Ollakseni rehellinen kanssasi, Vladimir, jos et pane pahaksesi, haluaisin todella esittää joitakin hyviä uutisia kokouksestamme tänään.  Tulen takuulla kuolemaan tartuntaan, jonka sain Theresa Mayilta Englannissa tässä päivänä muutamana.

Presidentti Putin: Et siten kuin Alexander Litvinenko ja Dawn Sturgess niitattiin, Donald. Voit rauhoittua.  Me pidämme vierailuasi Euroopassa erittäin onnistuneena.
 

Presidentti Trump: Hauskaa, jos ajattelet niin.  Anteeksi vaan, jos olin hieman karkea Angelalle kaikesta siitä rahasta, jotka Saksa aikoo tunkea Venäjälle kyseisen Nord Stream -kaasuputken kautta.

Presidentti Putin: Päinvastoin, tämä oli äärimmäisen älykäs juttu, joka vaikutti meihin suuresti. Olimme huolestuneita Gazpromin vastaisista - anteeksi, Venäjän vastaisista mielipiteistä Saksassa äskettäin. Mutta kun panet kaikki ihmiset arvostelemaan putkilinjaa, pakotat Berliinin tukemaan sitä kansallisen ylpeyden ja periaatteen vuoksi! Tämä on kaupankäynnin taidon sisimmäisin idea: vakuuttaa ne, joiden näet yrittävän manipuloida asiaa, että he ajattelevat ja toimivat omaksi hyödykseen.
Presidentti Trump: Ahaa, ymmärrän. Se on kuin käänteinen psykologia tai jotain sinneppäin. Sama kuin mitä teimme Trump-yliopistolla: saada nämä ääliöt uskomaan, että heille opetetaan kiinteistö-bisneksessä menestymisen kaikki salaisuudet!

*

Presidentti Putin: Ei aivan, Donald. Se oli täysi petos.
Presidentti Trump: Hei, puhumalla petoksesta, tiedät, että feikki-uutiset väittävät, että sinä autoit minua voittamaan vaalit. Ja minun äijät väittää minulle, että sinä käpälöit jotain, ja se joku saa voittoni näyttämään ihan mädältä. Olen todella pahoillani joutueesanirasittamaan sinua uudelleen tästä, mutta he sanoivat, että minun täytyy nostaa tämä kissa pöydälle kanssasi. Mitäs sanot?
 

Presidentti Putin: Donald, se on niin kuin teidän presidenttinne Lincoln sanoi kerran: Voit hämätä joitain ihmisiä koko ajan ja kaikkia ihmisiä jonkin aikaa - mutta jos voit heikentää riippumattomia tiedotusvälineitä, valvoa valtion tiedotusvälineitä ja pistää tarpeeksi dezinformatsiyaa sosiaalisessa mediassa, voit hämätä lähes kaikki ihmiset koko ajan. Loput sitten tapat.
Mutta vastauksena kysymykseenne: Ei.
 

Presidentti Trump: Uskon sinuun Vladimir, todella. Siispä, ei mitään rötöstä, enkä muutenkaan tarvinnut apuasi voittamaan Kiero-Hillaria!

*

Presidentti Putin: Ei varmasti, Donald. Herra Comeyin oikea-akainen väliintulo oli enemmän kuin tarpeen. Voimmeko lisäksi todeta, kuinka paljon ihailemmekaan sitä, miten olet häpäissyt F.B.I.:tä ja loppuja teidän niin sanotusta ”deep state”sta?  Tapa jolla kannustat kannattajiasi hyökkäykseen ja sekoitat vastustajiesi konseptit keksimällä mielikuvituksellisia vihollisia, on menetelmä, jota me olemme käyttäneet jo yli vuosisadan ajan, nyt viimeksi Ukrainassa.

Meillä on ilo nähdä, että käytät nyt samaa tekniikkaa eurooppalaisten liittolaisten kanssa.
 

Presidentti Trump: He ovat pahin! Niin täynnä pierua ja alentuvuutta. Ja me kustannamme kaiken! Se on kuin naida Zsa Zsa Gabor tai joku vastaava: maksat kaikesta; ja seuraavaksi hän dumppaa sinut ja pitää talon. Ei kiitos!
 

Presidentti Putin: Naseva vertaus, Donald. Toden totta sinua ja kaikkia amerikkalaisia veronmaksajia on huijattu. Ja jos saamme kysyä, minkä tähden?  Koska niin paljon maahanmuuttoa, koska eurooppalaiset eivät enää ole edes eurooppalaisia. Tiesitkö, että NATOn uusin jäsen Montenegro, on miltei kaikkein eniten muslimimaa liittoutumassa, poislukien Turkki tietenkin?
 

Presidentti Trump: En tiennyt sitä!
Presidentti Putin: Se on totta. Edelleen, edeltäjäsi, herra Obama, kutsui heidät liittymään NATOon, ja he livahtivat sisään teidän selkänne takaa aivan presidenttikautenne alussa. Kuvitelkaapa, nuoret amerikkalaiset joukot, Jumala varjele, saattavat joutua taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen näitä pikkuisia maita, joissa on aivan liikaa muslimeja.

Presidentti Trump: Ei minun vahtivuorollani!  Yksikään noista piiperövaltioista ei ole perseennostamisemme arvoinen turvallisuuspolitiikassamme.
Presidentti Putin: Samaa voit sanoa esimerkiksi Virosta ja muista kaukana olevista maista, joista, jos sallitte, voimme sanoa, ette tiedä mitään.
Presidentti Trump: Niitä ei löydy kartalta, rehellisesti sanottuna.
 

Presidentti Putin: Donald, meillä on samat tavoitteet. Haluamme puolustaa skotlantilaisten ja saksalaisten esi-isienne suurta kristillistä sivilisaatiota etelämaiden barbaareja vastaan. Silti meitä on isketty, petetty selkämme takana, ja asialla täsmälleen samat ihmiset! Tarkoitan globaaleja pääomasijoittajia, kuten George Soros ja Bill Browder ja näitä he-womaneja, kuten Hillary ja Merkel sekä naisistuneet (feminized) miehet kuten Barack Obama, joilla ei ole tahtoa taistella!
Meidän täytyy kääntää katseemme näihin selkäänpuukottajiin, Donald, älä anna syvän valtion manipuloida meitä taistelemaan keskenämme.
 

Presidentti Trump: Sinun täytyy tulla Washingtonan julistamaan tämä viesti ihan henkilökohtaisesti, Vladimir.
Presidentti Putin: Voi, Donald, luulin jo, ettet koskaan pyydä.

*

*
Seuraa New York Timesin lausuntoja Facebookissa ja Twitterissä (@NYTopinion) ja kirjaaa mielipiteesi tänään -lehtiseen.
Bret L. Stephens liittyi The Timesin op-Ed-kolumnisteihin vuonna 2017 pitkäaikaisen uransa jälkeen The Wall Street Journalin toimituksessa, jossa hän toimi toimituspäällikön varamiehenä ja ulkoasiain kolumnisti.
Sitä ennen hän oli Jerusalem Postin päätoimittaja.

Linkki;  Original text: https://www.nytimes.com/2018/07/20/opinion/trump-putin-meeting-transcript.html  

*

]]>
1 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258730-donald-ja-vladimir-jutteli-ihan-kahden-kesken#comments helsinki2018 Nato Presidentti Donald Trump Presidentti Vladimir Putin The New York Times Fri, 27 Jul 2018 12:08:34 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258730-donald-ja-vladimir-jutteli-ihan-kahden-kesken
Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu <p>Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu kritisoi tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) Suomea ja Ruotsia, jotka ovat tiivistäneet puolustusyhteistyötään Naton kanssa.</p><p>Venäjän puolustusministeriössä noita johtokunnan tai kollegion (коллегия) kokouksia pidetään säännönmukaisesti. Yksi toistuva sana noissa kokouksissa on ylitse muiden. Se sana on Nato. Eikä ikinä positiivisessa sävyssä. Nato on noissa kokouksissa yleinen kirosana ja sylkykuppi. Suorastaan varsinainen kokoushengenkohottaja kollektiivisesti.</p><p>Venäjän puolustusministeriön kokous ja erityisesti kokouksen Suomea ja Ruotsia koskeva osuus uutisoitiin laajasti kautta koko venäläismedian heti kokouksen jälkeen tiistaina illansuussa (esim. <a href="https://www.kommersant.ru/doc/3695400"><u>Kommersant 24.7.2018</u></a>, <a href="https://tvzvezda.ru/news/forces/content/201807241700-qwaa.htm"><u>Tvzvezda 24.7.2018</u></a>, <a href="http://www.mk.ru/politics/2018/07/24/shoygu-poobeshhal-otvetit-na-vtyagivanie-finlyandii-i-shvecii-v-nato.html"><u>MK 24.7.2018</u></a>, <a href="http://tass.ru/armiya-i-opk/5399285"><u>Tass 24.7.2018</u></a> ja <a href="http://www.interfax.ru/russia/622354"><u>Interfax 24.7.2018</u></a> ja <a href="https://ria.ru/world/20180724/1525235824.html"><u>Ria Novosti 24.7.2018</u></a>).</p><p>Suomessa tätä todellakin tarttumisen arvoista asiaa ei ole juurikaan uutisoitu Yleä lukuun ottamatta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10321183"><u>Yle 25.7.2018-1</u></a> ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10321872"><u>Yle 25.7.2018-2</u></a>). Esimerkiksi Helsingin Sanomien Reutersilta lainattu juttu aiheesta oli varsin vähäinen (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005767987.html"><u>HS 24.7.2018</u></a>), mutta yli 300 kommentilla runsaasti kommentoitu ja siis lukijoita kiinnostava. Ilta-Sanomatkin heräsi vasta tänään illansuussa (<a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005769081.html"><u>IS 25.7.2018</u></a>).</p><p>Kysymys uutisoinnin tarpeesta ei tällä kertaa liity Venäjän tavanomaiseen noissa kokouksissa esittämään agendaan Naton muka Venäjälle muodostamasta uhasta, vaan puolustusministeri Sergei Šoigun toteamista yksityiskohdista Suomeen ja Ruotsiin liittyen.</p><p>Olen kuunnellut ja lukenut Šoigun kokouksessa sen kertoman, mikä on Venäjän puolustusministeriön julkinen kannanotto ja julkisuuteen tarkoitettu huomioiden se, mitä Venäjä todellakin on tarkoittanut julkisuuteen synnyttämään keskustelua.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yksi kappale &nbsp;Šoigun pitkässä vuodatuksessa kiinnitti erityisesti huomioni:</p><p>&quot;<em>Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран.</em>&quot;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&quot;<em>Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa</em><em> tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaa pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.</em>&rdquo;</p><p>Tuo edellä Sergei Šoigun esittämä näkemys merkitsisi Suomen ja Ruotsin sitoutumisen viemistä Natossa aivan uudelle tasolle. Suomen ja Ruotsi pääsisivät ensi kertaa käsiksi Naton sisällä siihen, jossa näille maille on ollut vain märkä unikuva. Toisaalta Nato pääsisi sisälle Suomen ja Ruotsin hallinnoimille alueille, mikä tähän saakka on ollut Natolle vain märkä unikuva.</p><p>Nuo Šoigun sanat merkitsisivät käytännössä, että Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäsenmaita 5. artiklan tuomaa turvaa lukuun ottamatta.</p><p>Puhuuko Šoigu totta? Onko Suomi ja Ruotsi näin sopineet?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat puolustusyhteistyötä tiivistävän kolmenvälisen aiejulistuksen 8.5.2018 Washingtonissa. Tilaisuus oli kunniakas ja sellainen, etteivät Suomi ja Ruotsi ole vastaavaa kokeneet arvonantona Yhdysvaltain taholta. Kyseessä oli jotain poikkeuksellista ja ainutlaatuista. Kyse oli suuresta asiasta.</p><p>Oliko Yhdysvallat vain Natoa helpompi sopimustausta Suomelle ja Ruotsille, kun tiedetään Venäjän näkemykset Natosta? Venäjän Nato-kannat tietäen, oliko Suomelle ja Ruotsille on helpompi sopia asioista Yhdysvaltain kanssa kuin Naton kanssa?</p><p>Tuo kolmesivuinen sopimus allekirjoitettuna ja julkistettuna on luettavissa <a href="https://www.government.se/49993c/globalassets/government/dokument/forsvarsdepartementet/2018/trilateral-statement-of-intent-8th-may-2018.pdf"><u>täältä</u></a>. Sopimuksen ovat siis solmineet Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat, ei Nato. Nato ei ole Yhdysvallat.</p><p>Julkistetun sopimuksen kirjaukset eivät osoita mitään silmiin pistävää.</p><p>Šoigu kuitenkin viittasi Natoon, kun puhui Suomesta ja Ruotsista sekä toukokuisesta sopimuksesta.</p><p>Mistä onkaan kysymys? Onko toukokuussa sovittu jostain sellaisesta, joka koskisi myös Natoa? Oleellista Šoigun sanoissa on &rdquo;<em>vastineeksi Nato sai esteettömän pääsyn näiden maide</em>n <em>[= Suomen ja Ruotsin] ilmatilaan ja aluevesille.&quot;</em> (&rdquo;<em>взамен </em><em>НАТО </em><em>получило </em><em>беспрепятственный </em><em>доступ </em><em>в </em><em>воздушное </em><em>пространство </em><em>и </em><em>территориальные </em><em>воды </em><em>этих </em><em>стран.&rdquo;</em>) ja &rdquo;<em>ne [Suomi ja Ruotsi] voivat osallistua täysimääräisesti liittouman harjoituksiin ja heillä on mahdollisuus käyttää [Naton] komento- ja valvontajärjestelmiä joukkoja ja aseistusta varten</em>&rdquo; (&rdquo;<em>предусматривающий </em><em>их </em><em>полноправное </em><em>участие </em><em>в </em><em>учениях </em><em>альянса </em><em>и </em><em>возможность </em><em>использования </em><em>его </em><em>систем </em><em>управления </em><em>войсками </em><em>и </em><em>оружием</em>&rdquo;).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä tietää tarkalleen, mitä Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kesken on sovittu toukokuussa. Venäjän tiedustelu on toiminut ilmeisen hyvin ja sovitun sisältö on hyvin ainakin venäläisille tiedossa. Meidän tiedossa ei ole kuitenkaan kuin vain se, kuin mitä aluksi Ruotsin hallitus on aluksi julkaissut (<a href="https://www.government.se/49993c/globalassets/government/dokument/forsvarsdepartementet/2018/trilateral-statement-of-intent-8th-may-2018.pdf"><u>Trilateral Statement of Intent</u></a>) ja mitä Suomen hallitus on Ruotsia perässä hiihtäen seurannut julkaisulla Ruotsin jälkeen (<a href="https://defmin.fi/files/4248/Trilateral_Statement_of_Intent_FINAL.pdf"><u>Trilateral Statement of Intent</u></a>).</p><p>Olisiko syytä nyt Suomen ja Ruotsin julkaista kaikki, mitä sovittu on, ettei se ole vain sopijien ja venäläisten tiedossa? On ikävää lukea asioita venäläismedioiden kautta. On ikävää lukea asioita niiden venäläismedioiden kautta, joiden pohjimmainen tieto on venäläistiedustelun hankkimaa.</p><p>Kysymys on siis, onko Suomi ja Ruotsi sopinut Naton kanssa maittensa ilmatilan ja aluevesien käytöstä Natolle ja onko vastineeksi Suomella ja Ruotsilla pääsymahdollisuus niihin Naton toimintoihin, joihin tähän saakka ei ole ollut? Onko solmittu jotain salaista, jota ei ole saatettu poliittisten päättäjien tietoisuuteen etenkään täällä Suomessa?</p><p>Kun aikanaan Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain välistä aiejulistusta tai aiesopimusta valmisteltiin, Suomen eduskunta pidettiin pimennossa. Todennäköisesti jo tuolloin Venäjä tiesi enemmän sopimuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä kuin Suomen eduskunta.</p><p>Helsingin Sanomat kirjoitti toukokuussa seuraavasti (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005670938.html"><u>HS 7.5.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Eduskuntaa informoitiin kaikessa hiljaisuudessa valmistellusta sopimuksesta 19. huhtikuuta. Tutkijan mielestä aiejulistus on merkittävämpi asiakirja kuin päältä katsoen näyttää</em>.&rdquo;</p><p>Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen totesi puolestaan Helsingin Sanomissa seuraavaa:</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Sen [aiesopimuksen] lisäarvo on siinä, että se on poliittisen tason rohkaisu kaikissa kolmessa maassa käydä keskusteluja myös alemmilla virkamies- ja sotilastasoilla. Voisi kuvitella, että erityisesti sotilasteknologian puolella tällaisella rohkaisulla saattaa olla merkitystä.</em>&rdquo;</p><p>Jos aiesopimus olisi vai se, mitä Vanhanen ilmoittaa, tuskin Venäjä olisi jaksanut avata suutaan Šoigun sanomisilla.</p><p>Asiaa ei siis käsitelty eduskunnassa erityisesti ja tuskinpa eduskunnassa oli edes hajua siitä, mistä on kysymys ja mistä on sovittu.</p><p>Ilta-Sanomien otsikko kertoo myös hyvin, mistä on kysymys (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005673009.html"><u>IS 9.5.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Suomen ja Yhdysvaltain aiesopimuksen vaiettu valmistelu nostatti äläkän: &rsquo;Jäsenten suut laitetaan kiinni&rsquo;</em>&rdquo;</p><p>Kysymys nyt kuuluukin: onko sovittu jotain sellaista, kuten Venäjän puolustusministeriö ilmoitti puolustusministerinsä suulla, että Natolla on mahdollisuus ja oikeus käyttää Suomen ja Ruotsin ilmatilaa ja aluevesiä?</p><p>Nato-jäsenyyden kannattajana minulle tuo ei olisi mitään sellaista, mitä en hyväksyisi, mutta asioiden oikea laita ja sovittu on hyvä kaikkien tietää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu kritisoi tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) Suomea ja Ruotsia, jotka ovat tiivistäneet puolustusyhteistyötään Naton kanssa.

Venäjän puolustusministeriössä noita johtokunnan tai kollegion (коллегия) kokouksia pidetään säännönmukaisesti. Yksi toistuva sana noissa kokouksissa on ylitse muiden. Se sana on Nato. Eikä ikinä positiivisessa sävyssä. Nato on noissa kokouksissa yleinen kirosana ja sylkykuppi. Suorastaan varsinainen kokoushengenkohottaja kollektiivisesti.

Venäjän puolustusministeriön kokous ja erityisesti kokouksen Suomea ja Ruotsia koskeva osuus uutisoitiin laajasti kautta koko venäläismedian heti kokouksen jälkeen tiistaina illansuussa (esim. Kommersant 24.7.2018, Tvzvezda 24.7.2018, MK 24.7.2018, Tass 24.7.2018 ja Interfax 24.7.2018 ja Ria Novosti 24.7.2018).

Suomessa tätä todellakin tarttumisen arvoista asiaa ei ole juurikaan uutisoitu Yleä lukuun ottamatta (Yle 25.7.2018-1 ja Yle 25.7.2018-2). Esimerkiksi Helsingin Sanomien Reutersilta lainattu juttu aiheesta oli varsin vähäinen (HS 24.7.2018), mutta yli 300 kommentilla runsaasti kommentoitu ja siis lukijoita kiinnostava. Ilta-Sanomatkin heräsi vasta tänään illansuussa (IS 25.7.2018).

Kysymys uutisoinnin tarpeesta ei tällä kertaa liity Venäjän tavanomaiseen noissa kokouksissa esittämään agendaan Naton muka Venäjälle muodostamasta uhasta, vaan puolustusministeri Sergei Šoigun toteamista yksityiskohdista Suomeen ja Ruotsiin liittyen.

Olen kuunnellut ja lukenut Šoigun kokouksessa sen kertoman, mikä on Venäjän puolustusministeriön julkinen kannanotto ja julkisuuteen tarkoitettu huomioiden se, mitä Venäjä todellakin on tarkoittanut julkisuuteen synnyttämään keskustelua.

                                                                                           ****

Yksi kappale  Šoigun pitkässä vuodatuksessa kiinnitti erityisesti huomioni:

"Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран."

Vapaasti suomennettuna:

"Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaa pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.

Tuo edellä Sergei Šoigun esittämä näkemys merkitsisi Suomen ja Ruotsin sitoutumisen viemistä Natossa aivan uudelle tasolle. Suomen ja Ruotsi pääsisivät ensi kertaa käsiksi Naton sisällä siihen, jossa näille maille on ollut vain märkä unikuva. Toisaalta Nato pääsisi sisälle Suomen ja Ruotsin hallinnoimille alueille, mikä tähän saakka on ollut Natolle vain märkä unikuva.

Nuo Šoigun sanat merkitsisivät käytännössä, että Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäsenmaita 5. artiklan tuomaa turvaa lukuun ottamatta.

Puhuuko Šoigu totta? Onko Suomi ja Ruotsi näin sopineet?

                                                                                           ****

Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat puolustusyhteistyötä tiivistävän kolmenvälisen aiejulistuksen 8.5.2018 Washingtonissa. Tilaisuus oli kunniakas ja sellainen, etteivät Suomi ja Ruotsi ole vastaavaa kokeneet arvonantona Yhdysvaltain taholta. Kyseessä oli jotain poikkeuksellista ja ainutlaatuista. Kyse oli suuresta asiasta.

Oliko Yhdysvallat vain Natoa helpompi sopimustausta Suomelle ja Ruotsille, kun tiedetään Venäjän näkemykset Natosta? Venäjän Nato-kannat tietäen, oliko Suomelle ja Ruotsille on helpompi sopia asioista Yhdysvaltain kanssa kuin Naton kanssa?

Tuo kolmesivuinen sopimus allekirjoitettuna ja julkistettuna on luettavissa täältä. Sopimuksen ovat siis solmineet Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat, ei Nato. Nato ei ole Yhdysvallat.

Julkistetun sopimuksen kirjaukset eivät osoita mitään silmiin pistävää.

Šoigu kuitenkin viittasi Natoon, kun puhui Suomesta ja Ruotsista sekä toukokuisesta sopimuksesta.

Mistä onkaan kysymys? Onko toukokuussa sovittu jostain sellaisesta, joka koskisi myös Natoa? Oleellista Šoigun sanoissa on ”vastineeksi Nato sai esteettömän pääsyn näiden maiden [= Suomen ja Ruotsin] ilmatilaan ja aluevesille." (”взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран.”) ja ”ne [Suomi ja Ruotsi] voivat osallistua täysimääräisesti liittouman harjoituksiin ja heillä on mahdollisuus käyttää [Naton] komento- ja valvontajärjestelmiä joukkoja ja aseistusta varten” (”предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием”).

                                                                                           ****

Venäjä tietää tarkalleen, mitä Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kesken on sovittu toukokuussa. Venäjän tiedustelu on toiminut ilmeisen hyvin ja sovitun sisältö on hyvin ainakin venäläisille tiedossa. Meidän tiedossa ei ole kuitenkaan kuin vain se, kuin mitä aluksi Ruotsin hallitus on aluksi julkaissut (Trilateral Statement of Intent) ja mitä Suomen hallitus on Ruotsia perässä hiihtäen seurannut julkaisulla Ruotsin jälkeen (Trilateral Statement of Intent).

Olisiko syytä nyt Suomen ja Ruotsin julkaista kaikki, mitä sovittu on, ettei se ole vain sopijien ja venäläisten tiedossa? On ikävää lukea asioita venäläismedioiden kautta. On ikävää lukea asioita niiden venäläismedioiden kautta, joiden pohjimmainen tieto on venäläistiedustelun hankkimaa.

Kysymys on siis, onko Suomi ja Ruotsi sopinut Naton kanssa maittensa ilmatilan ja aluevesien käytöstä Natolle ja onko vastineeksi Suomella ja Ruotsilla pääsymahdollisuus niihin Naton toimintoihin, joihin tähän saakka ei ole ollut? Onko solmittu jotain salaista, jota ei ole saatettu poliittisten päättäjien tietoisuuteen etenkään täällä Suomessa?

Kun aikanaan Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain välistä aiejulistusta tai aiesopimusta valmisteltiin, Suomen eduskunta pidettiin pimennossa. Todennäköisesti jo tuolloin Venäjä tiesi enemmän sopimuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä kuin Suomen eduskunta.

Helsingin Sanomat kirjoitti toukokuussa seuraavasti (HS 7.5.2018):

Eduskuntaa informoitiin kaikessa hiljaisuudessa valmistellusta sopimuksesta 19. huhtikuuta. Tutkijan mielestä aiejulistus on merkittävämpi asiakirja kuin päältä katsoen näyttää.”

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen totesi puolestaan Helsingin Sanomissa seuraavaa:

 ”Sen [aiesopimuksen] lisäarvo on siinä, että se on poliittisen tason rohkaisu kaikissa kolmessa maassa käydä keskusteluja myös alemmilla virkamies- ja sotilastasoilla. Voisi kuvitella, että erityisesti sotilasteknologian puolella tällaisella rohkaisulla saattaa olla merkitystä.

Jos aiesopimus olisi vai se, mitä Vanhanen ilmoittaa, tuskin Venäjä olisi jaksanut avata suutaan Šoigun sanomisilla.

Asiaa ei siis käsitelty eduskunnassa erityisesti ja tuskinpa eduskunnassa oli edes hajua siitä, mistä on kysymys ja mistä on sovittu.

Ilta-Sanomien otsikko kertoo myös hyvin, mistä on kysymys (IS 9.5.2018):

Suomen ja Yhdysvaltain aiesopimuksen vaiettu valmistelu nostatti äläkän: ’Jäsenten suut laitetaan kiinni’

Kysymys nyt kuuluukin: onko sovittu jotain sellaista, kuten Venäjän puolustusministeriö ilmoitti puolustusministerinsä suulla, että Natolla on mahdollisuus ja oikeus käyttää Suomen ja Ruotsin ilmatilaa ja aluevesiä?

Nato-jäsenyyden kannattajana minulle tuo ei olisi mitään sellaista, mitä en hyväksyisi, mutta asioiden oikea laita ja sovittu on hyvä kaikkien tietää.

]]>
33 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu#comments Nato Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa Turpo Venäjän uhka Yhdysvallat Wed, 25 Jul 2018 20:32:22 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu
Uskossa lujat - 5. artikla, NATOn huippukokous ja Helsinki Summit2018 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258080-uskossa-lujat-5-artikla-naton-huippukokous-ja-helsinki-summit2018 <p><em>Se turvatakuu</em></p><p><strong>Tunnen pari suomalaista</strong>, joille NATO on kuuma linja suoraan Joulupukinpajaan.&nbsp; Kun &rdquo;leluja&rdquo; tarvitaan pukki tuo &rdquo;lelut&rdquo;.&nbsp; Sotalelut ja ym.</p><p>*</p><p>Muistan kuin eilispäivän, kun amerikan koulun käynyt Viron presidentti, <strong>mr. Ilves</strong> hiukan naureskeli Suomelle, ja oikein kädellä näytti, miten &rdquo;toisin&rdquo; heillä on.&nbsp; Nato tulee, että <em>viuuhh </em>vain!&nbsp; Kun tarvis on.</p><p>*</p><p><strong>Psykologisesti on tietysti ymmärrettävää</strong> tuossa asetelmassa ilmenevä kehäpäätelmä.&nbsp; Me muodostamme kuin voimisteluryhmää, joka juoksee pukusuojasta heti kun pilli soi, ja uskomme sen sielutieteelliseen merkitykseen (turvallisuusvaikutus), emmekä vain oman sielumme suhteen, vaan myös vihollisen sielun, edellyttäen tietysti että vihollisella on sielu, ja erityisesti juuri siihen sieluun piirtyvän pelotteen (pelotevaikutus).</p><p>*</p><p><strong>Jos minä olisin Amerikan presidentti</strong> ja saisin käteeni paperin, jonka joku edeltäjäni olisi allekirjoittanut, ja sitoutunut aina ja kaikkialla, olosuhteista ja muista konteksteista piittaamatta, <em>viuuuhh</em> &ndash;ahtamaan, niin minä repisin sen paperin ja viskaisin sen tuhannen silpun lattialle ja hyppisin kaksi minuuttia kaiken tuon roskan päällä.&nbsp;</p><p>(Jos sitoutuisin tuohon kuuluisaan jankutatiiviseen klausuuliin olisin kuin pyssysankari joka kulkisin hämärässä ja liipasinherkkä Colt keikkuisi lonkalla kutittaen kummasti)</p><p>*</p><p><strong>Joskus vielä kun historialla oli jotain merkitystä</strong> keskinäiset ja satunnaiset liittosopimukset sodan laukaisevine (casus belli) avunantositoumuksineen todettiin syyllisiksi moneen pahaan.&nbsp; Luotiin rakenne jossa kukaan ei enää ottanut (siis ollenkaan, ei edes yrittänyt, koska se olisi ollut rikos ja petos) järkeä käteen ja katsonut, mitä tässä nyt oikeasti pitää tehdä, vaan tykki oli asetettu olohuoneeseen ja se oli pakko kertakaikkiaan jysäyttää tulikomennoin käyntiin, kävi miten kävi.</p><p>Sota oli kohtalon luovuttamista toisiin käsiin.&nbsp; Ennen sota oli diplomatian jatkamista toisin keinoin.&nbsp; Molotov sanoi Kremlin suuressa huoneessa ett kun me sivilistit emme näytä pääsevän asiassa eteenpäin, on sotilaiden aika astua näyttämölle.&nbsp; Siinä sentään, vaikka lopputulos oli selvä jo alkaessa ja sitäkin ennen, edes &rdquo;yritettiin&rdquo; diplomatiaa, mutta nyt siis sivuutetaan ikiaikaisen valtiollispoliittisen taiteen, diplomatian, kaikki keinot, ajanpeluu, valehtelu, flunssa, ja niin edelleen, täysin ja mennään suoraan tulikomentoihin! Yhteisen moninkeskisen sopimuksen (punkt 5.) voimalla ja moraalisella velvoitteella.</p><p>*</p><p><strong>Solmia sellainen turvallisuutta ja vakautta varmistava sopimus</strong> joka ennemmin tai myöhemmin synnyttää sodan on hullutusta. &nbsp;Sopimus, jossa jonkin rotanloukun losahtaminen jossain, saisi minut &ndash; suurvallan päällikkönä &ndash; lähettämän sotaväen ja koko koneen paikalle, lyömään ja turvaamaan ja suojaamaan ja murskaamaan ja palauttamaan, mitä ikinä tahansa ja mistään riippumatta sotimaan, on sellaisen korkeamman asteen typeryyttä, johon en usko, enkä ole mukana.</p><p>Meillä Suomessa ollaan yleensäkin harvinaisen huonosti perillä mitä meidän vihollisemme ajattelevat; ajattelevat meistä, maailmasta ja sodasta.&nbsp; Mutta vielä huonommin me olemme jyvällä siitä, mitä ystävämme ajattelevat, parhaamme.&nbsp; Itseasiassa Suomessa ei ymmärretä parhaan ystävämme, suurimman setämme, ajatuksia ja niille rakennettua toimintaa.&nbsp; Inhoamme, halveksimme ja tietysti torjumme 84 % kaikesta siitä, mutta sitäkin vahvempi on uskomme siihen loppuun, pieneen palaan, jossa emme näe näitä inhottavia asioita, tai emme halua, mutta uskomme ja eritysien vahvasti.</p><p>Mihin tarvitsemme vihollista, kun suurin ystävämme on näin inhottava?</p><p>*</p><p>Ruotsin pääministeri <strong>Stefan Löfven</strong> korosti &ndash; tavatessaan presidentti <strong>Donald Trumpin</strong> viime maaliskuussa &ndash; &rdquo;ettei Ruotsi ole puolustusliitto NATOn jäsen&rdquo;, mutta tekee kumppanina sen kanssa yhteistyötä.</p><p>Diplomaattilähteiden vahvistaman tiedon mukaan <strong><em>Trump vastasi, että sehän olisi hyvä ratkaisu myös Yhdysvalloille.</em></strong></p><p>Ruotsin edustajat hämmentyivät.</p><p>Nato-maiden pääkaupungeissa huoli oli vielä suurempaa, kun tieto Trumpin vastauksesta levisi.</p><p>Naton olemassaolon ja merkityksen pääpilari on Yhdysvaltojen ja muiden jäsenmaiden sitoutuminen keskinäiseen puolustukseen.&nbsp;</p><p>Tapaus lisäsi epävarmuutta.&nbsp; Epävarmuus on kasvanut suureksi hätäännykseksi, kun Trump matkasi tiistaina (10.7.2018) kohti Eurooppaa.</p><p>Ei ole kovin liioiteltua sanoa, että ilman Yhdysvaltoja ei ole NATOa.</p><p><em>Näin suoraan kirjoittaa Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja <strong>Kari Huhta</strong>, HS. 11.7.2018, sivu A7.</em></p><p>*</p><p><strong>Tietenkin &rdquo;kaikki&rdquo; olivat ajatelleet</strong> asiaa vain omalta kannaltaan.</p><p>&rdquo;Kukaan&rdquo; ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa Yhdysvaltain kannalta.</p><p>Maksajan, panostajan, kummisedän, suojelijan, Joulupukin, kannalta. Eipä tietenkään. Eihän niin kuulu ajatella. Eihän sen kuulu saada mitään, vaan maksaa, pitää suu kiinni ja noudattaa artikla 5.:ttä.</p><p>Sitten tulee setä <strong><em>Hans Christian Trump</em></strong> ja kirjoittaa &rdquo;sadun&rdquo; uusiksi.&nbsp; Mikä ilkeä ja likainen mies ikinä.</p><p>*</p><p>Kun luottamus loppuu sopimukset ovat mustia merkkejä paperilla.</p><p>Mekö luotamme ja uskomme Amerikkaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Se turvatakuu

Tunnen pari suomalaista, joille NATO on kuuma linja suoraan Joulupukinpajaan.  Kun ”leluja” tarvitaan pukki tuo ”lelut”.  Sotalelut ja ym.

*

Muistan kuin eilispäivän, kun amerikan koulun käynyt Viron presidentti, mr. Ilves hiukan naureskeli Suomelle, ja oikein kädellä näytti, miten ”toisin” heillä on.  Nato tulee, että viuuhh vain!  Kun tarvis on.

*

Psykologisesti on tietysti ymmärrettävää tuossa asetelmassa ilmenevä kehäpäätelmä.  Me muodostamme kuin voimisteluryhmää, joka juoksee pukusuojasta heti kun pilli soi, ja uskomme sen sielutieteelliseen merkitykseen (turvallisuusvaikutus), emmekä vain oman sielumme suhteen, vaan myös vihollisen sielun, edellyttäen tietysti että vihollisella on sielu, ja erityisesti juuri siihen sieluun piirtyvän pelotteen (pelotevaikutus).

*

Jos minä olisin Amerikan presidentti ja saisin käteeni paperin, jonka joku edeltäjäni olisi allekirjoittanut, ja sitoutunut aina ja kaikkialla, olosuhteista ja muista konteksteista piittaamatta, viuuuhh –ahtamaan, niin minä repisin sen paperin ja viskaisin sen tuhannen silpun lattialle ja hyppisin kaksi minuuttia kaiken tuon roskan päällä. 

(Jos sitoutuisin tuohon kuuluisaan jankutatiiviseen klausuuliin olisin kuin pyssysankari joka kulkisin hämärässä ja liipasinherkkä Colt keikkuisi lonkalla kutittaen kummasti)

*

Joskus vielä kun historialla oli jotain merkitystä keskinäiset ja satunnaiset liittosopimukset sodan laukaisevine (casus belli) avunantositoumuksineen todettiin syyllisiksi moneen pahaan.  Luotiin rakenne jossa kukaan ei enää ottanut (siis ollenkaan, ei edes yrittänyt, koska se olisi ollut rikos ja petos) järkeä käteen ja katsonut, mitä tässä nyt oikeasti pitää tehdä, vaan tykki oli asetettu olohuoneeseen ja se oli pakko kertakaikkiaan jysäyttää tulikomennoin käyntiin, kävi miten kävi.

Sota oli kohtalon luovuttamista toisiin käsiin.  Ennen sota oli diplomatian jatkamista toisin keinoin.  Molotov sanoi Kremlin suuressa huoneessa ett kun me sivilistit emme näytä pääsevän asiassa eteenpäin, on sotilaiden aika astua näyttämölle.  Siinä sentään, vaikka lopputulos oli selvä jo alkaessa ja sitäkin ennen, edes ”yritettiin” diplomatiaa, mutta nyt siis sivuutetaan ikiaikaisen valtiollispoliittisen taiteen, diplomatian, kaikki keinot, ajanpeluu, valehtelu, flunssa, ja niin edelleen, täysin ja mennään suoraan tulikomentoihin! Yhteisen moninkeskisen sopimuksen (punkt 5.) voimalla ja moraalisella velvoitteella.

*

Solmia sellainen turvallisuutta ja vakautta varmistava sopimus joka ennemmin tai myöhemmin synnyttää sodan on hullutusta.  Sopimus, jossa jonkin rotanloukun losahtaminen jossain, saisi minut – suurvallan päällikkönä – lähettämän sotaväen ja koko koneen paikalle, lyömään ja turvaamaan ja suojaamaan ja murskaamaan ja palauttamaan, mitä ikinä tahansa ja mistään riippumatta sotimaan, on sellaisen korkeamman asteen typeryyttä, johon en usko, enkä ole mukana.

Meillä Suomessa ollaan yleensäkin harvinaisen huonosti perillä mitä meidän vihollisemme ajattelevat; ajattelevat meistä, maailmasta ja sodasta.  Mutta vielä huonommin me olemme jyvällä siitä, mitä ystävämme ajattelevat, parhaamme.  Itseasiassa Suomessa ei ymmärretä parhaan ystävämme, suurimman setämme, ajatuksia ja niille rakennettua toimintaa.  Inhoamme, halveksimme ja tietysti torjumme 84 % kaikesta siitä, mutta sitäkin vahvempi on uskomme siihen loppuun, pieneen palaan, jossa emme näe näitä inhottavia asioita, tai emme halua, mutta uskomme ja eritysien vahvasti.

Mihin tarvitsemme vihollista, kun suurin ystävämme on näin inhottava?

*

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven korosti – tavatessaan presidentti Donald Trumpin viime maaliskuussa – ”ettei Ruotsi ole puolustusliitto NATOn jäsen”, mutta tekee kumppanina sen kanssa yhteistyötä.

Diplomaattilähteiden vahvistaman tiedon mukaan Trump vastasi, että sehän olisi hyvä ratkaisu myös Yhdysvalloille.

Ruotsin edustajat hämmentyivät.

Nato-maiden pääkaupungeissa huoli oli vielä suurempaa, kun tieto Trumpin vastauksesta levisi.

Naton olemassaolon ja merkityksen pääpilari on Yhdysvaltojen ja muiden jäsenmaiden sitoutuminen keskinäiseen puolustukseen. 

Tapaus lisäsi epävarmuutta.  Epävarmuus on kasvanut suureksi hätäännykseksi, kun Trump matkasi tiistaina (10.7.2018) kohti Eurooppaa.

Ei ole kovin liioiteltua sanoa, että ilman Yhdysvaltoja ei ole NATOa.

Näin suoraan kirjoittaa Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhta, HS. 11.7.2018, sivu A7.

*

Tietenkin ”kaikki” olivat ajatelleet asiaa vain omalta kannaltaan.

”Kukaan” ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa Yhdysvaltain kannalta.

Maksajan, panostajan, kummisedän, suojelijan, Joulupukin, kannalta. Eipä tietenkään. Eihän niin kuulu ajatella. Eihän sen kuulu saada mitään, vaan maksaa, pitää suu kiinni ja noudattaa artikla 5.:ttä.

Sitten tulee setä Hans Christian Trump ja kirjoittaa ”sadun” uusiksi.  Mikä ilkeä ja likainen mies ikinä.

*

Kun luottamus loppuu sopimukset ovat mustia merkkejä paperilla.

Mekö luotamme ja uskomme Amerikkaan?

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258080-uskossa-lujat-5-artikla-naton-huippukokous-ja-helsinki-summit2018#comments Helsinki Summit2018 Nato Naton 5. artikla Presidentti Trump Turpo Wed, 11 Jul 2018 06:49:53 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258080-uskossa-lujat-5-artikla-naton-huippukokous-ja-helsinki-summit2018